Se valmistui sittenkin! Ja vain päivän deadlinesta myöhässä! Saako nyt juhlia?

Ensimmäisen postauksen katastrofitunnelmat vaihtuivat loppua kohti hieman positiivisempiin ajatuksiin, vaikka kurssiharjoitusten mielenkiintoisuus selkenikin kunnolla vasta niistä kirjoittaessa. Itse kurssikerroilla suurin osa ajasta kului MapInfon kanssa tappelemiseen, yleiseen panikointiin ja kärryillä pysymisen yrittämiseen (taustalla voitte kuulla paniikkiasiantuntija Petra Mannisen samanmielisen ulinansekaisen myhäilyn). Vaikka sieltä kärryiltä aika usein tiputtiinkin, suurin osa kurssikerroista oli kuitenkin mukavia (jos unohdetaan se yksi, jolla saatoin tirauttaa pari turhautumisen kyyneltä), eikä suurempia traumoja tämän kurssin osalta jäänyt. Sen sijaan koen oppineeni paljon uutta!

Kiitos vielä pitkäpinnaiselle Artulle ja kanssapanikoiville kurssikavereille, ja mukavaa kevättä kaikille!