Tässä siis luvattua kuva-aineistoa Epuhin kenttäkauden liepeiltä.
Ensin, toiston uhallakin, muutamia otoksia kotikaupunkimme Vico Equensen kaduilta ja kujilta:

Vicon the nähtävyys, vaaleanpunainen kirkko:

Jonkun köyhän purtilo:

Maisemia asunnostamme Napolinlahdelle (mm. Ischia näkyy), en valita:

Rauniokuvia, tai jotakin sinnepäin.
Viimeisintä kaivausmuotia. Tylsät itskuviranomaiset kuitenkin kielsivät tämän tyylin, eivät kuulemma käy turvakengistä. Niiku mitenniiei?

Kotialttarin uusi lisä, kahvin jumalalle juomauhreja valmistava kulttiesine:

Puutarhakääpiöt. Olivat yllättäen ilmestyneet yhteen korttelimme peristyyliin. Marcus Lucretiuksen talon sisäänkäynnillä keräsivät ansaittua huomiota:

Sisiliskovauva Marcus Lucretiuksen talon atriumissa:

Cubiculumin koristelua:

Viimeistä viedään, viinit jäähtymässä piknikiä ja kauden lopetusmuodollisuuksia varten:

Sunnuntainen retki Monte Faitolle, Monti Lattari -vuorijonon korkeimmalle (?) huipulle. Reilun kilometrin korkeuteen nousevalle nyppylälle ei tarvitse kavuta itse vaan sinne pääsee huristelemeen Castellammare di Stabian asemalta lähtevällä köysiradalla:

Kun tarpeeksi korkealle kiipeää, niin tuleehan sieltä se alppimaja vastaan:

Joo, on maisemaa ja tunnelmaa:

Epävirallinen eksursio Sperlongaan yhdessä Villa Lanten arkkitehtikurssin kanssa. Matka sisälsi tutustumisen Tiberiuksen luolaan & huvilaan sekä museoon. Rannallakin käytiin, vaikka itse vastustin aurinkoa parhaan tahtoni mukaan.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuvia Pompejin hauvoista. Pari vuotta sitten rauniokoirista huolehtimaan perustettiin järjestö nimeltä (C)ave canem – Adotta Meleagro, joka taisikin onnistua sijoittamaan useamman hauvan ottokoiriksi perheisiin. Mutta tälle, kuten niin monille hyville projekteille lienee käynyt niin että rahat ja into ovat loppu eikä kukaan jaksa vastata projektin etenemisestä. Rauniokaupungissa pyöriikin irtolaisia taas enenevässä määrin, ja turisteja lähinnä kehoitetaan pysymään karvanaamoista erossa.

Pentti Uljas:

Pankkiirin vahtikoira: