right, Prada!
Ja Pradaa rakastetaan, paitsi tässä blogissa (jonka kirjoittajalla ei ole tietenkään varaa shoppailla edes MiuMiu-osastolla) myös Rooman akateemisissa suihkuseurapiireissä.
Amerikan akatemian McKim Medal Gala -palkitsi Miuccia Pradan tämän saavutuksista muodin, disainin ja kuvataiteen alalla & innoittajana sekä Fondazione Prada -säätiön perustajajäsenenä.
Aiempiin mitalisteihin kuuluu mm. Umberto Eco.
Lue lisää AA:n uutisesta.
Lehdissä on tällä viikolla raportoitu seuraavanlaisista arkeologisista ihmeistä:
* Gladiaattorihautausmaa, CNN:n uutisessa
* Ikivanhaa kulttiesineistöä, IAA:n (Israel Antiquities Authorityn) kertomana.
Tutkin nukkumista ja nukkumisjärjestelyjä antiikin Roomassa. Aiheeseen liittyy fyysisten aspektien (suomeksi siis Pompejissa ja Herculaneumissa säilyneiden makuuhuonetilojen) analysoinnin lisäksi vaikka mitä muuta jännää.
Allaoleva teksti on peräisin Juvenaliksen satiirista 3 (säkeet 232-241). Kirjailija valittaa kuinka unenpuute on kaupungissa tappavaa (ja aiheuttaa mahavaivoja), metelin vuoksi uni ei tule etenkään vuokra-asunnoissa, kun melu kantautuu kadulta: kärryt rämisevät ja kuljettajat kiroilevat. Ainoastaan rikkailla on varaa nukkua.
Mikään ei tunnu muuttuneen Juvenaliksen ajoista, ainakaan Campanian alueella. Saimme tutustua Vico Equensen todennäköisesti meluisimpaan asuntoon tämänkertaisella kenttäkaudella. Alati metelöivän naapuriperheen ja kadulla päristelevien motorinojen lisäksi äänimaailmaa kartutti vähintäänkin kolme eri kellotornia, joista yksi iloisesti kilkutteli vartin välein yölläkin. Inde caput morbi.
Plurimus hic aeger moritur vigilando; sed ipsum
languorem peperit cibus imperfectus et haerens
ardenti stomacho.
nam quae meritoria somnum
admittunt? magnis opibus dormitur in urbe.
inde caput morbi.
raedarum transitus arto
vicorum in flexu et stantis convicia mandrae
eripient somnum Druso vitulisque marinis.
Huonosti saattoi nukkua seuraavakin sananiekka, pompejilaisvieras, joka jätti seuraavan raapustuksen muistoksi itsestään:
Miximus in lecto fateor peccavimus hospes / si dices quare nulla matella fuit (CIL 4,4957), eli suurin piirtein näin: Isäntä, tunnustan pissineeni sänkyyn. Ai miksi, no eipä ollut pottaa…
Pompejissa tutkittiin ja hutkittiin aivan mahdottoman ahkerasti. Tuloksien julkaisua odotellessa tarjoilen ulko-tutkimuksellisia tunnelmia.
* Keväisen rauniofiilistelyn kruunaava unikkopelto
* Lararia: Marcus Lucretiuksen talossa (mukana kauden 2010 suojelushengetär eli juno) sekä Menandroksen talossa
* Menandroksen talon muita hienouksia (kuvat vapaa-ajanvisiitiltä “herraskartanoon”, l. yhteen Pompejin suurimmista taloista)
* Zuppa di pesce yksityiskohtineen (huomaa julmat hampaat!)
* Aarre
* Majapaikkamme Vico Equensen maisemia sekä naapuriperheen Laika-hauva:
Heleijaa. Epuh lähti kentälle ties kuinka monetta kertaa (no, virallisesti kaiketi kyseessä on seitsemäs kenttäkausi) kaivelemaan menneitä Pompejin korttelissa IX,3. Tämän vuoden kohteita ovat korttelin länsilaidalla sijaitsevat kaupalliset tilat, kulmassa sijaitseva suurehko leipomo ja yksi yksityistalo (joka sekin lienee ollut osin kaupallisessa toiminnassa kaupungin tuhon hetkenä). Arkeologisten kohteiden lisäksi myös seinämaalauksia tutkitaan, mm. aiemmista kaivauksistamme löytyneitä seinämaalausfragmentteja on pantu kuriin ja järjestykseen. Maalauksia kävi ihmettelemässä peräti eräs baskilainen kemistiryhmä, mittaillen saastepitoisuuksia seinistä ja museoon viedyistä maalauksista laserpyssyjen näköisillä laitteillaan. Opimme siinä samassa muutaman sanan baskia, mutta lahjakkaasti olen unohtanut kaiken oppimani.
Arkeologiryhmä pääsi heti kauden alussa leikkimään apinaa ja turistiopasta kadunvarren taloja tutkiessa. Vaikka suurin osa vierailijoista onkin mainiota ja mukavaa sakkia, joukkoon mahtuu useampikin totaalinen pölvästi, joka ei edes tiedä missä kaupungissa on kulkemassa. Pääosin turreja kiinnostaa nähdä muhinointia (”lupanare: seuraavasta kadunkulmasta oikealle ja ensimmäinen vasemmalle”) ja kuolemaa (”kipsivalokset kuolleista pompejilaisista: alas ja vasemmalle, kartassanne nro 56, olkaa hyvä”). Ja ei, timantteja / kirkkoja / kultaa EI ole löydetty. Mutta löysinpä kuopan ja lattian, muuten myös muutama vessa, seinänpätkä ja metritolkulla putkia / vesikanavia on löytynyt.
Tänä vuonna onnistuin saamaan myös mahapöpön, joka pilasi ainoan vapaan viikonlopun. Tylsää.
Hauskaa ja erilaista sen sijaan oli viininmaistajaiset Pompejin kaivausalueella eräänä kuumana lauantai-iltapäivänä kahvitauon jälkeen. Saimme pitkällisten selostusten kera maistella paikallista Lacryma Christi -viiniä ja ihmetellä sen maanläheistä makua, jolle tyypilliset ominaisuudet antaa huokoinen hohkakivimaasto. Oli hyvää. Aiemmat campanialais-viinikokemukset ovat jättäneet suuhuni hieman liian tympeän maun, joten onneksi sain uutta näkökulmaa tähän viiniasiaan. Muuten Pompsun suunnilla olemme kannattaneet Tavernelloa valmistavaa viiniyritystä.
Parhaillani istun Roomassa, siistissä ja rauhallisessa pikkuasunnossani Lantessa, jonne saavuin pariksi päiväksi kesken kenttäkauden esiintymään AIACin seminaarissa. Samalla yritän hoitaa suhteita maailmaan ja istua netin ääressä setvimässä säköposteja / facebook-viestejä / blogia.
Lensin tuossa jokin aika sitten kevätvisiitille Suomeen (samalla kun 3/5 Nissisistä teki matkan täysin päinvastaiseen suuntaan). Italian keväinen vehreys vaihtui harmaaseen maisemaan Etelä-Suomessa (en muistanutkaan kuinka harmaata huhtikuussa voikaan olla).
Matkan ensisijainen tarkoitus oli – paitsi tavata ihania ihmisiä – käydä esittelemässä tutkimusaihettani Antiikintutkimuksen jatkokoulutusseminaarissa Tvärminnessä. Esitelmöin etenkin Herculaneumin-reissun alustavista huomioista. Muuten seminaarin aiheet vaihtelivat laajasti, jatko-opintoja antiikin alalla tehdään Suomessa varsin mielenkiintoisista aiheista.
Vaikka Tvärminne onkin ensisijaisesti eläintieteellinen asema, myös humanistit pääsevät ajoittain nauttimaan tutkimusaseman eduista, siis kauniista maisemasta, rantasaunasta ja keskuskeittiön herkuista. Jatkokoulutusseminaarin ohella asemalla järjestetään myös mm. jokasyksyinen myöhäisantiikin seminaari, joka vetää väkeä Suomen yliopistoista ja tutkimuksen silmäätekeviä ihan ulkomailtakin.
Mutta se antiikista, tämän postauksen aiheena kaunis Suomi. Vaikka huhtikuu onkin kuukausista paitsi julmin, myös rumin, tallentui Tvärminne näinkin viehkona:
Tänään uutisissa (em. mekkotarinan lisäksi) on ollut mukavia yllätyksiä.
Suomen uutisten lukeminen Euroopan toiselta laidalta on välillä turhauttavaa (vrt. Tiura-“kohu”, VR:n alati jatkuvat vaihdeongelmat jne.).
Suomea ei myöskään juuri Italian uutisissa näy, tai missään muuallakaan sen puoleen, jollei oteta lukuun järjettömiä ammuskelutapahtumia esim. ostoskeskuksissa.
Tänään Suomea koskevat uutiset ovat kuitenkin olleet ältsyn kivoja:
The Guardian hehkuttaa Suomi-disainia, silakoita ja sapaksia, kun toisaalla taas BBC ylistää koulutusjärjestelmäämme.
Myös pienessä mittakaavassa tänään on ollut hyvä päivä: EPUHissa vaikuttavista arkeologeista yksi väittelee tänään naisten esineistöstä Pompejissa ja toisen tiedetään saaneen hyväksyvän päätöksen väitöskirjan esitarkastajilta. Onnea vaan molemmille, hihkuu tämäkin perässähiihtäjä!
Blogging Pompeii -blogista bongasin viitteen A don’s Life -blogiin, jossa esiteltiin AIVAN MAHTAVA mekko. Kyseessä on Isabel de Pedron mallistoon kuuluva punainen ihanuus, jonka printtinä Pompejin Mysteerien huvilan kuuluisat seinämaalaukset. Vähänks mä haluun sellaisen!
Myös Miucca Prada on antanut antiikin inspiroida. Tässä muutama esimerkki Miu Miu -koltuista, jotka ehdottoman kuolattavia, vaikka ovatkin so last season:
Latinan sanojen uusiokäyttö jatkuu. Juuri tulleen tiedon mukaan Helsingin yliopiston “sähköinen työpöytä” on saanut nimikilpailussa nimen Flamma. Kivaa.
Enää pitäisi tietää mikä on yliopistolaisen sähköinen työpöytä. Kuuminta hottia ilmeisestikin, tarkoittaahan flamma liekkiä, soihtua ja poltetta. Ja hellua på svenska.
Latinankielisiin nimiin törmääkin joka puolella, esimerkkinä vaikkapa Volvo, Lux, Instrumentarium, Alma (HY:n intranet), Flora, Fennia, Calcus tai Mandatum. Kuten jo pari postia sitten mainitsin, latinistinä iloitsen asiasta, kunhan nimessä on jotakin järkeä eikä sitä ole valittu pönötys- & hienostelusyistä.
Toisaalta toivoisin suomalaisten myös panostavan suomenkieliseen termistöön. Flamma-sivusto on aiemmin tunnettu työnimellä “Ystävä”, jonka hankkeen ohjausryhmä koki tutuksi ja ilmeikkääksi. Sen ongelma oli kuitenkin kansainvälisesti hankala kieliasu, mikä oli haittana monella muullakin ehdotuksella (lainaus yliopiston tiedotteesta). Ts. suomenkielinen nimi ei yliopistolla kelpaa.
HBL:n lukijana ymmärrän, että myös ruotsinkieliset käännökset & nimet olisivat must, eikun måste. Linnanmäen kieliteko, vimputtimien nimien suomentaminen sai tietenkin kielihuoliset suomenruotsalaiset älähtämään, kun rinnalle ei ilmestynytkään ruotsinkielisiä nimiä. Minuakin kyllä kiinnostaisi tietää miten esim. Kuuputin taipuisi toiselle kotimaiselle. Ja vielä kolmannelle & neljännelle, eli saameksi ja romaniksi. Viittomakielisille riittänee nimikyltti.
Ja iloisesti aasinsiltaa pitkin siirrynkin julistamaan: “Säilyttäkää KOTUS elinkelpoisena!” Ja suojelkaa suomea!
Terhi-ystäväni avasi oman bloginsa itävaltalaiselämästä vastikään. Ensimmäisten postausten joukossa iki-ihana Neiti Kevät Youtube-linkkinä. Katsokaa ja kuunnelkaa.
Kevättä pitelee täälläkin. On niin hikiki ja silleen.
