Romahtavien rakennusten kaupunki – asuminen Soulissa

Saapuminen elokuussa saunan kuumaan Souliin oli kulttuurishokki monella tavalla. Yksi isoin elämisen kannalta hyvin olennainen ero täällä on kuitenkin asuminen ja suomalaiseen standardiin tottuneella voi olla vaikea sopeutua käymään vain kylmässä suihkussa vessanpytyn ja lavuaarin välissä.

Opiskelija budjetilla asuttavan asunnon löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Uudemmat ”modernimmat” rakennukset ovat tosi kalliita.

Korea University:n vaihto-opiskelijoiden asuntolat ovat hyvin modernit ja siistit, mutta pieni huone täytyy jakaa kämppiksen kanssa eikä se postimerkin kokoinen jaettu oma tila ole Helsingissä yksiössäkään asuneen mielestä silti välttämättä halpa. Eikä asuntoloihin pääse kuin murto-osa vaihto-opiskelijoista.

Itse en saanut asuntolapaikkaa (mistä olen ollut ihan kiitollinen, sillä asuntolat meidän yliopistolla sijaitsevat mäen päällä ja sinne kiipeäminen joka päivä ei olisi kivaa) joten muutin aluksi yksityiseen asuntolaan ihan koulun viereen. Tällaisia yksityisiä asuntoloita löytää hyvin täältä: https://goshipages.com/ .

Tämäkin asuntola oli komeron kokoiseen huoneeseen nähden kallis, eikä ollenkaan edes siisti tai moderni tai mukava. Koska tulin tänne vuodeksi, olin suunnittelut asuvani asuntolassa vain, kunnes löydän pysyvämmän yksityisen asunnon. Yksityisissä asunnoissa täällä takuuvuokrat ovat aika kalliita, joten en halunnut maksaa takuuvuokraa Suomesta käsin, ilman, että pääsen ensin katsomaan asuntoa.

Yksityisen asuntolan huoneen pystyi vuokraamaan kuukaudeksi kerrallaan, vaikka lopulta päädyinkin asumaan siellä jonkin aikaa, kunnes löysin paremman paikan. Tässä kyseisessä asuntolassa oli hyviäkin puolia; kaikki asukkaat siellä olivat vaihtareita, joten uusiin ihmisiin oli helppo tutusta ja sen sijainti oli niin keskeinen kuin meidän yliopistolla vain pystyy olemaan.

Huonoja puoli sitten taas oli vanha rakennus, järkyttävän pieni huone, epäsiisteys, ei itse kontrolloitavaa ilmastointi ja alakerran ravintolan hajut. Minulla oli vain jaetut suihkut ja vessa ja ne olivat ehkä suurin epämukavuus. Seinillä näkyvästi kasvavan homeen lisäksi lämpimän veden saaminen oli vaikeaa, joten suurin osa suihkuistani oli jääkylmiä. Täällä yleistä on, että suihku on kiinnitettynä lavuaariin, eikä mulla esimerkiksi ole ollut täällä yhtään vessaa, jossa olisi lavuaari, joten kädet on pitänyt pestä muualla.

Kun löysin nykyisen asuntoni, korealaisen ystävän avulla, se oli halpa ja asuntolaan verrattuna huomattava parannus. Se on yhäkin ihan koulun vieressä, puolet halvempi, saan lämmintä vettä, jos laitan kuuman veden päälle, voin laittaa ilmastoinnin päälle ja tilat ovat isommat. Muita parannuksia, ei sitten olekaan, vessan seinissä kasvaa sieniä, lattiat ovat vinot ja yhden torakankin olen tappanut. Kun äiti tuli käymään meillä, kommetti oli, että Suomessa kesämökitkin ovat monta kertaa mukavampia ja hienompia.

Kaikkeen kuitenkin tottuu ja itselle meidän kämppä tuntuu puutteista huolimatta ihan kodilta.

Ei huvia ilman työtä – vaihtoon lähtemisen byrokratia

Odottaminen ja valmistautuminen on aina jännittävämpää kuin itse tilanne. Kaikki tuntemattomat muuttujat veivät itseltänikin yöunia ennen vaihtoon lähtöä. Haluankin nyt kirjoittaa kaikista näistä tuntemattomista muuttujat, joita itselläni tuli vastaan vaihtoon lähtiessä. Toivottavasti tämä auttaa muuttamaan joidenkin muuttujia enemmän tunnetuiksi ja vähentämään vaihtoon lähtemisen jännitystä.

Ennen lähtöä

Muistan kuin eilisen sen hetken, kun yliopiston lähtöinfossa sain Korea University:n hyväksymiskirjeen käteeni. Olin niin innoissani, että aloin itkeä enkä käytännössä kuullut lähtöinfosta mitään. Seuraavana päivänä kuitenkin iski stressi; viimein lähteminen oli todellista ja minulla oli vähän yli kuukausi aikaa saada kaikki käytännön asiat kuntoon.

Ihan ensimmäiseksi taisin ostaa lennot. Paperisotaa tuntui olevan niin paljon, että kirjoitin itselleni aikataulun, yhdistäen kaikki eripaikoista annetut infot; mihin päivää mennessä mikin todistus piti lähettää ja mitkä kaikki asiat piti saada hoidettua.

YTHS:n puhelinpalveluun soittelin melkein joka lounastauko rokotus -ja lääkeasioita hoidellen. Sieltä sai onneksi tosi hyvin apua ja muutenkin tietoa terveyteen liittyvistä asioista, jotka kannatti ottaa huomioon vaihtoon lähtiessä. Rokotusten ottamiseen kannatti varata aikaa, sillä jotkut rokotukset vaativat useamman pistoksen ennen lähtöä.

Myös Kelan puhelinpalvelu oli kovassa käytössä. Opintotuki vaihdossa ja todistus siitä vaihtoyliopistolle ja erityiskorvaus lääkkeisiin vuodeksi yhdellä kertaa, vaativat useamman puhelinsoiton.

Vakuutuksia kilpailuttaessa soittelin vakuutusyhtiöihinkin jatkuvasti, kyselin ehdoista ja otin selvää mitä kuului mihinkin vakuutukseen. Yliopisto Koreassa vaati matkavakuutuksen ja olen ikuisesti onnellinen, että otin kunnollisen vakuutuksen, sillä lääkäripalvelut täällä ovat kalliita ja hädän tullessa on tärkeää pystyä olemaan yhteydessä ja luottamaan vakuutusyhtiöön.

Yliopisto täällä Koreassa myös vaati terveystodistuksen, jota varten mietittiin äidin kanssa, milloin olen sairastanut vesirokon. Terveystodistus vaati lisäksi tuberkuloosi testin, joten yksi lounastauko menikin keuhkokuvan ottamiseen.

Noin kuukausi ennen lähtöä kävin Etelä-Korean lähetystössä hakemassa viisumia ison paperipinkan kanssa ja 7 päivää myöhemmin, olin viisumin onnellinen omistaja.

Lentokentälle lähtiessä minulla oli mukana kansio täynnä papereita, joita tiesin tarvitsevani täällä tai ajattelin saattavani tarvita. Passikuvat, vaihdon hyväksymiskirjeet KU:sta ja Helsingistä, passikopioita, viisumikopioita, terveystodistus, rokotuskortti, lääkereseptit, asunnon takuumaksun kuitti, matkavakuutustodistus ja lisäksi varmuuden vuoksi muutama kopio kaikista näistä papereista.

Byrokratia vaihdossa

Lentokentällä maahantulon ja turvatarkastuksen ohi pääseminen ei valitettavasti ollut vielä byrokratian loppu. Korean päässä käytännön asioista selviäminen vaati kuitenkin huomattavasti vähemmän itsenäistä ajattelua. Korealainen yliopisto piti suunnilleen kiinni kädestä ja muistutti useasti mitä piti tehdä ja milloin tai sitten teimme hakemukset yhdessä.

Orientaation toisena päivänä teimme yhdessä opiskelijakorttihakemukset, joihin automaattisesti kuului korealainen pankkikortti mukaan. Pelkästään koreaksi olevan pitkän kaavakkeen täyttäminen oli mielenkiintoista, kun koko luentosalillinen vaihto-oppilaita allekirjoitti papereita, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään. Hyvin se korealainen pankkikortti ja opiskelijakortti on kuitenkin toiminut.

Ehkä isoin homma, mikä täytyy hoitaa täällä päässä, on Alien Registration Cardin (ARC) hankkiminen. Sitä varten täytyy varata aika varmaan maailman huonoimmassa nettivaraus palvelussa ja ajan saaminen menee noin kuukauden, parin päähän varauksesta. Koululta saa kaikki kaavakkeet kortin tekemistä, varten ja sen saaminen vaatii immigration officeen vierailun kahdesti ja maksaa noin 25 euroa. Kortti pitää hankkia kolmen kuukauden sisällä maahantulosta ja siitä piti viedä kopio myös koululle. Ilman korttia maasta ei voi lähteä, tai siis voi, mutta palaaminen voi olla hankalaa.

Kun ARC -kortti on onnellisesti lompakossa, olet virallinen ”alien” asukas täällä ja voit keskittyä nauttimaan vaihtoelämästä!