Maan tavoista ja tavoitteista

Tarkastelimme tuoreessa tutkimuksessamme, kuinka monikulttuurisuudesta keskustellaan. Tutkimukseen osallistui suomalaisenemmistöön ja eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvia ihmisiä. Pyysimme heitä ottamaan kantaa mm. sanontaan “Maassa maan tavalla”. Näin väitettä kommentoi yksi osallistuja viroa äidinkielenään puhuneiden ryhmässä:

Näin se on- tai pitää olla. Pitää kunnioittaa paikallisia tapoja ja et kun menee kyseiseen maahan sitten niin ensinnäkin sä kunnioitat niitä paikallisia lakeja ja kulttuureita ja sit siinä vieressä vedät sitä omaa identiteettiä.

Maassa maan tavalla –väite herätti paljon keskustelua. Keskustelijat käyttivät sanontaa monessa keskustelussa jo ennenkuin pyysimme heitä kommentoimaan sitä. Väittämä sai kannatusta ja sitä pidettiin hyvänä ohjenuorana maahanmuuttajille. Toisaalta väitettä myös kyseenalaistettiin ja vastustettiin mm. huomauttamalla että lakien noudattaminen riittää, muuten ei tarvitse käyttäytyä yhdenmukaisesti.

Aineistossamme suomenkieliseen enemmistöön kuuluvat ihmiset esittivät sekä väitettä tukevia että vastustavia kannanottoja. Maahanmuuttajien ryhmissä painottui jompi kumpi. Venäjän- ja vironkieliset kommentoivat maassa maan tavalla -väittämää usein myönteisesti, kun taas somalinkieliset osallistujat usein haastoivat fraasin ja huomauttivat, että sitä käytetään heitä vastaan kun halutaan viestittää, että he eivät kuulu Suomeen.

Isinin (2009, s. 372) ajatuksia soveltaen tarkastelimme näitä kannanottoja kahtena erilaisena tapana tuottaa kansalaisuutta. Maassa maan tavalla –periaatteen tukemisen voi nähdä keinona tulla kansalaiseksi omaksumalla suomalaisuuden muotoja assimilaation kautta. Periaatteen kyseenalaistamisessa vastaavasti on kyse kansalaiseksi tulemisesta perinteisiä jäseyyden muotoja haastamalla ja muokkaamalla. Ensimmäinen on passiivisempi, toinen aktiivisempi kansalaiseksi tulemisen muoto.

Kaikille kaikki valinnat eivät ole samalla tavalla mahdollisia. Ulkonäkönsä puolesta prototyyppisestä vaaleasta suomalaisesta käyvä venäläis- tai virolaistaustainen maahanmuuttaja voi periaatteessa koittaa sulautua valtaväestöön. Tummaihoiselle somalialaistaustaiselle se voi olla paljon vaikeampaa.

Tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta “mukautuminen maan tavoille” maahanmuuttajien yksiselitteisenä velvollisuutena on myös periaatteellisella tasolla ongelmallinen. Asetelma, jossa osan väestöstä oletetaan näkevän enemmän vaivaa tai tyytyvän vähempään, ei ole tasa-arvoinen. Yhdensuuntainen paine mukautua ja sulautua on este tasavertaisuudelle.

Suomalaisessa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa on pitkään haluttu ainakin periaatteiden tasolla tukea tasa-arvoa eri ryhmien välillä. Tämä näkyy esim. maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa ohjaavassa kotouttamislaissa, jossa painotetaan sekä tasavertaisuutta että oikeutta erilaisuuteen.

Viime aikaiset politiikan kiristystoimet puhuvat kumpaakin periaatetta vastaan. Laki- ja politiikkamuutokset ja ehdotukset kohdistuvat sekä Suomeen pääsyyn, oleskeluluvan saamiseen, että sen jälkeen saataviin oikeuksiin. Kuluvana vuonna hallitus on mm. ehdottanut oleskeluluvan saaneiden työttömien maahanmuuttajien kotoutumistuen pudottamista 90 prosenttiin suomalaisten saamasta peruspäivärahasta. Toisaalta talouskriteerein arvokkaiksi katsotuille tulijoille kaavaillaan positiivista erityiskohtelua heidän houkuttelemisekseen Suomeen. Viesti on, että toiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Pian 100-vuotias Suomi leikkaa nyt suurilla saksilla perusarvoistaan.

Epätasa-arvoinen politiikka ei ruoki sen enempää hyvinvointia, solidaarisuutta kuin kovasti kaivattuja innovaatioitakaan. Tässä ympäristössä puheet tasavertaisuudesta ovat falskia helinää. Perustuslakivaliokunta totesikin hiljattain kotoutumistuen alentamista koskevan ehdotuksen syrjiväksi ja perustuslain vastaiseksi.

Järjestämissämme ryhmäkeskusteluissa piirtyi esiin toisinaan oletus ihanteellisesta maahanmuuttajasta nöyränä ja hiljaisena hahmona. Sipilän hallituksen linjauksissa ihanteellinen maahanmuuttaja on sellainen, joka ei tule tänne ollenkaan tai jos tulee, tuo paljon rahaa tullessaan.

Odotukset siitä, että maahanmuuttajan tehtävä on väistää ja vetäytyä tai muuttua välittömästi taloudelliseksi hyödyksi ovat ristiriidassa tasavertaisuuden ajatuksen kanssa. Siksi on tärkeää, että näitä vaatimuksia haastetaan aktiivisesti, kuten monet somalialaistaustaiset tutkimuksessamme tekivät, mm. maassa maan tavalla –mantraa kyseenalaistaen.

Lähteet:

Varjonen, S., Nortio, E., Mähönen, T. A., & Jasinskaja-Lahti, I. (painossa). Negotiations of Immigrants’ Cultural Citizenshipin Discussions Among Majority Members and Immigrants in Finland. Qualitative Psychology.

Isin, E. F. (2009). Citizenship in flux: The figure of the activist citizen. Subjectivity, 29, 367–388. http://dx.doi.org/10.1057/sub.2009.25