Kirjoittaja: Tuuli Ravantti
Etsiessään jotain hukassa olevaa asiaa, taikka esinettä, voi projektia kuvailla toteamalla esimerkiksi “kaivetaan syvältä arkistojensa kätköistä”. Tämä ilmaus sopii täydellisesti Svjatoi Nikolaihin liittyvään projektityöhön.
Intoa puhkuen ryhmämme lähti aineiston hakumatkalle Kotkaan Merikeskus Vellamon Tietokeskukseen huomatakseen, kuinka hankalasta tehtävästä oli oikeasti todellisuudessa kysymys. Aineistojen saatavuutta tai ylipäänsä paikannettavuutta ja löydettävyyttä ei tule koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Kävimme läpi kasoittain sekalaista paperiaineistoa löytääksemme käyttökelpoisia ja luotettavia piirroksia, mieluiten telakkapiirroksia tutkimastamme aluksesta Svjatoi Nikolaista. Tämä osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi tehtäväksi.
Jotta alkuperäinen tutkimustavoitteemme Svjatoi Nikolain kokonaisuuden tilakysymysten hahmottamisesta ja yksityiskohtaisesta mallintamisesta olisi onnistunut alkuperäisten suunnitelmien mukaan, olisi meidän todennäköisesti täytynyt tehdä vastaavanlainen materiaalin keruureissu myös Venäjälle. Tämän mahdollisuuden puuttuessa jouduimme keräämään kasan toisiinsa enemmän ja vähemmän sopivia sukeltajien tekemiä piirroksia ja arvioita siitä, millainen Svjatoi Nikolai ulkomuodoltaan todellisuudessa oli. Vastaavan tyypin aluksista saimme tietoa erinäisistä kirjalähteistä ja piirustuksista, joita aiheesta kiinnostuneet tutkijat olivat meitä ennen tehneet. Totesimme, että rajatessamme tutkimuskysymyksen uudestaan käsittelemään mallinnuksen osalta ainoastaan laivan ulkokuorta saatamme jopa päästä työssämme positiiviseen lopputulokseen. Näin siis teimme.
Nyt Nikolai saa uuden ilmeensä AutoCAD-mallinnusohjelman rajoissa. Toivomuksena on, että tulevaisuudessa Suomesta löytyisi kiinnostunut tutkija keräämään ja järjestämään Svjatoi Nikolain löytöaineiston ja arkistoaineistot yhteen loogiseksi kokonaisuudeksi, jota tulevien tutkijoiden olisi helpompaa hyödyntää. Tieto on olemassa, mutta kuten jo mainitsemani sanonta kuuluu, jossain siellä arkistojen kätköissä.
St. Nikolain uumeniin ja sieltä ulos
Olemme työssämme keskittyneet St. Nikolain laivan mallintamiseen sellaisenaan kuin sen olemme lähdemateriaalien mukaan hävinneet Itämeren vesiä seilanneen ennen kohtalokasta meritaistelua ja aluksen lopullista uppoamista. Ryhmässämme on tutustuttu uusiin työtekniikoihin AutoCAD-mallintamisen kautta ja lukuisten skannattujen asiakirjojen ja laiva piirustusten jälkeen on yksinkertaisen pienen humanistin pää kieltämättä hieman pyörällä. Olen kuullut sanottavan, että jotkut syntyvät sormet näppäimistöllä, tai puhelin korvalla. Näin ei omalla kohdallani ole koskaan ollut. Olen enemmän tappelemassa kaikenlaisen elektroniikan kanssa, kuin käsi kädessä sulassa sovussa sen kanssa. Emme ymmärrä toisiamme kovinkaan hyvin, minä ja kaikenlaiset vempaimet, mutta ei siinä mitään. Uutta olen silti oppinut ja ymmärtänyt. Kokemus on tuonut paljon lisää tulevaisuudessa varmasti hyödyllistä osaamista.
Loimme projektimme myllerrykseen tilaa myös muunlaiselle työskentelylle. Itse kiinnostuin erityisesti laivan, saaristofregatin, soveltuvuudesta funktioonsa ja siitä, miten tämä on lähdeaineistostamme havaittavissa. Olen esittänyt laivalle kysymyksiä, kuten: Minkälaiset tilat miehistölle oli aluksella varattu? Millainen oli aluksen varustelu ja miten sen operointialue ja tarkoitusperät ovat aluksen piirteissä havaittavissa?
Kaiken teknisen myllerryksen keskellä tuntuikin hyvältä keskittyä välillä ihmiseen. Ihmiseen, joka on toiminut kyseisellä aluksella, ollut siellä töissä, syönyt, juonut, nukkunut ja kenties jopa kuollut aluksen kannella. Tähän kaikkeen pyrin tähtäämään käsitellessäni Svjatoi Nikolaita nimenomaan, ei pelkästään sota-aluksena, vaan olevana ja elävänä tilana.