Kun puhutaan oikeuksista, pitääkö valita huntu vai uimapuku?

Link

Lähi-idän konfliktien asiantuntija Salehzadehin blogissa puhutaan naistenvaatteista, jotka peittävyydessään paljastavat demokratian uhkakuvia. Iltalehden blogista (Iltalehti 22.5.2016) syntyy konservatiivisen verkkolehden uutinen (Uusi Suomi 23.5.2016), joka linkittyy maahanmuuttovastaisen ja nationalistisen politiikan kanssa (Uusi Suomi 3.5.2013). Kuvituskuva on molemmissa sama. Ajattelen kuvan viestiä, suojatietä ylittävää naista niqabissaan ja pienintä mahdollista vaatetta. Valitsen speedot, miesten uimahousut. Molempia vaatekappaleita käytetään peittämään ja paljastamaan.

Tutkijaa haastatellaan, kun halutaan uusia näkökulmia ja taustoja ilmiöön. Latteimmillaan tutkija on koriste, joka vahvistaa uutista. Tämä siksi, että suomalaiset luottavat mediaan ja arvostavat tutkimusta (Tiedebarometri 2013). Samasta syystä Salehzadehin tutkijatausta lainataan verkkolehden jutun kärkeen. Tutkimusintressi, Lähi-idän konfliktit, yhdistää jutun kaksi väitettä “uskonto on konfliktien syy” ja “islam alistaa naisia”. Johtopäätös on sama kuin perussuomalaisen. Tarvitaan tasa-arvon nimissä laki, joka kieltää naisia pukeutumasta tietyllä tavalla demokratiassa. Kansanedustaja ja tutkija pukeutuvat asiantuntijakaapuun, jolla he piilottavat epätasa-arvoista esitystä naisten oikeuksilla.

Moraali on sosiaalisia pelimerkkejä, joiden arvo on kiinni yhteisöissä ja muuttuu ajassa, paikassa ja historiassa. Sosiaaliset pelimerkit jakautuvat epätasaisesti enemmistön ja vähemmistöjen välillä, ja siksi vähemmistöjä tai alisteisia ryhmiä suojataan lailla. Demokratiassakin moraali on enemmistön määrittelemää oikeaa käytöstä ja liittyy ennakoitavuuteen ja rajoittamiseen. Moraali on julkista, sen ja lain välisiä etäisyyksiä ja risteyksiä muokataan eduskunnassa, oikeusasteissa ja Euroopan ihmisoikeusistuimessa. Yhdenvertaisuus on suojatie lakien ja moraalien risteyksissä, jossa etuoikeutetulla on velvolisuus väistää jalankulkijaa.

Moralisointi on moraalista ylemmyyttä. Moralisti kaivaa esiin tutun uhkatarinan johon liitetään ajankohtainen ihmisryhmä, jonka käytöstä pitää rajoittaa. Moralisti tuottaa ja käyttää vanhaa kaavaa, lisää ajankohtaisia yleistyksiä, stereotypioita ihmisistä, joiden yhdenvertaisuutta moralisti ei tunnusta. Moralisoinnilla toiseutetaan, kuvitellaan enemmistö vähemmistöön, muokataan epätasa-arvo tasa-arvopiraatiksi. Moralistin tarinassa yksilöiden käytös muutetaan ryhmän kuvaukseksi, tarinavariaatio pakataan merkkipakettiin ja myydään aitona.

Suomessa on vähemmistöjä, luokkia ja ryhmiä, joita peittää päästä varpaisiin moralistiset uskomukset. Niillä piilotetaan vahingoittavia alistussuhteita ja käytänteitä. Arkisin ja epämääräisin moralistinen puheenaihe on naisten pukeutuminen. Ennen huntukeskusteluja romanien perinteinen pukeutuminen on ollut syrjinnän perustana koulutuksessa, työmarkkinoilla, ja jatkuu edelleen kaupoissa ja ravintoloissa.

Intersektionaalisuus on yhdysvaltalaisen filosofin, Patricia Hill Collinsin (2000) käsite, jolla tarkastellaan rakenteellista, kulttuurista ja yhteiskunnallista syrjintää. Amerikkalainen musta nainen on sukupuolensa ja rotunsa, kahden voimakkaan sortavan voiman risteyksessä. Sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyvät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset käytänteet ovat syvälle juurtuneita, usein näkymättömiä tasoristeyksiä myös tasa-arvon ykkösmaassa, Suomessa. Intersektionaalisen tiedon rakentaminen tarkoitaa, että sorrettujen oma kokemus on keskeinen tutkimustiedon perusta, jotta ryhmä voi tunnistaa itsensä ja sortavia käytänteitä voidaan purkkaa.

Risteyksistä, ryhmän ja yksilön ohittavista, ylittävistä ja alittavista sortavista rakenteista on vaikea tulla tietoiseksi, jos tutkija tuntee moraalista ylemmyyttä eikä valaise omia tiedonmuodostuksen perusteitaan. Tasa-arvo ja demokratia ovat saavutuksia, joita voidaan käyttää väärin vähemmistöön kuuluvia ryhmiä kohtaan, kuten Collins toteaa, ja tuottaa ja uusintaa yhä uusia sorron rakenteita ja risteymiä.

Uutisjutussa Salehzadeh perustelee näennäisen rationaalisesti toiseen aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidotuilla faktoilla suomalaista tulevaisuutta. Hän käyttää demokratiaa suojana uusintaakseen syrjiviä rakenteita, eikä purkaakseen niitä. Salzedahin ideologia ajaa suojatietä kävelevän naisen yli tuntematta tasa-arvon väistämissääntöä. Hän hän ohittaa asianosaiset, asettuu arjen kokemukseen perustuvaan empiirisen tiedon yläpuolelle ja holhoavasti jarruttaa naisten oikeutta määritellä itsensä.

Palaan takaisin jutun kuvaan, niqabiin ja uimapukuihin. Kuvittelen miten Salehzadehin asiantuntijakaapuun puettu ideologinen esitys vaihtaa vaatteen uimahousuihin. Asiantuntija etääntyy, ja ideologia näkyy selvemmin. Speedot paljastaa, miten uskonnon ja sukupuolen risteyksessä vähemmistöön kuuluvien naisten oikeuksia ja vapautta kavennetaan lisäämisen sijaan. Kuvittelen nyt suojatielle suomalaisen demokratian ja tasa-arvon, ehtoisan emännän uimapuvussa. Vaateus on edelleen oma päätös, se peittää sen mitä pitää, ja näyttää vapaudet ja oikeudet. Tiellä kävelevä yksilö on periaatteessa turvassa. Silti kuvan ulkopuolella tapahtuu ja kulman takana voi odottaa syvään juurtuneiden ja syrjivien käytänteiden törmäys sukupuolen, iän, vamman, ulkonäön, sosiaalisen luokan, uskonnon tai etnisen taustan takia.

Lähteet
Blogi Iltalehti http://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2016/05/21/hunnut-pois-kouluista-ja-niqabit-kaduilta/
Blogi Salehzadeh https://salehzadeh.wordpress.com/2016/05/22/hunnut-pois-kouluista-ja-niqabit-kaduilta/
Tiedebarometri 2013 http://www.sci.fi/~yhdys/tb5/tiedebaro5.htm
Verkkolehti Uuden Suomen juttu 23.5.2016 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/196109-tutkija-niqab-hunnun-kaytto-kiellettava-suomen-kaduilla
Verkkolehti Uuden Suomen juttu 3.5.2013 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/58791-uusi-lakialoite-burka-ja-niqab-hunnut-kiellettava-yleisella-paikalla
Kirjallisuus
Hill Collins, Patricia (2000) Black feminist thought : knowledge, conciousness, and the politics of empowerment. New York: Routledge.
Blogin tunnuskuva: Kuvakaappaus ja suurennos Ingmar Bergmanin ohjaamasta elokuvasta “Persona” (1966, Ruotsi)

Elokuva uskonnon peilinä -luentosarja

Tervetuloa kurssille! Elokuva uskonnon peilinä on HYY:n elokuvaryhmän, uskontotieteen oppiaineen populaarikulttuurin tutkimuspiirin ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhteistyönä valmistunut kevään 2014 luentosarja, joka pidetään elokuvateatteri Orionissa. Luennot ovat perjantaisin klo 14:30-16:00 ja niille voi osallistua maksutta. Luentoon liittyvän elokuvan esitys alkaa luentopäivinä klo 17:00, ja se on maksullinen.

Luentoon liittyvä mahdollinen aineisto löytyy linkin takaa luennon jälkeen.

Ohjelma, suoritustavat ja aikataulu

Paikka: Elokuvateatteri Orion, os. Eerikinkatu 15,00100 Hki, p. 09 61540201
Aika: perjantaisin klo 14:30 – 16:30

7.2. Henry Bacon: Usko ja epäusko elokuvassa • To the Wonder (2012)

14.2. Teemu Taira: Dokumenttielokuva uskontokritiikin välineenä • Uskomatonta (Religulous, 2008)

21.2. Minja Blom: Buffy, vampyyrintappaja sankaritarmyyttinä • Buffy the Vampire Slayer – tuotantokausi 6, jakso 7: Once More, with Feeling (2001, laula mukana -näytös) ja tuotantokausi 3, jakso 12: Helpless (1999)

28.2. Jaakko Närvä: Ufoelokuvat ufosieppauskertomusten lähteinä • Vieraat ulkoavaruudesta (Jack Arnold, 1953)

14.3. Sofia Sjö: Islam i västerländsk film • Gå med fred Jamil – Ma salama Jamil (2008)

21.3. Nina Maskulin: Maailmanloppu muutoksena Ingmar Bergmanin elokuvassa Talven valoa • Talven valoa (1963)

28.3. Heikki Pesonen: Hullut sisaret ja äkäiset abbedissat. Nunnien representaatioita länsimaisissa populaarielokuvissa • Musta narsissi (1947)

4.4. Terhi Utriainen ja Kari Vesala: Enkeli, profeetta ja toimijuuden representaatiot elokuvissa • Profeetta (2009)

11.4. Antti Alanen: Kuvan kielto uskonnossa. Paneelissa Johan Bastubacka, Ramil Bilal ja Simon Livson (vahvistamatta) • Kymmenen käskyä (1956)

25.4. Jouni Hokkanen: Saatana kauhuelokuvassa • Kinokonsertti Noita (Häxan, 1922)

Opintokokonaisuudet, joihin luentosarja liittyy

Uskontotiede: UST/USH241 (3/4* op) (*lisäsuorituksesta sovittava erikseen)

Elokuva- ja tv-tutkimus: Elokuva- tai televisiohistoriallinen erityiskysymys (TET2040e), 3 ov

Elokuva- ja tv-tutkimus: Muu erikoistumiskohde(TET2063e ), 3 ov

Osaamistavoite ja suoritustavat
Opiskelija tutustuu tv-sarjan ja elokuvan kerronnan uskontotematiikkaan ja sen tutkimuksen eri näkökulmiin luennoilla. Hän osaa valita uskontoteeman jäsentämiseen näkökulman, rakentaa taustoituksen ilmiön kuvauksesta ja keskustella suullisesti ja kirjallisesti erilaisten tulkintakehyksien näkökulmasta käyttäen tieteellisiä termejä.

Oppimistapahtumat (vaihtoehto 1 tai 2) ja arviointi:
Vaihtoehto 1 Luentopäiväkirja: Luennot (min. 7 kertaa) ja luennoista laadittu luentopäiväkirja (10–12 s).
Luentopäiväkirjojen arviointi: arvosteluasteikko 1-5.
Luentopäiväkirja: enintään 1,5 sivua/luento, riviväli 1,5, fontti 12/Times Roman, Calibri tms perusfontti. Palautus: seuraavalle luennolle laatikkoon.
Käytä otsikkoa ja väliotsikoita. Merkitse nimesi, opiskelunumero ja opintokokonaisuus jokaiseen paperiin.
Kirjoitusohje: oman oppiaineen ohje tai esim. www.kielijelppi.fi
“Luentopäiväkirjassa on tarkoitus pohtia kirjoittamalla luentoa ja sen sisältöä. Luentopäiväkirja on yhtenäinen, otsikoitu teksti, joten pelkät luentomuistiinpanot eivät riitä. Se kirjoitetaan kotona ja koneella. Kirjoita luennon keskeiset pääasiat, ja mitä ajattelet niistä. Luentojen kulkua kannata sellaisenaan referoida. Kirjoittajalla on varsin vapaat kädet, kunhan luennon keskeiset asiat tulevat käsitellyiksi. Olennaista on luennolla esiin nousseiden asioiden ja ongelmien kommentointi aikaisemmin opitun ja omien kokemusten valossa. Luentopäiväkirjassa kuuluu kirjoittajan oma ääni eikä vain luennoitsijan. Luentopäiväkirjassa voi käsitellä luennon kokonaisuutta tai keskittyä niihin asioihin, jotka luennon aikana ovat tuntuneet mielenkiintoisimmilta. Luentopäiväkirjassa saa vapaasti olla toista mieltä luennoitsijan kanssa ja perustella miksi. Voit pohtia esim. seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä asioita luento käsitteli? Mitä näkökulmaa luennoija käytti? Miten asiat liittyivät aiemmin opittuun? Muuttiko luento aiempia käsityksiä asiasta? Mitkä asiat kiinnostivat eniten? Miksi? Mikä jäi epäselväksi? Miksi? Millaisia vastaväitteitä luento herätti? Luentopäiväkirjassa voi käyttää luentomuistiinpanojen lisäksi kirjallisuutta, jotka merkitään lähdeviitteinä.” (Lyhennetty muokaten Kielijelpin sivulta Luentopäiväkirja)

PALAUTUS vaihtoehto 1
HUOM! Palauta tehtäväsi printtinä, joka on tunnistettavissa nimellä ja opiskelijanumerolla. Luentopäiväkirja tuodaan seuraavalle luennolle. Luennoille osallistutaan väh. 7 kertaa. Valitettavasti joudumme rajaamaan sähköpostin palautuskeinojen ulkopuolelle (peruste: opetukseen liittyvien asiakirjojen säilytysajat).

Vaihtoehto 2: Luennot (min. 7 kertaa) ja luennoilla käsitellyistä elokuvista/elokuvasta kirjoitettu essee, Esseessä on käytetty tutkimuskirjallisuutta ja siinä on valittu näkökulma. Pituus 10–12 s.

Opiskelija palauttaa esseen yksilötyönä. Parityönä tehtävästä esseestä ja sen aiheesta sovitaan ennakkoon.

Palautusaika: 2. toukokuuta 2014, os. Maskulin/Blom, Pl 59, 00014 HY (voi jättää myös yliopiston sisäiseen postiin) tai Unioninkatu 38 E, 3. krs, Uskontotieteen postilaatikkoon

Kirjoitusohje: oman oppiaineen esseeohjeistus tai (Kielijelppi, www.kielijelppi.fi)
“Opiskelujen osana kirjoitettava essee voidaan käsittää pohtivaksi pienoistutkielmaksi. Essee on siten vapaampi kirjoitusmuoto kuin tutkielma tai pelkkä referaatti. Esseessä kuvaillaan, perustellaan, analysoidaan ja pohditaan valittua ja rajattua asiaa yleensä lähdekirjallisuutta
soveltaen. Essee on tieteellistä tekstiä, joten siinä argumentoidaan johdonmukaisesti, punnitaan esitettäviä asioita kriittisesti ja merkitään lähdeviitteet.

Esseen aiheen rajaukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Valittua aihetta käsitellään omasta, perustellusta näkökulmasta. Tekstillä on tavoite: tehtävä tai kysymys, jota esseessä käsitellään ja johon etsitään vastausta. Näkökulman käy ilmi jo esseen alussa. Perinteiseen esseen määritelmään kuuluu paitsi pohdiskelevuus, persoonallisuus. ja se täyttää tieteellisen kirjoittamisen yleiset periaatteet. ” (Lyhennetty muokaten Kielijelpin sivulta Essee)

Esseenpalautus tapahtuu toimittamalla paperiversiot uskontotieteen oppiaineen laatikkoon tai postitse opettajalle 2.5.2014 mennessä. Nimi, opiskelijanumero ja opintokokonaisuus merkitään kansilehteen.
Esseen arviointi: arvosteluasteikko 1-5.

PALAUTUS vaihtoehto 2
HUOM! Palauta tehtäväsi printtinä, joka on tunnistettavissa nimellä ja opiskelijanumerolla. Esseen palautuspäivä on 2.5.2014. Luennoille osallistutaan väh. 7 kertaa. Valitettavasti joudumme rajaamaan sähköpostin palautuskeinojen ulkopuolelle (peruste: opetukseen liittyvien asiakirjojen säilytysajat).

Kirjallisuus:
Pesonen, Heikki et al.
Elokuva uskonnon peilinä. Tarkennuksia länsimaiseen populaarielokuvaan. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2011 TAI opintokokonaisuuteen liittyvä teos, TAI erikseen sovittu teos/artikkeli.

Kaikille yhteistä:
jokaiseen palautettuun tehtävään oma nimi ja opiskelijanumero+opintokokonaisuus (blogissa). Voit sopia kurssikokonaisuuden hyväksilukemisesta oman oppiaineen amanuenssin kanssa.