Viikko 7

Moikka vielä (viimeistä kertaa tämän kurssin merkeissä)!

Saimme tällä viikolla itse etsiä aineistoa ja päättää, millaisen karttaesityksen teemme. Ympäristötieteistä kiinnostuneena päätin tutkailla hieman kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa. Latasin kasvihuonekaasupäästö-tiedostot Tilastokeskuksen Statfin-tietokannasta. Kasvihuonekaasupäästöt on ilmoitettu tuhansina tonneina CO2-ekvivalenttia. Päästöt on ilmoitettu ilman LULUCF-sektoria. Forest.fi-sivuston mukaan ”LULUCF tarkoittaa Euroopan unionin politiikkaa maankäytön, maankäytön muutosten ja metsien ilmastovaikutusten suhteen”. En saanut Tilastokeskuksen sivulta selville, miksi tämä sektori on jätetty tilastosta pois.

Ensin tarkastelin pylväsdiagrammin avulla khk-päästöjä aikavälillä 2010-2020 (kuva 1). Kuvasta näkee, että päästöt ovat vähitellen pienentyneet tällä aikavälillä. Pienimmillään ne olivat vuonna 2020. Ennen tätä Suomen päästöt eivät olleet alittaneet 50 000 tuhatta tonnia CO2 ekvivalenttia.

Kuva 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2010-2020.

Karttaesitykseen valitsin ajankohdiksi vuodet 2019 ja 2020, erityisesti koska on todettu päästöjen pienentyneen koronapandemian seurauksena 2020. Halusin visualisoida muutosta Suomen khk-päästöissä näiden vuosien välillä. Maakuntakarttapohjan latasin rajapinnan kautta niinikään Tilastokeskukselta.

Vaikka päästöt ovat ilahduttavasti jo olleet laskussa vuodesta 2010 eteenpäin, voi silti olettaa, että koronalla on ollut jotakin tekemistä vuoden 2020 ennätyksellisen pienten päästöjen kanssa, mm. liikenteen vähentymisenä.

Kuvassa 2 on esitetty suhteelliset kasvihuonekaasupäästöt tuhansina tonneina CO2-ekvivalenttia maakunnittain vuonna 2019. Kuvasta 1 näkee, että Uusimaa oli yllätyksettömästi suurin päästöjen aiheuttaja. Seuraavina tulivat Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa sekä Lappi. Pienimmät päästöt sen sijaan olivat Ahvenanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

Kuva 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain v. 2019.

Kun tein vastaavan koropleettikartan vuoden 2020 päästöistä, kartta näytti hyvin samanlaiselta. Vain Päijät-Häme siirtyi kategorian alemmas. Attribuuttitaulukosta kuitenkin näki, että päästöt olivat pienentyneet kaikissa maakunnissa. Siispä tein kartan, jossa prosenttiosuuksien pienentyminen on esitetty (kuva 3). Suurin muutos on tapahtunut Uudellamaalla, jossa päästöt pienenivät 3,4%.

Kuva 3. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen pieneminen % vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2019.

Koska päästöt ovat pienentyneet jo aiempina vuosina, tämä ei ehkä ollut järisyttävin karttaesitys. Mutta oli kiintoisaa tutkia päästöjen muutoksia ja harjoitella vielä koropleettikartan tekoa. Oli myös hauskaa lukea ja katsella kurssikaverien karttoja. Esim. Kiia oli tehnyt kartan vähän erikoisemmasta aiheesta, villisikaonnettomuuksista. Vaikka Kiia tuo esille sen, ettei hänen kartassaan riistaonnettomuuksia ole suhteutettu väkilukuun, oli silti kiintoisaa tietää, miten riistaonnettomuudet ja etenkin harvinaisemmat villisikaonnettomuudet ovat Suomessa määrällisesti jakautuneet.

Tähän loppuu tämä kurssi. Se on ollut välillä turhautumista aiheuttava, mutta samalla erittäin antoisa kurssi. Vaikka mielessä on kirkkaana kokemus siitä, kuinka vaikeaa QGISin käyttö välillä on, olen edistynyt paljon viikkojen 1 ja 7 välillä.

Kiitos kaikille lukeneille!

 

Lähteet:

Korpinen, K. (2023). Kurssikerta 7. GEOINFORMATIIKAN MENETELMÄT 1, 2023. Blogisivusto. https://blogs.helsinki.fi/kiiakorp/2023/03/03/kurssikerta-7/

https://forest.fi/fi/faq/mika-on-lulucf/#5a7e2216