Tänään olen verkostoitunut oikein olan takaa. Verkkoyhteisöjen aikakaudella lonkeroiden ulottaminen ympäri maailmaa onnistuu onneksi kotisohvalta tai ainakin kotitoimiston keikkuvasta nojatuolista. Olen onnistunut luomaan kontakteja tärkeisiin ja tuntemattomiin tiedemaailman edustajiin röhnöttäen verkkareissa kotona samanaikaisesti kahvia keitellen, kuorsaavaa koiraa videokuvaten ja tuolillani kieppuen. Samalla myös saatoin hieman silmäillä ilmeisen tärkeää artikkelia ja pitää yllä suhteita ystäviini virtuaalimaailmassa. Taisin jossain välissä täyttää excel-taulukkoakin. Oi autuutta. (Ei siis excelin täyttäminen vaan yhteydenpidon vaivattomuus.)

Tietokoneeni suorastaan pursuaa “uusia” Pompeji-sivustoja. Blogging Pompeii -blogista hoksasin Pompeiana.org-sivuston, joka on kuulemma tarkoitettu “for all things Pompeian”. Ainakin sivuilla on linkkejä taas muualle, etenkin eri projektien kotisivuille. Sivustolle perustettu tapahtumakalenteri on myös hieno idea: näin voi vaklata valmiiksi milloin eri projektit tekevät työtä paikan päällä.

Way to go!

Löysin uuden blogin seurattavien joukkoon. Blogging Pompeii -sivustoon löytyy linkki nyt myös omasta blogilistastani. Jos vaikka Pompeji-tutkimuskin nousisi oikeasti uudelle vuosituhannelle! Lukuisat projektit työskentelevät kaupungissa kukin omien intressien mukaan. Päällekkäistä työtä tehdään jatkuvasti ja kukin tutkija joutuu pähkäilemään samoja tutkimustyöhön liittyviä arjen kysymyksiä siinä lomassa.

Odotankin kovasti blogilta suosiollista vaikutusta tukijayhteisön tiivistymiseen.

Onnittelut Sofi Oksaselle, Finlandia-palkinto meni oikeaan osoitteeseen.

Puhdistus on loistavasti kirjoitettu teos mielenkiintoisesta ja tärkeästä aiheesta. Näkökulma on oiva, eikä tekstissä taida olla yhtään moitteen sanaa. Joten suosittelen!

Samoin voin lämpimästi suositella parin vuoden takaista Finlandia-palkittua, Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaania. Olen tutustunut kirjaan vain suomenkielisenä, mutta innostavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä käännöksenäkin.

Nyt aion kuitenkin siirtyä sohvan syleilyyn strasbourgilaisen Marien seurassa Arne Nevanlinnan kuvaamana. Mainiota kerrontaa tässä ehdokasteoksessa, ainakin ensimmäisellä sadalla sivulla! Palataan taas, kun olen saanut kirjan loppuun!

Luin Hesarista STT–Reuters:n julkaiseman tutkimuksen Rooman valtakunnan tuhosta, johon syynä olisi mikäpäs muu kuin ilmastonmuutos. Onneksi sillä voi nykyään selittää kaiken.

Ks HS:n juttu:

Tutkimus: Ilmastonmuutos tuhosi Rooman valtakunnan

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Ilmastonmuutos+tuhosi+Rooman+valtakunnan/1135241683957

Suosittelen lämpimästi Kansallisteatterin Pukija-näytelmää. Käy katsomassa ja totea, että oli suosituksen arvoinen! Seuraavaksi aion tutustua Oscar-ehdokkuuksia kahmineeseen elokuvaversioon vuodelta 1983 (?).

Sen sijaan en suosittele HYY:n uudelle yo-talolle nimeä Domus Gaudium. Vaikka myöhäistä itkeä, kun nimi on jo virallistettu 26.11.2008. Uuden talon nimen voi kääntää suomeksi esim. sanoilla Talo Riemu (tai Talo Ilo, mikä luo tietenkin “hassunhauskoja” mielleyhtymiä). Tällä logiikalla talon nimi kuuluu ruotsiksi epäilemättä Hus Glädje ja englanniksi House Joy.

Mutta onhan meillä jo Domus Aureus, joten waeva…

Hei 2000-luku ja rakas päiväkirja! Laurakin on astunut uudelle vuosituhannelle. Päiväkirjan suloisen mini-lukon avaimet joutavat roskiin, avoimuus on ilmeisesti tietoyhteiskunnan vaatimus.

Jos siis ehdit eksyä tänne, niin älä tunne huonoa omaatuntoa toisen päiväkirjan nuuskimisesta, vaan ole tervetullut!