Viidennen kurssikerran lisätehtävänä oli lukea artikkeli ”The Basics of Geographic Information Systems” (Blinn et al. 1993). Artikkelin alussa esiteltiin GIS:n käyttöä hyvin seikkaperäisesti, joten se oli varmaan suunnattu sellaisille lukijoille, jotka eivät tiedä asiasta paljoa. Toisaalta juttu on kirjoitettu vuonna 1993, jolloin geoinformatiikka oli vieras käsite varmasti monelle, joten artikkelista on saattanut olla hyötyä suuremmallekin joukolle. Suurin osa artikkelissa esitetyistä tiedoista on siis jo ennestään tuttua, mutta jotain uuttakin se toki opetti. Uutta oli esimerkiksi se, minkä Irenekin mainitsee blogissaan, että GIS:ssä tärkeintä eivät ole karttojen tutkiskeluun tarkoitetut ohjelmat, vaan itse aineisto.
Suurimpia eroja karttojen laatimisessa geoinformatiikan avulla ja ilman on muun muassa se, että tietokoneilla ja GIS:llä tehtyjä karttoja on paljon helpompi muokata ja päivittää, mikä on varmasti ollut suuri muutos aikanaan. Myös kaikki joltain alueelta tehty tiedonkeruu, kuten pinta-alat ja välimatkat, on helpompi esittää ja laskea geoinformatiikalla laadituista kartoista. Myös karttojen muokkaaminen niin, että kahdesta tai useammasta kartasta saadaan helposti yksi kartta, on helpompaa. Vanhoilla kartoilla tämä ei käynyt niin kätevästi, koska jouduttiin käyttämään valopöytää.
Tekstissä käsiteltiin myös rasteri- ja vektorimuotoisten aineistojen eroja. Rastereita käytettäessä tarvitaan koordinaatistoa, jonka jokaisella ruudulla on tietty arvo. Aineiston koko riippuu käytetyn koordinaatiston ruutujen koosta, jolloin pienempi ruutukoko on tarkempi, mutta tiedostokoko on silloin suurempi. Rasteriaineistoa on helpompi tuottaa kuin vektoriaineistoa, ja sitä on hyvin saatavilla, koska esimerkiksi karttakuvat perustuvat rastereihin (Petran blogi). Vektoriaineisto taas koostuu pisteistä, viivoista tai alueista. Eri kuviot tarkoittavat eri asiaa, kuten taloa tai vesistöä. Vektorikarttojen hyviä puolia ovat niiden helpompi muokattavuus ja parempi tarkkuus, vaikka ne ovatkin näistä syistä suurempikokoisia tiedostoja; rasteriaineistolla esimerkiksi talo voidaan piirtää vain merkitsemällä talon koordinaatit, kun vektorimuotoisessa aineistossa talot pitää piirtää ja sijoittaa itse.
Overlay-analyysi tarkoittaa sitä, että yhden kartan informaatio on merkitty tietokoneohjelmassa monelle eri ”kerrokselle”, eli esimerkiksi tiet, vesistöt ja pellot ovat omilla tasoillaan. Näitä tasoja voidaan lisätä ja poistaa oman mielen mukaan ja tarkastella aluetta juuri niillä ominaisuuksilla, joita sillä hetkellä tarvitaan. Tämä karttojentulkintatapa on hyvin tarpeellinen. Esimerkiksi jos jollekin alueelle halutaan rakentaa, kartalle voidaan valita kerros, jossa on vain maaperä. Näin voidaan tutkia, missä on paras rakennusmaa. Overlay-analyysiä voi käyttää myös lukuisiin muhin sovelluksiin, joten se on monella alalla hyvin tarpeellinen.
Lähteet:
Irene Mäkitalon blogi: https://blogs.helsinki.fi/imakital/
Petra Reimin blogi: https://blogs.helsinki.fi/preimi/