Kolmannella kerralla pääsimme tutustumaan tietokantojen yhdistelyyn ja muokkaamiseen. Aluksi teimme Afrikka-aiheisia harjoituksia, jonka jälkeen tuotimme tulvakartan Suomesta. Afrikka-harjoitusten aikana tipahdin jossain kohtaa kärryiltä niin pahasti, etten päässyt takaisin kyytiin enää ollenkaan. Koska työohjeet olivat yksityiskohtaiset ja kattavat, pistän tämän oman huonon keskittymiseni syyksi. Onneksi oli Artun valmis kartta, jonka avulla materiaalien tarkempi tulkinta onnistui.

En tunne Afrikkaa mantereena kovin tarkasti vaan tietoni ovat peräisin länsimaisesta mediasta, jossa Afrikan valtiot kuvataan usein köyhiksi ja positiivista uutisointia on vielä verrattain vähän. Afrikkalaisten elämää kuvataan siis lähinnä erilaisten konfliktien ja kriisien kautta ja afrikkalaisten omaa näkökulmaa tuodaan hyvin vähän esiin. Todellisuudessahan Afrikkaa ei myöskään mantereena voi niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi, sillä sen sisälle kuuluu kymmenittäin kulttuuriltaan erilaisia ja kehitykseltään eri tasolla olevia valtioita.

Kuva 1. Konfliktialueet, konfliktien laajuudet, öljylähteet ja timanttikaivokset Afrikassa. Lähteet: Map Library ja Peace Research Institute Oslo (PRIO).

Kartalta voi nopeasti tulkita, että timanttikaivokset painottuvat läntiseen, keskiseen ja eteläiseen Afrikkaan, kun taas liki kaikki öljylähteet sijaitsevat Pohjois-Afrikassa. Iso osa konfliktialueista sijoittuu lähelle timanttikaivoksia ja öljykenttiä, mutta konflikteja on paljon myös muualla, joten mitään absoluuttisia johtopäätöksiä tästä ei voi vetää. Luonnonvaroilla luulisi olevan jonkinlainen yhteys konfliktien syntyyn, mutta niiden taustalla on todennäköisesti myös paljon muita syitä.

Ylipäätään jo pelkästään konfliktien historian tutkiminen (niiden kesto ja vaikutusalueet) olisi mielenkiintoista. Myös konfliktien ja niiden keston vaikutuksia timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuuteen pystytään aineiston avulla tarkastelemaan. Mirka Jokela-Määttä tekee hyvän havainnon siitä, että tiedot mahdollistavat myös sen tutkimisen, onko konfliktialueilla pidempi viive timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisen ja niiden hyödyntämisen aloittamisen välillä kuin konfliktien ulkopuolelle jäävien kaivosten kohdalla.

Tietokantojen avulla voisi tutkia myös esimerkiksi konfliktien vaikutusta internetkäyttäjien määrän vaihteluun, esim. väheneekö internetin käyttö konfliktien aikana. Toisaalta internetin käytön lisääntyminen voi myös osaltaan lisätä konflikteja saatavilla olevan tiedon määrän kasvaessa.

Kuten Antti Autio blogissaan huomauttaa, on konfliktiaineistossa tiedot vain vuoteen 2008 asti, eli lähivuosien konfliktit (esim. Libya) puuttuvat kokonaan. Tämä on harmillista, sillä lähiaikoina tapahtuneiden konfliktien vaikutusten tutkiminen olisi ollut kiinnostavaa. Autio mainitsee myös, että vaikka kartalla näkyy konfliktivapaita valtioita, heijastuvat valtioiden sisäiset konfliktit kuitenkin usein myös naapurivaltioihin, vaikkei varsinaisen konfliktin säde sinne yltäisikään.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti. Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Oiva-tietokanta ja Maanmittauslaitos.

Tulvakartan sain kunnialla valmiiksi loistavien ohjeiden avulla, ja kurssikerran aiemmissa harjoituksissa opitut tietojen yhdistelyä koskevat taidot tulivat heti käyttöön. Pääsimme myös suorittamaan mukavan pienen laskutoimituksen tulvaindeksin arvot saadaksemme. Se sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti, ja pian kartta olikin valmis.

Lopputulos on kuitenkin melko ruma, mikä johtuu ensisijaisesti siitä, että snipping toolilla ottamani kuva on yksinkertaisesti liian pieni ja epäselvä. Eli oma moka, mutta silti ruma, sitä ei voi kiistää. Lisäksi kartan värivalinnat ovat hieman kehnot: sinisen värin käyttäminen molempien muuttujien kuvaamiseen on epäonnistunut valinta, ja nyt järvisyyttä kuvaavat palkit katoavat länsirannikolla valuma-alueiden sekaan. Palkit olisi voinut kuvata esimerkiksi Kirsi Kivistön kartan mukaisesti sinisen vastavärillä oranssilla, jolloin ne olisivat erottuneet huomattavasti selkeämmin.

Kartalta voi havaita, että suurin tulvariski on Länsi-Suomen alavilla peltomailla, mutta myös lounais- ja etelärannikolta erottuu paljon tulvaindeksiltään korkeita alueita. Vastaavasti Järvi-Suomessa tulvaindeksi on alhainen. Yleistäen voidaankin sanoa, että tulvaindeksi ja järvisyysprosentti korreloivat negatiivisesti keskenään, eli mitä enemmän järviä, sitä pienempi tulvariski ja sama päinvastoin.

Lähteet:

Autio, A. (2015). Kurssikerta 3. Antin paikkatietoblogi. <https://blogs.helsinki.fi/anttiaut/2015/02/04/kurssikerta-3/> Luettu 16.3.2015

Jokela-Määttä, M. (2015). KK3: Tietokantojen yhdistelyä ja tulkintaa. Paikannettua tietoa. <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/2015/02/02/kk3-tietotokantojen-yhdistelya-ja-tulkintaa/> Luettu 16.3.2015

Kivistö, K. (2015). 3. kurssikerta – Afrikkaa ja tulvaindeksikartta Suomesta. Paikka, vaikka. <https://blogs.helsinki.fi/kzkivist/2015/02/09/3-kurssikerta/> Luettu 16.3.2015