Tehtävä 1

Tunnin aiheena oli piste- ja ruutuaineistot, joilla tarkasteltiin pääkaupunkiseudun väestöä. Käytössä oli yksityiskohtainen tietokanta, jossa näkyi mm. jokaisen asutun rakennuksen osoite ja asukkaiden määrä. Ensiksi pisteiden tieto siirrettiin yksinkertaisempaan ruudukkoon ja ylimääräistä tietoa karsittiin pois, mikä nopeutti aineiston käsittelyä. Tein tehtävän uudestaan kotona eri kokoisella ja muotoisella ruudukolla (kuva 1) ja huomasin, kuinka paljon hitaampaa aineiston muokkaaminen oli omalla koneella. Oli kuitenkin hauskaa onnistua itsenäisesti kurssikerran työvaiheissa. Välillä on myös hyvä virkistää muistia kertaamalla tunnin asioita, kuten Kaisla toteaa blogissaan. Uudestaan tehdyn kartan ruudut ovat kuusikulmioita ja 250 metrin kokoisia, toisin kuin kurssikerran kilometrin kokoiset ruudut.

Kartta esittää muunkielisten osuutta pääkaupunkiseudun väestöstä ja samalla sen sijoittumista. Absoluuttiset lukuarvot eivät olisi olleet mahdollisia, vaikka kartta perustuukin yhtä suuriin kuusikulmioihin. Vaihtelevan kokoisten alueiden kanssa absoluuttiset lukuarvot eivät olisi keskenään vertailukelpoisia. Tässä tapauksessa yhtä suurten kulmioiden sisäiset väkiluvut kuitenkin vaihtelevat, joten tarkempia ihmisryhmiä pitää esittää osuuksina, jotta kartta olisi vertailukelpoinen. Pienempien kuusikulmioiden tai ruutujen etu on se, että ne esittävät ilmiön sijaintia ja vaihtelua tarkemmin. Kartan lukeminen on kuitenkin vaikeampaa ja vaatii usein zoomausta lähemmäs. Ruutukartta ei välitä hallinnollisista rajoista, toisin kuin koropleettikartta. Tiedon sijoittuminen on tarkempaa, mutta esimerkiksi tiettyjen kaupunginosien tunnistaminen on vaikeampaa (ellei hallinnolliset rajat näy ruutujen yläpuolella). Pistekartat esittävät tietoa entistä tarkemmin, mutta helppolukuisuus ja selkeys saattavat kärsiä. Kuvan 1 kartta on ulkonäöltään lähempänä pistekarttaa, kuin ruutukarttaa.

Kartasta nähdään, että vieraskielistä väestöä esiintyy melko hajanaisesti ympäri pääkaupunkiseutua. Isoimpina alueina korostuvat Itä-Helsinki, Itä-Vantaa sekä eteläinen Espoo. Pääkaupunkiseudulla on hajanaisesti yksittäisiä alle kilometrin suuruisia asuinalueita, joiden asukkaista yli 75 % on vieraskielisiä. Ylipäätänsä muunkielistä väestöä vaikuttaa olevan melko paljon, mikä käy järkeen, koska pääkaupunkiseutu on Suomen tiheiten asuttua aluetta ja suosittu kohde ulkomailta ja muualta Suomesta muuttaneille. Länsi-Vantaalla ja Pohjois-Espoossa vieraskielisiä ja asukkaita ylipäätänsä on harvemmin. Helsingin ydinkeskustaa lukuunottamatta väestön sijoittuminen muistuttaa Tatun karttaa pääkaupunkiseudun väestöntiheydestä.

Lopputulos on mielestäni melko selkeä. Karttaan olisi voinut tarkentaa, että valkoisilla alueilla ei ole lainkaan asutusta. Jostakin syystä kaikki Kauniaisen sisäiset kuusikulmiot katosivat jossakin työvaiheessa. Kartta antaa virheellisen vaikutelman, ettei siellä olisi ihmisiä. Kartasta löytyy tärkeä pohjoismittakaavanuoli.

Tehtävä 2.

Tunnin toiseen tehtävään kuului rasteriaineistojen käyttö ensimmäistä kertaa tällä kurssilla. Tuotimme sateelliittikuvasta rinnevarjostuksen, joka yhdistettiin maastokarttaan. Aloitimme myös kartan kohteiden digitoinnin QGIS:n kömpelöillä piirtotyökaluilla, mitä jatkamme ensi kerralla. Kuva tulossa silloin.

Lähteet

Hietala, K (2023) Ensimmäinen kurssikerta https://blogs.helsinki.fi/kaislahi/ Viitattu 13.2.2023

Jentze, T (2023) Viikko 4 – Ruudun takaa https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/02/09/viikko-4-ruudun-takaa/ Viitattu 13.2.2023