Liikkuva laiva ei sammaloidu

Kirjoittaja: Mirja Natunen

Kun näin Vasa-laivan ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, ymmärsin ainakin sen, että kyseessä oli harvinainen alus menneestä maailmasta. Muistan vieläkin vahvan tervan tuoksun museon hämärässä valossa sekä jylhän laivan, joka tuntui sekä kokonsa että uhkaavan näköisten veistostensa takia melko pelottavalta. Matkustimme Tukholmaan jollakin Viking Linen 1980-luvulla rakennetuista laivoista, mutta tämä ei ollut elämäni ensimmäinen risteily. Olimme käyneet tätä matkaa ennen Viipurissa m/s Orionilla, joka liikennöi kaupunkiin Haminasta. Muistan, että alus oli melko vanhanaikaisen oloinen ja seinillä ja ovissa oli kylttejä vieraalla kielellä. Olin ehkä vielä liian pieni ymmärtämään, että käytössäkin olevalla laivalla voi olla takanaan pitkä ja monivaiheinen historia. Päädyin tutkimaan asiaa vasta hiljattain ja en ollut ainoa, jota aluksen kirjava menneisyys oli alkanut kiinnostaa.

Erinäisten aiheeseen liittyvien keskustelufoorumeiden kautta selvisi, että Orion rakennettiin vuonna 1943 Yhdysvaltojen laivaston sukellusvenehävittäjäksi nimellä PCE-833. Alus ehti sen jälkeen edustaa sekä Ison-Britannian että uudestaan Yhdysvaltojen laivastoa nimellä Kilham sekä toimia matkustajalaivana Norjassa nimellä Sognefjord ennen Suomeen siirtymistä. Viimeisimpien tietojen mukaan alus on myynnissä Indonesiassa toimittuaan useita vuosia sukellusalan yrityksen tukialuksena Malesiassa.

Orion ei ole esimerkki laivan historiallisia vaiheita kunnioittavasta entisöinnistä, vaan siitä, miten vanha alus pidetään käytössä muokkaamalla se käyttötarkoituksen mukaiseksi. Valinnat eivät kuitenkaan ole silloinkaan helppoja, kun alus pyritään säilyttämään alkuperäisessä asussaan. Jos aluksen historia on yhtä kirjava kuin Orionin, voi entisöinnin päämäärän valitseminen olla vaikeaa. Kaikki eivät välttämättä koe, että aluksen ensimmäinen asu on entisöimisen arvoinen ja usein se voi vaatia kokonaan uudelleen rakentamista. Entisöinnissä ei tulekaan tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan aluksen kunto on kartoitettava perusteellisesti ja sen historiaan on tutustuttava monia eri lähteitä käyttäen, ennen kuin sitova päätös entisöinnin päämäärästä tehdään.

Vasa-laivan ja monien muiden vanhojen hylkyjen kohdalla konservointi on lähes ainoa vaihtoehto. Jos alus on siinä kunnossa, että se voidaan pitää vedessä, on restaurointi yksi vaihtoehto. Tässä tapauksessa uuden materiaalin käyttöä vältetään viimeiseen asti, koska alus on tarkoitus palauttaa alkuperäiseen tilaan. Jos alus halutaan pitää vesillä ja mahdollisesti liikenteessä, se voidaan rekonstruoida entiseen asuunsa käyttämällä perinteisiä materiaaleja ja perinteisiä rakennusmenetelmiä. Viimeisenä vaihtoehtona on sopeuttaminen, jolloin alusta muokataan uuden käyttötarkoituksen mukaiseksi kuten matkustajalaivaksi. Entisöinnille on siis erilaisia vaihtoehtoja, mutta ensisijaisesti aluksen tila ja toissijaisesti entisöijän tavoitteet vaikuttavat lopulliseen päätökseen. Liikenteeseen siirtyvän aluksen on myös tietysti täytettävä viranomaisten määrittämät vaatimukset.

Kun matkustat seuraavan kerran aluksella, jota ei ole laskettu vesille telakalta aivan viime vuosina, voit pohtia ja selvittää minkälaista historiaa jalkojesi alla on ja millä vesillä sama alus on aiemmin kulkenut. Museolaivat eivät nimittäin ole ainoita historiallisia laivoja.

Leave a Reply

Your email address will not be published.