Kurssikerta 3

Kurssikerta 3

Viime perjantain harjoitustöissä jatkoimme tietokantojen kanssa työskentelyä ja opettelimme mm. liittämään ulkoista tietoa tietokantaan muista ohjelmista. Ensimmäisen puoliskon aikana tuntui useamman kerran, että klikkailin vain sokkona perässä ymmärtämättä sen syvällisemmin, mitä edessäni pajattavalla ruudulla tapahtui. Useat eri välivaiheet tuntuivat hieman hankalilta hahmottaa, mutta palasin vielä illemmalla luokkaan työstämään Suomen valuma-alue karttaa ja siinä rauhassa hyvän musiikin siivittämänä myös tämän harjoituskerran asiat tuntuivat avautuvan paremmin.

Alla on perjantain tunnin aikana tuottamani Afrikan teemakartta (kuva 1), taulukko, jossa maat on järjestetty konfliktien lukumäärän mukaan laskevaan järjestykseen (kuva 2), ja iltapäivällä tuottamani Suomen valuma-aluekartta (kuva3), sekä pohdintaa näihin liittyen.

Kuva 1. Afrikan öljykentät, timanttikaivokset, sekä tapahtuneet konfliktit toisen maailmansodan jälkeen.

Kuva 2. Afrikan maat konfliktien määrän mukaan järjestettynä suurimmasta konfliktien määrästä pienimpään (kuvassa esitetty vain ensimmäiset 28 maata)

Kartasta (kuva 1) ja taulukosta (kuva 2) voidaan nähdä, että jossain määrin luonnonresurssien, öljyn ja timanttien, määrä korreloi konfliktien määrän kanssa. Tälle väitteelle olisi kuitenkin mielenkiintoista suorittaa vielä tilastollisia testejä, sillä joukossa on myös useampia poikkeuksia. Luulisin, että myös tilastollisesti korrelaatiota kuitenkin löytyisi.  Poikkeuksia tästä säännöstä ovat mm. Tansania, Gabon, Zambia, Botswana ja Mauritania, joissa jokaisessa on sekä useampia timanttikaivoksia tai öljykenttiä, tai molempia, mutta ei lainkaan konflikteja.  Konfliktien määrän kärjessä puolestaan on Etiopia, jossa on vain yksi öljykenttä. Toki laatu on kaivoksien ja öljykenttien vertailussa todennäköisesti määrää merkittävämpi tekijä konfliktien luojana. Aineiston perusteella voisi kuitenkin nähdä yhteyttä luonnonresurssien ja konfliktien määrien perusteella, ja se voisi käydä hyvin järkeenkin. Toki näin suppeasta otannasta ei voida tehdä laajoja päätelmiä, tai väittää että havaittu yhteys olisi kausaalista, mutta spekuloida toki voidaan.

väli PS. lue kuvan 2 viimeisten neljän sarakkeen nimet: “konfliktien lukumäärä”, “uniikit konfliktit”, “timanttikaivosten lukumäärä” ja “öljykenttien lukumäärä”.

Kuva 3. Suomen valuma-alueiden järvisyysprosentit ja tulvaindeksit 

Kuvassa 3 on esitetty Suomen valuma-alueiden järvisyysprosentit ja tulvaindeksit. Huomasin nyt muiden blogeja selaillessani että karttaa olisi voinyt tehdä vielä visuaalisesti selvemmäksi jättämällä vesistöt kartasta pois. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Aivan vaivatta kartan tekeminen ei kuitenkaan sujunut, ja jumituin hetkeksi muun muassa kohtaan, jossa tekstimuotoinen sarake piti tajuta vaihtaa numeeriseksi. Ongelmien ratkominen tuotti kuitenkin monta ahaa-elämystä, mikä oli palkitsevaa 🙂

Kartassa tulvaindeksi on laskettu jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Tulvaindeksi kuvaa sitä, kuinka monta kertaa enemmän vettä virtaa keskimäärin jokiuoman poikkileukkauksen läpi sekunnissa tulvakautena verrattuna kuivaan kauteen. Tulvaindeksi on kuvattu tummenevan ruskea sävyillä, mitä suurempi indeksi on.  Suurimmillaan  indeksi on rannikoilla, jossa se on suurimmillaan 1100 kertainen muun muassa Turun seudulla.

Erika Lindblom kirjoitti blogissaan vesi.fi pohjalta, että järvisyysprosentilla tarkoitetaan puolestaan tietyllä valuma-alueella sijaitsevien järvien yhteispinta-alan osuutta valuma-alueen koko pinta-alasta. Kartasta voidaan nähdä, että järvisyysprosentti on suurin Keski-Suomessa, sekä Suomen itäpuolella. Intuitiivisesti olisin voinut ajatella, että juurikin alueilla, jossa järviä on paljon, myös tulva-indeksi olisi suurempi. Saattaa kuitenkin olla juuri toisinpäin, että tulva-aikoina vesi virtaa järviin ja varastoituu sinne, minkä vuoksi joet eivät tulvikaan. Mielessä kävi hetkellisesti myös se, että valuisivatko mm. Keski-Suomen järvet juurikin rannikon tulva-alueiden kautta mereen, mutta sitten tajusin, että nämä alueethan ovat nimenomaan eri valuma-alueilla, joten tämä ei voi olla selitys. Pitäisin siis maallikkona varastoitumis-hypoteesia parhaana selityksenä tälle aineistolle.

Tällaista tällä kertaa, palataan taas pian 🙂

Lähteet:

Lindblom, E. (2022) 3. kurssikerta. Erika’s blog. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/lierika/2023/02/06/3-kurssikerta/ . Viitattu 6.2.2023.