Kurssikerta 4

Neljäs kurssikerta

Neljännellä kurssikerralla harjoittelimme ruutukarttojen sekä rasterikartan työstöä. Tähän postaukseen liitin tänään tiistaina luomani kartat ruotsinkielisten absoluuttisesta (kuva 1)  ja suhteellisesta osuudesta (kuva 2) 1km x 1km ruuduittain pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1. Ruotsinkielisten absoluuttinen määrä pääkaupunkiseudulla (1x1km) alueittain

Kuva 2. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus pääkaupunkiseudulla (1x1km) alueittain

Kuvasta 1 voidaan nähdä, että ruotsinkielisten absoluuttinen määrä pääsääntöisesti kasvaa liikuttaessa pääkaupunkiseudun laitamilta kohti Helsingin keskustaa. Verrattuna karttaan 2 nähdään, että ruotsinkielisten suhteellinen osuus ei kuitenkaan lisäänny saman trendin mukaisesti, voisi jopa sanoa, että pikemminkin päinvastoin. Uskon, että karttojen ero selittyy sillä, että liikuttaessa kohti Helsingin keskustaa, asukkaiden määrä yleisesti nousee. Samalla nousee myös ruotsinkielisten asukkaiden määrä. Pääkaupunkiseudun laitamilla asukkaita on puolestaan yleisesesti vähemmän ruutua kohden. Tällöin myös vain pieni määrä, tässä tapauksessa ruotsinkielisiä asukkaita, voi muodostaa merkittävänkin osan ruutujen väestöstä.  Aineiston attribuuttitaulukosta esimerkiksi voi nähdä, että eräällä neliöllä asuu vain 2 asukasta ja molemmat heistä ovat ruotsinkielisiä – tämä neliö siis näkyy tummimmalla värillä kartassa 2, mutta vaaleimmalla kartassa 1. Sillä, miten aineiston esittää on siis valtavasti merkitystä, Mietinpähän vain, että kuinka paljon vastaavia harhoja käytetään viestinnässä, jossa jokin ilmiö halutaan esittää tarkoituksenmukaiseseti tietyssä valossa… ?

Ensimmäisen kartan informatiivisuutta voisi siis nostaa lisäämällä tietoja joko samaan tai erilliseen karttaan ruutujen kokonaisasukasmäärästä. Ruututeemakartalla voidaan esittää kuitenkin myös absoluuttisia arvoja, sillä kaikki ruudut ovat pinta-alaltaan saman kokoisia ja sen vuoksi vertailukelpoisia pinta-alaan liittyvien muuttujen suhteen. Se, kannattaako ruututeemakartan avulla esittää absoluuttisia arvoja, riippuu puolestaan täysin tarkasteltavasta ilmiöstä ja tarkastelun luonteesta. Esimerkiksi metsän lajistoa kartoitettaessa absoluuttisten arvojen esittäminen voi olla hyvinkin kannattavaa ja informatiivista.

Visuaalisesti kartat 1 ja 2 ovat mielestäni ihan hyvin tulkittavia ja mielyttäviä katsoa. Muiden kurssilaisten blogeja selatessani huomasin, että Nikolai oli häivyttänyt pääkaupunkiseutua ympäröivän alueen kartasta, mikä on mielestäni tähän karttaan oikein sopiva ja nerokas idea. Eli jos tekisin samat kartat uudestan voisin parantaa visuaalista ilmettä esimerkiksi tällä tavoin 🙂 Yritin alunperin itseasiassa luoda karttoja 1 ja 2 ruudukkoon, joka oli 250×250 metriä, mutta ohjeita seuraamalla en onnistunut poistamaan kartasta niitä ruutuja, joissa ei ollut pisteinformaatiota, vaikka sainkin valittua ne ruudut, joissa pisteinformaatiota oli.

Ruututeemakartan informaatioarvo verrattuna pisteteemakarttaan on todennäköisesti usein hyvinkin korkea. Pisteiden sisältämää tietoa voidaan ruutujen avulla visualisoida helposti ja nopeasti tulkittavaksi. Olen samaa mieltä Tatun blogikirjoituksen  kanssa, että koropleettikartan etu on usein se, että alueet eivät ole jaettu täydellisen säntillisesti, vaan niissä on käytetty luonnollisia rajauksia, mikä sopii useihin aineistoihin.

Rasterikartan työstön koin hieman sekavaksi alkuun, mutta eiköhän tämä tästä, kun pääsee taas perjataina uudestaan niiden kimppuun 🙂

Ensi kertaan!

 

Lähteet: 

Tuuri, N. (2023). 4. Kurssikerta. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/02/09/viikko-4-ruudun-takaa/ Viitattu 14.2.2023

Jentze, T. (2023). Viikko 4 – Ruudun takaa. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/02/09/viikko-4-ruudun-takaa/ Viitattu 14.2.2023