Helsingin yliopisto osallistuu design-pääkaupunkivuoden ohjelmaan mm. esittelmällä tutkimusta suurelle yleisölle Tiedekulmassa. Tutkimukseen tutustumisen ohella voi maistella kahvia ja shoppailla Ihana-kahvilassa (/ Ihana kahvilassa / Ihanassa kahvilassa vaimitentäänytpitäistaivuttaa?) ja Tiedekulma Shopissa. Itse en ole vielä saanut raahattua ahteriani tänne, mutta hinkuvinku on kova. Tarjolla on kaikenlaista ohjelmaa, ehkäpä saatan mennä kuuntelemaan esitystä koirien geenitutkimuksesta tai tiedeiskua emmental-juustosta. Tai sitten vain nautin akateemisesta päiväkahviseurasta. Testituloksista raportoidaan täällä myöhemmin.
Hämmästyttävän hyvää joulua!
Glögin ohella suosittelen joulutunnelman nostattamista roomalaisella maustetulla hunajaviinillä, jonka ohjetta minulta aina silloin tällöin kysellään.
Paras mulsum-ohje on nimeltään Conditum paradoxum ja se tunnetaan Apiciuksen nimissä kulkevasta keittokirjasta De re coquinaria (1,1):
Conditum paradoxum.
Mellis pondo XV in aeneum uas mittuntur, praemissis vini sextariis duobus, ut in coctura mellis vinum decoquas. Quod igni lento et aridis lignis calefactum, commotum ferula dum coquitur, si effervere coeperit, vini rore conpescitur, praeter quod subtracto igni in se redit. Cum perfrixerit, rursus accenditur. Hoc secundo ac tertio fiet, ac tum demum remotum a foco postridie despumatur. Tum mittes piperis uncias quattor iam triti, masticis scripulos III, folii et croci dragmae singulae, dactilorum ossibus torridis quinque, isdemque dactilis vino mollitis, intercedente prius suffusione vini de suo modo ac numero, ut tritura lenis habeatur. His omnibus paratis supermittis vini lenis sextaria XVIII. Carbones perfecto aderunt.
Apiciuksen Roomalainen keittokirja ilmestyi suomeksi SKS:n kustantamana vuonna 2002, kääntäjinä Tuulikki Elo et al. Mulsum-ohje kuuluu heidän käännöksenään seuraavasti:
”Hämmästyttävän hyvä viinin mausteseos
Mittaa 15 libraa hunajaa kuparikattilaan, jossa on kaksi sextariusta viiniä. Haihduta viiniä lämmittämällä seosta hiljaisella tulella kuivilla puilla ja sekoita oksalla keittämisen ajan. Jos seos alkaa kuohua, hillitse sitä lisäämällä viiniä tai siirtämällä astia pois tulelta, jolloin kuohunta vaimenee itsestään. Kun seos on jäähtynyt, lämmitä sitä uudestaan. Tee tämä vielä kaksi kertaa ja nosta vasta sitten kattila pois tulelta.
Kuori seuraavana päivänä vaahto pois. Lisää sitten neljä unciaa vastajauhettua pippuria, kolme scripulusta mastiks-pihkaa, yksi drakma narduksen lehtiä ja sama määrä sahramia. Lisää vielä viisi kuivattua taatelia, jotka on pehmennetty viinissä. Sitä ennen kuitenkin lisää viiniä sellainen määrä, että seoksesta tulee sopivan makuinen. Kaada tämän päälle mietoa viiniä kahdeksantoista sextariusta. Lopuksi viini puhdistetaan hiilillä.”
Jos narduksenlehdet ovat pääseet juuri loppumaan eikä maustemitassasi mainita scripulumia, voit kokeilla nykyaikaan sovellettua ohjetta:
1 pullo kuivaa (italialaista) valkoviiniä
50 g hunajaa, (lisää maun mukaan)
1/ tl mustapippuria
ripaus sahramia
puolikas laakerinlehti murskattuna
pala kanelitangosta
Laseihin taateleita
1. Mittaa kattilaan 2 dl viiniä ja sekoita joukkoon hunaja ja mausteet. Kuumenna ja anna maustua miedolla lämmöllä liedellä noin tunti.
2. Siivilöi liemi, sekoita joukkoon loppu viini ja kuumenna. Pane laseihin hiukan pilkottuja taateleita ja kaada päälle kuumaa juomaa.
Tämä edellämainittu resepti on peräisin HS.fi Ruoka -sivuilta.
Ohjeen myötä toivotan kaikille
PPRH
Helsingissä esiteltiin eilen yleisölle uusi tutkimusprojekti jossa selvitetään roomalaistalojen tilankäyttöä ja sen yksityisyys- ja julkisuusaspekteja. Projektin nimi on Public and Private in the Roman House: Semantics, Archaeology and Performative Theory, kavereiden kesken Public and Private in the Roman House tai peräti PPRH. TJEU: nettisivut
Lisää Villa Lantea Suomelle!
Suomen Rooman-instituutti kirjamessuilla 27.-30.10.2011
Suomen vanhin ulkomailla toimiva instituutti, Villa Lanten renessanssihuvilassa majaansa pitävä Suomen Rooman-instituutti, osallistuu ensimmäistä kertaa Helsingin nelipäiväisille kirjamessuille to 27.10.-su 30.10. Tavoitteena on tuoda instituutissa tehtävää tutkimusta paremmin näkyviin Suomessa ja esitellä tieteen tuloksia populaarilla tavalla.
Antiikin henkeen sisustetulla osastolla 7p32 on ohjelmaa kaikkina kirjamessupäivinä.
-Torstaina ja lauantaina vihkiydytään antiikin Rooman maailmaan piirtokirjoitusten (to klo 14 ja la klo 16)ja roomalaisten monumenttien avulla (to klo 16 ja la klo 13).
-Perjantaina ja sunnuntaina opetellaan keskiaikaisten sulkakynien tekoa (pe klo 13 ja su klo 14) sekä myönnetään pyhiinvaelluspasseja ikuiseen kaupunkiin (pe klo 17 ja su klo 12).
Kerran päivässä osastolla vierailee puhujavieras kertomassa aiheesta Minun Roomani
-Torstaina kuullaan keskiajantutkija, dosentti Tuomas Heikkilää (klo 17).
-Perjantaina haastatellaan Villa Lantessa työskennellyttä kirjailija Eppu Nuotiota (klo 14).
-Lauantaina Rooma-elämyksiään valottaa pääministerinä ja puhemiehenä tunnettu presidenttiehdokas Paavo Lipponen (klo 14).
-Sunnuntaina Helsingin piispa emeritus Eero Huovinen kertoo suhteestaan ikuiseen kaupunkiin (klo 13).
Haastattelijana toimii Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies, dosentti Liisa Suvikumpu.
Lisätietoja Messuohjelmasta
Blogistinne löydätte osastolta antiikki-aiheisten työpajojen aikaan. Tulkaa moikkaamaan!
Ja vielä vinkkinä: lisää Villa Lantesta voi lukea Fenestra Fennorum -blogista.
Koiraihmiset huomio!
Koiran hankintaa vakavasti harkinneena olen surffaillut jos jonkinlaisella koirasivustolla. Aktiivisten koiraihmisten kuuma puheenaihe tuntuu olevan koiralle parhaiten soveltuva ravinto, ts. teolliset nappulat vs. raakaravinto (barf) vs. kotiruoka (ks. pohdintaa Uusi musta -blogissa). Väitteet parhaasta ruoasta perustuvat usein mutuun tai parhaassa tapauksessa lähinnä pitkäaikaisiin omiin kokemuksiin eikä väitteiden tueksi ole juurikaan tutkimustietoa. Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on parhaillaan käynnissä kyselytutkimus, jossa selvitetään miten koiran ruokinta, liikunta, asuinympäristö ja perimä vaikuttavat sen sairastumiseen. Koiranomistajia on pyydetty vastaamaan kyselyyn netitse ja vastauksia onkin kertynyt, mutta vielä lisää kaivataan. Vastausaikaa on enää 31.12. 2011 asti, joten jos et ole vielä vastannut, niin nyt mukaan tutkimukseen! Kyselylomake osoitteessa: www.ruokintakysely.fi.
Tunnelmia & kuvia
Tässä siis luvattua kuva-aineistoa Epuhin kenttäkauden liepeiltä.
Ensin, toiston uhallakin, muutamia otoksia kotikaupunkimme Vico Equensen kaduilta ja kujilta:
Vicon the nähtävyys, vaaleanpunainen kirkko:
Jonkun köyhän purtilo:
Maisemia asunnostamme Napolinlahdelle (mm. Ischia näkyy), en valita:
Rauniokuvia, tai jotakin sinnepäin.
Viimeisintä kaivausmuotia. Tylsät itskuviranomaiset kuitenkin kielsivät tämän tyylin, eivät kuulemma käy turvakengistä. Niiku mitenniiei?
Kotialttarin uusi lisä, kahvin jumalalle juomauhreja valmistava kulttiesine:
Puutarhakääpiöt. Olivat yllättäen ilmestyneet yhteen korttelimme peristyyliin. Marcus Lucretiuksen talon sisäänkäynnillä keräsivät ansaittua huomiota:
Sisiliskovauva Marcus Lucretiuksen talon atriumissa:
Cubiculumin koristelua:
Viimeistä viedään, viinit jäähtymässä piknikiä ja kauden lopetusmuodollisuuksia varten:
Sunnuntainen retki Monte Faitolle, Monti Lattari -vuorijonon korkeimmalle (?) huipulle. Reilun kilometrin korkeuteen nousevalle nyppylälle ei tarvitse kavuta itse vaan sinne pääsee huristelemeen Castellammare di Stabian asemalta lähtevällä köysiradalla:
Kun tarpeeksi korkealle kiipeää, niin tuleehan sieltä se alppimaja vastaan:
Joo, on maisemaa ja tunnelmaa:
Epävirallinen eksursio Sperlongaan yhdessä Villa Lanten arkkitehtikurssin kanssa. Matka sisälsi tutustumisen Tiberiuksen luolaan & huvilaan sekä museoon. Rannallakin käytiin, vaikka itse vastustin aurinkoa parhaan tahtoni mukaan.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuvia Pompejin hauvoista. Pari vuotta sitten rauniokoirista huolehtimaan perustettiin järjestö nimeltä (C)ave canem – Adotta Meleagro, joka taisikin onnistua sijoittamaan useamman hauvan ottokoiriksi perheisiin. Mutta tälle, kuten niin monille hyville projekteille lienee käynyt niin että rahat ja into ovat loppu eikä kukaan jaksa vastata projektin etenemisestä. Rauniokaupungissa pyöriikin irtolaisia taas enenevässä määrin, ja turisteja lähinnä kehoitetaan pysymään karvanaamoista erossa.
Pentti Uljas:
Pankkiirin vahtikoira:
Pompejin kuorosota
Epuhin ännännes kenttäkausi järjestettiin syyskuussa. Tieteellisestä annista ja byrokraattien nillityksestä voi lukea Eppu Viitasen sanoin Tutkimusretkellä-blogista. Yritän saada vapaa-ajantunnelmia ja kuvia päivitetyksi tähän blogiin mahd. pian.
Tässä kuitenkin noin alkajaiseksi tunnelmia viimeiseltä kaivauspäivältä, jolloin suomalais-ruotsalais-italialainen yhteistyö pääsi täysin uusiin mittoihin. Järjestimme yhteisen piknikin, jonka keskeisenä ohjelmanumerona oli ruokailun ohella kilpalaulanta. Ruotsalaiset toimivat diplomaattisina tuomareina ja italialaisten ryhmä esitti urhoollisesti Tuku tuku lampaitani -kappaleen. Suomalaisten kohtaloksi koitui kaksikin biisiä: vasemmistolainen partisaanilaulu, monille suomalaisillekin tuttu Bella Ciao (kuuntele suomalaisversion reippaita ciao-huudahduksia tästä) sekä napolin murteella esitettävä Renato Carosonen biisi Tu Vuò Fa’ L’Americano .
Tässä napolia, olkaa hyvä:
Puorte ‘e cazune cu nu stemma arreto…
na cuppulella cu ‘a visiera aizata…
passa scampanianno pe’ Tuleto
comm’a nu guappo, pe’ se fa’ guarda’…
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
sient’a mme chi t’ ‘o ffa fa’?
tu vuoi vivere alla moda,
ma se bevi “whisky and soda”
po’ te siente ‘e disturba’…
Tu abball’ o’ rocchenroll
tu giochi a baisiboll…
ma e solde p’ e’ Ccamel
chi te li dà?
la borsetta di mammà!?
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
ma si’ nato in Italy!
sient’ a mme: nun ce sta niente ‘a fa’
ok, napulitan!
tu vuo’ fa’ ll’american
tu vuo’ fa’ ll’american!
Come te po’ capi’ chi te vo’ bbene
si tu lle parle miezo americano?
quanno se fa ll’ammore sott’ ‘a luna
comme te vene ‘ncapa ‘e di’ “I love
you”?
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
ma si’ nato in Italy!
sient’ a mme: nun ce sta niente ‘a fa’
ok, napulitan!
tu vuo’ fa’ ll’american
tu vuo’ fa’ ll’american!
…whisky soda e rock and roll
Ja käännös italiaksi:
Porti i calzoni con uno stemma dietro
una coppola con la visiera alzata
passi scampanando per Toledo
come un guappo per farti guardare
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
stammi a sentire: chi te lo fa fare?
Tu vuoi vivere alla moda,
ma se bevi “whisky and soda”
poi ti senti male!
Tu balli il rock and roll,
tu giochi a baseball,
ma i soldi per le Camel
chi te li dà?
La borsetta di mammà!?
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
ma sei nato in Italy,
stammi a sentire: non c’è niente da fare
ok napoletano!
Tu vuoi fare l’american,
Tu vuoi fare l’american!
Come ti può capire chi ti vuole bene
se tu le parli mezzo americano?
Quando si fa l’amore sotto la luna
come ti viene in mente di dire “I love you”?
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
ma sei nato in Italy,
stammi a sentire: non c’è niente da fare
ok napoletano!
Tu vuoi fare l’american,
Tu vuoi fare l’american!
…whisky soda e rock and roll
Jotkut saattavat tuntea kappaleen toisen säkeistön viimeaikaisesta miksauksesta nimeltä Papa Americano.
Sinappia ja vanhoja taloja
Vietin minikesälomani Ranskassa, Burgundin sinappipääkaupungissa Dijonissa. Tässä tunnelmointia kaupungin kaduilta.
Pöllörundin varrella kaupungin tärkeimmät nähtävyydet:
Ja sit sitä sinappii:
Hotel Montchapet oli pieni ja siisti, sopiva budjettimatkailijoille. Tältä näytti huoneeni ikkunasta.
Luksuksen makuun pääsin kuitenkin “ritarilinnassa” nimeltä Château de Saulon, jossa vietin viikonlopun Ranskaan asettuneen ystävättären häitä tanssien. Tai en noista ritareista tiedä, mutta talon uumenista löytyi haarniska, joka sai ainakin pienimpien vieraiden mielikuvituksen valloilleen.
Isompaa vierasta ilahduttivat sisustusinspiraatiot sekä tietenkin linna itse:
Linna sijaitsee Saulon-la-Ruen kylässä, jossa on ehkä noin viisi taloa. Suosittelen kuitenkin pistäytymistä kylillä jos näille nurkille joskus eksyy: paikallisessa kuppilassa oli tarjolla mahtavan hyvää pihviä. Myös linnassa voi herkutella, kuten hääillallisella saimme todeta. Tässä viiriäisterriiniä:
Natinkia natinkia
Baijerin helmi
Tässä lupaamaani kuvamatskua Münchenista:
Marienplazin uusgoottilainen raatihuone & kellopeli:
Täällä asuu kunnon väki, tai ainakin säädyllinen kotifrouva:
Erikiva kauppa, Kare:
Augustiner, oluttupa:
Ja sen sikamainen mättöannos:
Vertailevan pizzatutkimuksen saldoa. München on selvästi pohjois-italialainen pizzakaupunki. Syökää pizzaa Napolissa:
Glyptothek joka yhdessä vastapäisen Antikensammlungenin kanssa muodostaa historiallisen käyntikohteen: kaksi valtavaa rakennusta täynnä “aarteita”, ts. arvokkaita antiikkiesineitä ryövättynä alkuperäisestä kontekstistaan. Mukana mm. Aiginan Afaian temppelin päätykolmiopatsaat, mutta monien muiden esineiden löytöpaikasta ei juuri tiedetä:
Hauska väriennallistus, joka muistuttaa hyvin, ettei antiikin maailma suinkaan ollut tyylikkään valkeanhohtoinen:
Filosofikeisari ja mosaiikki:
Schwabingin viehkoa aluetta:
Täältä sais kaljaa. Kaikkialta Münchenista saa kaljaa. Jos tykkää kaljasta, Saksa on hyvä maa.
Decostation:
