Yksinpuurtajan itsetunto

Muutama viikko sitten olin menettää uskoni itseeni aivan kokonaan. Olin aloittanut 4 op verkkokurssin arvosanan määrittävän analyysin valmistelun ajoissa ja lukenut analyysin pohjaksi tarkoitettua materiaalia useaan kertaan ja tutustunut taustamateriaaliin muutenkin laajalti. Viime metreillä usko alkoi loppua, alun muistiinpanot ja analyysin runko tuntui järjettömältä sekamelskalta ja aihekin alkoi tuntua käsittämättömältä. Kolme päivää ennen analyysin palautusta olin tilanteessa, jossa vakavasti harkitsin analyysin palauttamatta jättämistä. Puursin epätoivoissani analyysin jonkinlaiseen pakettiin ja joka kerta sen lukiessani tunsin myötähäpeää itseni puolesta. Teksti oli poukkoilevaa, ydin kateissa ja tuntui etten ole sisästänyt mitään itse aiheesta saati kurssin tavoitteista muodostaa koherentti kuvan jostain tutkimusmenetelmästä ja sen soveltamisesta. Tuntia ennen palautusaikaa tein päätöksen ja tallensin kirjoituksen palautustilaan, suljin koneen ja mietin tilannetta, jossa kurssin opettaja lukee analyysiani ja suorastaan säälii asioita sekoittavaa opiskelijaa. Hävetti, paljon..

Eilen osallistuin kurssin palauteluennolle hieman myöhässä, priorisoin jumpan luentoa tärkeämmäksi, olin varma etten tulisi pääsemään kurssista läpi ja palautteen kuuleminen ahdisti. Opettaja ei ollut antanut arvosanoja suoritussivuille ja soitin luennon jälkeen tuttavalleni, jonka tiesin osallistuneen verkkoluennolle. Järkytyksekseni hän sanoi opettajan sanoneen että kaikki olivat suoriutuneet kurssista kiitettävästi ja että huonoin arvosana olisi nelonen! Jäin miettimään miksi omasta mielestäni surkea suoritus oli opettajan mielestä kiitettävä. Onko itsenäisesti opiskelevan omakuva jotenkin pienempi kuin ryhmässä opiskelevan, koska vertailukohtaa ja tukiverkkoa kokemuksille ei ole? Kurssien oppimisympäristöissä tarjotaan mahdollisuus keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, mutta harvoin siellä syntyy keskustelua epävarmuuksista ja heikoista hetkistä. Monesti verkkokeskusteluissa halutaan nostaa esille asiakysymyksiä ja niihin vastataan vain nokkelilla asiavastauksilla. Miten keskustelujen ja keskustelijoiden rimaa saisi alemmaksi, jotta keskustelut tukisivat yhteisöllistä opiskelua myös itse asian ulkopuolella?