Se on täällä taas, tai siis kolmen yön päässä (laskin aivan itse): Joulu (isolla Jiillä).

Joulukuu on aina ollut lempiaikaani ja joulunvietto ihanaa. Viime vuonna juhlittiin Roomassa, tällä kertaa lumen peittämässä Suomessa.

Nykyjoulussa on kaikuja muinaisten roomalaisten keskitalven juhlasta Saturnaliasta, joka oli mm. runoilija Catulluksen suosikkiaikaa. Macrobiuksella puolestaan on kokonainen Saturnalian mukaan nimetty opus. Teoksen keskustelut ja tarinointi käydään Saturnalia-festivaalin aikaan. Kirjan voi lukea latinaksi netissä Lacus Curtiuksen sivuilla. Tarjolla on myös ranskankielinen käännös.

Yksi suosikkirunoilijani, Martialis, taasen on kirjoittanut muutaman kirjasen verran lyhykäisiä runoja, joita annettiin lahjojen mukana. Lahjana voitiin antaa vaikkapa vahakynttilöitä, jotka toivat valon yön pimeyteen, jos vaikka orjapoika oli sattunut pihistämään isännältä tämän lampun:

Cereus

Hic tibi nocturnos praestabit cereus ignes:
Subducta est puero namque lucerna tuo.

Valoa jouluun ja muutenkin oikein ihanaa, tunnelmallista, kaunista, suloista, valkeaa ja rauhallistakin joulunaikaa kaikille ystävilleni!