Ensikosketus QGIS-ohjelmaan

Ensimmäisellä Geoinformatiikan menetelmät 1-kurssin kerralla tutustuimme kurssilla käytettävään QGIS-ohjelmaan ja sen perustoimintoihin, sekä kävimme tunnin teoriaosuudessa läpi myös hieman perustietoja yleisesti geoinformatiikasta.  Teimme tunnin aikana harjoituksena koropleettikartan, josta ilmenee Itämerta ympäröivien valtioiden osuus Itämeren typpipäästöihin (Kuva 1).

Kuva 1- Itämeren typpipäästöjen osuudet (%)  maittain

QGIS-ohjelmisto muistutti heti ensivilkaisulta lähes jokaista käyttämääni kuvankäsittelyohjelmaa, joten ensimmäistä karttaa oli melko helppoa lähteä työstämään. Vaikka eri tasojen kanssa kikkailut ja monet kuvakkeista olivatkin entuudestaan tuttuja, melko nopeasti huomasin ohjelman kuitenkin poikkeavan perusolemukseltaan tavallisista kuvankäsittelyohjelmista. Esimerkiksi siinä missä aiemmin käyttämässäni CorelDraw-ohjelmassa karttojen piirtäminen onnistuu melko vaivattomasti, toi QGIS aivan eritavalla mahdollisuuksia karttojen sisäisen tiedon, paikkatiedon keräämiseen ja tallentamiseen. Kuitenkin entuudestaan erilaisten ohjelmistojen tuntemisesta on varmasti apua myös QGIS-ohjelmiston käytössä.

Tunnilla tehdystä koropleettikartasta tuli mielestäni yleisilmeeltään siisti, jokseenkin ehkä pienempien järvien piilottaminen näkymästä olisi selkeyttänyt karttaa lisää. Kohtasin kartan legendaa tehdessä muutamia teknisiä ongelmia, jotka korjaamalla lopputulos olisi ollut esteettisesti miellyttävämpi. Jälkikäteen myös huomasin, että typpipäästöjen osuudesta puuttuu prosenttimerkki kokonaan. Tällaisiin pieniin seikkoihin täytynee jatkossa kiinnittää tarkempaa huomiota.

Jatkoin tunnin jälkeen harjoituksia tekemällä uuden koropleettikartan Suomen väestöntiheydestä (Kuva 2). Innoissani ryhdyin tekemään kotona tehtävien harjoitusten toista vaikeustasoa ja etsin kuntatasolla esitettyjä muuttuja netistä. Kuitenkin ladattuani muuttujat koneelle (muun muassa syntyvyys ja väestöntiheys), huomasin että nämä olivatkin annettu jo valmiiksi aineistoon, joten päätinkin sitten käyttää niitä. Jatkossa lienee parasta tutustua aineistoon ennen kuin ryntää suinpäin tekemään tehtäviä.

Kuva 2 – Väestöntiheys kunnittain 2015

Kartan tekeminen itsessään onnistui melko vaivattomasti, mutta tiedon visualisointi tuotti hieman enemmän päänvaivaa. Ohjelman ehdottamat valmiit luokittelut eivät tuntuneet kunnolla sopivan tähän aineistoon väestöntiheyden ollessa Suomessa niin monilla alueilla varsin pieni. Lopulta kuitenkin löysin luokittelutavan, joka teki kartasta visuaalisesti informatiivisemman. Luokitteluvälit kuitenkin ovat melko epäloogisesti ja etenkin väestöntiheydeltä suurimmat kaupungit eivät nouse kartasta kunnolla esiin, esimerkiksi Helsingissä väestöntiheys on 3301 as/km², mutta silti se tekemässäni kartassa luokittuu yhteen kaikkien kuntien kanssa, joiden väestöntiheys on yli 36 as/km². Muiden kurssilaisten blogitekstejä lukiessani huomasin, että Helmi oli tehnyt kartan samasta aiheesta ja paini samankaltaisten ongelmien kanssa turhan laajojen luokitteluasteiden suhteen.

Helsingin väestötietoja tutkiessani kiinnitin huomion siihen, että ehkä hieman yllättäen väestöntiheys on laskenut yllättävänkin paljon vuodesta 2015 vuoteen 2019 mennessä. 2019 vuonna Helsingin väestöntiheys on ollut 2993 as/km², joten eroa 2015 vuoteen verrattuna on reilu 300. (Tilastoja

Kartan värilliseksi teemaksi valitsin violetin, sillä sen tuntui neutraalilta, mutta selkeältä valinnalta kartan aihepiiri huomioon ottaen. Legendaa tehdessäni kohtasin samankaltaisia ongelmia kuin tunnilla tehtävässä harjoitteessa, sillä legendan selitettä en saanut millään keinolla jaettua kahdelle riville. Nyt se vie kartasta vähän turhan suuren tilan. En tosin ole varma johtuuko tämä omasta osaamattomuudestani vai kenties QGIS-ohjelman versiosta, joka saattaa olla eri kuin esimerkeissä käytetty. Legenda on myös hieman massiivinen verrattuna itse kartan kokokoon ja ainakin fonttia olisi voinut hieman pienentää.

Vaikka kartassa selvästi onkin parantamisen varaa, ilmaisee se mielestäni väestöntiheyden Suomessa kunnittain melko hyvin ja selkeästi. Kartasta näkee jo nopealla silmäyksellä, kuinka Suomessa väestö on eteläisissä osissa, sekä rannikkoalueilla huomattavasti muuta aluetta tiheämpää. Vaikka itse ohjelman käyttö vielä toistaiseksi melko helpolta tuntuikin, olen melko varma että tämä oli vasta pintaraapaisu ja kurssin syvään päähän hypätessä tarvitsen vielä reilusti harjoitusta ohjelman sekä erityisesti itse paikkatietodatan käytössä.

Lähteet:

Imbert-Lappalainen, H. (luettu ja viitattu 29.1.2021) https://blogs.helsinki.fi/laphelmi/

Jaakola, A., Vass, T., Saarto, S., Haglund, L. & Sundström-Alku, T. (2020) Tilastotietoja Helsingistä 2020. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.

Leave a Reply

Your email address will not be published.