Korona muunsi elämän uudenlaiseksi

Elämme poikkeusaikoja. Itselleni tämä aika on tuonut ihan uusia haasteita. Olen siis monivammainen, yksin asuva ja kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen. Lisäksi minulla on tyypin 2 diabetes ja siihen liitynnäisiä sairauksia. Siitä, kuulunko riskiryhmään, kiistelevät jopa terveydenhuollon ammattilaiset. Joka tapauksessa olen ottanut tämän viruspandemian erittäin vakavasti ja näin ollen käytän suojamaskia poistuessani asunnostani.

Avoimen yliopistot riensivät yliopiston tutkinto-opiskelijoiden avuksi tarjoten ilmaisia opintoja. Varsinaisesti tarjolla oli vain muutamia opintokokonaisuuksia, mutta joitakin kuitenkin oli minuakin kiusoittelemassa. Aikaisemmin olen vihjaillut, että taloustiede ja teologia olisivat tulevaisuudensuunnitelmissani ja nyt ne ovat todellisuutta. Helsingin yliopisto avasi maksuttomuuden joidenkin opintojaksojen kohdalla myös muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille, mistä kiitän.

Jotenkin tämä koronatilanne on terävöittänyt sitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta se on laittanut minut miettimään, haluaisinko papiksi. En tiedä vastausta, sillä mielestäni se on kutsumusammatti ja oma kutsumukseni on opetus- ja koulutusalalla ja siellä erityisesti opinto-ohjauksessa ja -neuvonnassa. Joku voi ajatella, että sinnehän minä olen menossa, kun opiskelen erityispedagogiikkaa. Valitettavasti se ei tuota itselleni mitään opettajan eikä ohjaajan pätevyyttä, eikä tästä pääse yli. Lähinnä minulle sen koulutuksen kautta olisi tarjolla vammaisuuteen liittyvät asiantuntijatehtävät ja koen, etten ole oikea ihminen sille kentälle.

Toki yritän saattaa opintojani niin, että pääsisin jotenkin työelämään, vaikka nyt erittäin työläs kesä onkin tulossa. Opiskelen Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, johon olen tehnyt vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden ja johon teen nyt etenkin viestinnän opintoja. Kuitenkin olen päättänyt yrittää niin, että saisin tehtyä sekä tässä maisteriohjelmassa vapaaehtoisena että Turun yliopiston sosiologian maisteritutkinnossa pakollisena harjoittelut. Aikuiskoulutuksessa varmasti jokaisesta tutkinnosta on jotakin hyötyä.

Viimeinkin alkaa olla sellainen tunne, että alan olla koronapandemian muuttamaan elämään tottunut. Iloa toivat viime viikolla politiikan tutkimuksen ja viestinnän suorat verkkoluennot. Toki muutoksia on tulossa, mutta silti tarkoitus on pysyä varovaisena. Siispä edelleenkin käyn vain pakollisilla kauppareissuilla. Muuten pysyttelen sisällä turvallisuussyistä. Lisäksi opiskelen. Näin ollen tulen ehkä kertomaan tuntemuksiani politiikan ja organisaatioiden tutkimuksesta, taloustieteestä, teologiasta, viestinnästä ja muista opinnoista.

Pysykää terveinä ja opiskelkaa,

t. Jukka

Opinnot muun elämän tukena

Tänään alkoi itselleni uusi opintojakso, Kristinuskon historian perusteet. Tämä kuuluu teologian perusopintoihin. Kävin esittäytymässä ja kerroin muun muassa sen, miksi päädyin kurssille. Tietenkin havittelen pätevyyttä, jonka nojalla saisin opettaa uskontoa ja tämä on ammatillinen syy.

Toinen syy opiskella on tiedollinen. Minulla on seurakunnallinen luottamustehtävä, jonka hoitamisessa katson olevan tiedosta hyötyä. Kolmas syy voisi olla mahdollinen teologian tutkinto-opiskelijan status, mutta palaan asiaan myöhemmin tulevaisuudessa.

Tiedon merkitys on tärkeä yleismaailmallisesti. Itsestäni opintojakson aihe, kristinuskon historia, vaikuttaa myös nykyisen Suomen kehityksen eräältä peruspilarilta.

Usein opinnot voivat tukea muuta elämää. Vuosien varrella olen oppinut psykologian ja kasvatustieteiden opintojeni avulla soveltamaan vapaaehtoistöissäni tietoa ja pitänyt sitä osaamista myös voimavarana. Se, kun pystyy auttamaan toista, tuntuu todella hyvältä.

Lisäksi eri taidot voivat auttaa paljon. Opiskelin espanjan peruskurssit 2002 – 2003, mutta en osaa enää puhua sitä kieltä. Sen sijaan ymmärrän sitä, joskin italian kieli saattaa sekoittaa sitä. Toinen taito, jonka mielelläni tuon esille, on tilastotiede. Olen suorittanut joitakin kursseja, mutta jotakin olen myös jo unohtanut. Silti sekin auttaa ymmärtämään monia eri asioita etenkin yhteiskunnallisia asioita pohtiessa.

Mitä tietoja ja taitoja, jotka ovat tukeneet sinun muuta elämääsi,  sinä olet saanut opinnoiltasi? Kerro niistä kommenteissa!

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Sain vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden valmiksi ja näin on jotakin valmiina FM-tutkintoon. Avoimessa se alkoi ja tutkinto-opinnoissa se loppui.

 

Viestinnän verkkokeskustelujen välimaastossa 

Aloitin tänä keväänä uudestaan Viestinnän tutkimuksen perusteetkurssin. Aikaisemminhan aloitin sitä kesällä 2018. Tällä kertaa olenkin jo edennyt toiseen verkkokeskusteluun. Alustuksen tein hyvissä ajoin tällä kertaa. Edessä ovat tehtävänannon vaatimat muiden alustusten kommentoinnit tämän viikon aikana. 

Verkkokeskustelut ovat mielestäni virkistävää vaihtelua. Vaikka sinänsä puolen sivun tai sivun mittainen teksti voi olla jollekin kirjoitettu hetkessä, voi se unohtuakin hetkessä. Myönnän itse valinneeni artikkelin, jossa oli minulle paljon tuttuja aineksia. Olen muiden muassa Turun yliopistossa sosiologian pääaineopiskelija. Tiedän tai tunnen tästä syystä kaksi artikkelin kirjoittajaa ja myös tutkimushankkeen, johon valitsemani artikkeli liittyy. Kuitenkaan en tuntenut artikkelin sisältöä entuudestaan. 

Tässä välissä kuitenkin teen muuta. Minusta on tullut taas esseiden kirjoittaja ja huomaan löytäneeni pitkään piilossa ollutta itseäni. Tein käytännöllisen teologian perusteiden esseen, ja odotan innolla sen tulosta. Toinen essee sille kurssille on vielä tekemättä, samoin kuin yksi pienempi tehtävä.  

Eräs yllättävä avoimeen liittyvä asia on tulossa päätökseensä. Syksyllä 2018 ilmoittauduin vammaistutkimuksen peruskurssille. Silloin kuvittelin opiskelevani yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäajalla loppuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun aloitin syksyllä opiskeluni sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, huomasin voivani opiskella vammaistutkimuksesta 15 opintopisteen opintokokonaisuuden tutkintonisivuaineeksi”, joka on nykyisin vanhentunut käsite ymmärtääkseni. Olen nyt opiskellut kahta muuta vammaistutkimuksen kurssia, jotka kuuluvat siihen. Mieli on haikea, sillä vammaistutkimus on antoisaa. Olen kuitenkin keskustellut eri ihmisten kanssa, jotta vammaistutkimuksen opintokokonaisuus saataisiin (takaisin) avoimen yliopiston valikoimaan. 

Vaihtelu kuitenkin virkistää myös opintoja ajatellen. Niinpä tämä viestintä on jotakin muuta kuin sukupuolentutkimus tai vammaistutkimus. Toisaalta teologia varsinaisesti eroaa muista oppiaineistani, kun ajattelee sen olevan tiedekunnasta, jonne en ole aikaisemmin suorittanut mitään opintoja. Kuitenkin minulla on taustalla vahva seurakuntanuoriaika taustalla, kuten myös seurakunnallinen luottamustehtävä tälläkin hetkellä. 

Tiedostan myös, että viestintä on edelleenkin trendikäs oppiaine, mitä se oli jo yli 20 vuotta sitten. Muistan kerran jopa lainanneeni Fisken Merkkien kieli-teoksen tutustuakseni siihen pääsykoekirjana. En kuitenkaan ole käynyt viestinnän pääsykokeessa, vaan ihan muissa valintakoetilaisuuksissa.  

Kirjoittelen nyt paria muuta esseetä ensin, mutta sitten viestintä saa taas vuoron. Aion valita sellaisia alustuksia, joita on kommentoitu vähiten. Tämän teen siksi, että mielestäni jokaisen alustus ansaitsee ainakin yhden kommentoinnin verkkokeskustelussa. Toivon myös aiheita, jotka saavat minut miettimään aihetta ja tarjoamaan alustajalle jotakin uutta.  

Edellisessä kirjoituksessani pohdin, olenko oppija vai suorituskone. Siinäkin on yksi syy, miksi jätän viestinnän lopputehtävän ja tentin vasta toiseen mahdollisuuteen. Jos yritän pusertaa kaiken mahdollisen samaan aikaan, syväoppimisen sijasta päädyn pintaoppimiseen. Silloin oppimisen iloa voi olla vaikeampi löytää. 

Terveisin, Jukka 

   

Oppija vai suorituskone?

Alkanut vuosi on ollut varsin vauhdikas itselläni. Sain tehtyä rästiin jääneet suoritukset Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssille. Viime syksynä kesken jäänyt Väestötieteen johdanto sai uuden mahdollisuuden, samoin kuin Viestinnän tutkimuksen perusteet. Aloitin myös Käytännöllisen teologian perusteet. Suoritan myös Turun avoimessa yhtä kulttuurihistorian kurssia. Lisäksi osallistun vammaistutkimuksen kursseille ja onpa minulla muitakin opintoja…

Siis hetkinen, mihin olenkaan itseni ajanut?

Minusta tuntuu, että olen alkanut suorittamaan suorittamisen edestä. Nyt tärkeintä on saada vuosien jumissaolotilan jälkeen asioita eteenpäin. Kyllä, minun tarkoitukseni on jossakin vaiheessa valmistua triplamaisteriksi, vaikka sen ensimmäisenkin maisteritutkinnon saaminen on vielä kesken.

Ehkäpä hullunkurisinta ja surullista on se, että sanoisin helposti muille, että kannattaa hidastaa tahtia. Mutta minulla tämä toimii melko hyvin. Ei, en ole muita parempi, vaan minulla on nyt intoa saada opinnot parempaan kuntoon. Tunnen eläväni, kun on monta rautaa tulessa.

Innon lisäksi on kuitenkin pakko. Siirtymäaika sosiaalipsykologian aineopintoihin liittyen päättyy 31.7.2020. Sitä ennen täytyy olla suorituksen valmiina. Muuten minulla on kasa erilaisia kursseja, enkä näe sellaista mielekkäänä. Kannustan aina muitakin tekemään kokonaisuudet kuntoon, sillä näen niiden suorittamisen sinnikkyytenä.

Koska minulla ei ole juurikaan harrastuksia muutaman yhdistystoiminnan lisäksi, niin päätin palata viestinnän opintojen pariin. Toinen, joka antaa ihan uutta näkökulmaa ja uutta tietoa, on teologia. Tarkoitukseni onkin saada perus- ja aineopinnot kasaan, jotta saisin evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan pätevyyteen sopivat opinnot kasaan.

Uudesta näkökulmasta katsominen avartaa aina. Näin ollen katson merkitykselliseksi tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa teema-aluetta. Jotkut kyllä nauttivat siitäkin ja suon sen ilon heille.

Itselleni iloa muuten tuottaa huominen yliopiston pääkirjaston Ohjauskulmassa järjestettävä Opiskelijan olohuone -tapahtuma. Se on matalan kynnyksen tapahtuma, jonne opiskelijat ja opintoja suunnittelevat voivat tulla keskustelemaan, kyselemään ja vaihtamaan mielipiteitä. Olen itsekin ollut tekemässä järjestelyjä sitä varten. Tulethan sinäkin sinne?

t. Jukka

P.S. Juuri saamani tiedon mukaan olen saanut Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssista kiitettävän arvosanan. Nyt on hyvä mieli. 🙂

Uuden vuoden lupauksia ja toiveita

Lupailetko mitään vuoden vaihteessa? Ovatko lupaukset pitäneet? Näissä on monia tarinoita. Osa on pystynyt esimerkiksi lopettamaan tupakoinnin, osa taas suorittaa jonkin projektin loppuun. Itsekin muistan sen, kuinka vuonna 2004 päätin pitää vuoden ilman karkkia, alkoholia ja viinereitä. Onnistuin tässä hyvin ja jonkin verran laihduinkin silloin.

Itselläni on kolme tavoitetta, jotka haluan ja aion toteuttaa. Näitä ovat kaksi eri tutkintoa (KM ja VTK) ja ainakin viisi eri opintokokonaisuutta. Voi olla, ettei mikään toteudu, mutta toivon, että saan taisteltua nämä tavoitteet puolelleni. Osa on pienemmän työn takana, mutta osa vaatii enemmän työtä. Toivokaa terveyttä ja hyvää onnea minulle, kiitos.

Avoimen yliopiston suhteen minulla on lupauksina suorittaa opintoja loppuun. Aloitan vuoden aikana myös joitakin uusia opintokokonaisuuksia  saavuttaakseni pätevyyksiä opettajauraa ajatellen. Taloustiede ja teologia ovat siis valintojani. Vaikka oma tavoitteeni onkin olla joskus työssä, jossa saisin auttaa avoimen yliopiston opiskelijoita eteenpäin, en voi tuudittautua siihen, että tämä toteutuisi.

Blogin tulevista sisällöistä voin kertoa jonkin verran jo nyt. Tulen esittelemään eri sosiaalitieteitä ja kasvatustieteitä hiukan laajemmin kuin opinto-oppaissa kerrotaan. En ole vielä päättänyt niiden suhteen tarkkaa jäsennystä, mutta tarkoituksena ei ole kirjoittaa erityisen pitkää tekstiä, johon kaikki olisi laitettu yhteen.

Sen sijaan muihin aktiviteetteihin viitaten marraskuisen tapahtuman jatkoksi Opiskelijan olohuone -tapahtuma pidetään Runebergin päivänä 5.2.2020 klo 17.00 – 19.00 Ohjauskulmassa. Kaikki ovat tervetulleita! Tarkempia tietoja tulee Facebook-tapahtumaan. 

Palaan vielä toiveisiin. Itse olen ollut nyt muutaman vuoden täällä blogikirjoittajana ja harras toiveeni olisikin se, että täällä olisi muutama muukin aktiivinen kirjoittaja – ja vieläpä eri vaiheissa olevia. Silloin avoimen opiskelijoiden kirjo näkyisi paremmin ja se rohkaisisi monia miettimään omaa mahdollisuutta opiskeluun.

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

Jukka

P.S. Tammikuun alussa tulee jotakin liittyen johtamisen ja sosiaalipsykologian tai pikemminkin sosiaalityön opintoihin.

Mikä motivoi opiskeluissa?

Terveiset kaikille Opiskelun olohuone –tapahtumasta, joka pidettiin 14.11. Ohjauskulmassa! Paikalle saapui muutamia opiskelijoita eri koulutusaloilta. Tapahtuma oli varsin leppoisa ja keskustelimme omista opinnoistamme, tulevaisuudensuunnitelmistamme ja opintoihin liittyvistä tekijöistä.

Melko ison osan sai myös keskustelu opiskelumotivaatiosta. Voisi sanoa, että pidimme erittäin tärkeänä muiden opiskelijoiden kohtaamista, mitä verkkokursseilla ei usein tapahdu. Tosin täytyy kertoa, että pidämme erään verkkokurssin yhteydessä nyt vapaamuotoista lukupiiriä ja tapaamme sen tiimoilta. Se motivoi ainakin itseäni, koska silloin tulee kohdanneeksi samassa tilanteessa olevia ja samoja asioita pohtivia.

Sain myös itse toteuttaa opinto-ohjauksellisia taitojani, sillä etsin internetin välityksellä avoimen väylän hakukriteerejä eri yliopistoista. Erittäin tavallista on se, että eri yliopistoissa ja tiedekunnissa on varsin erilaiset vaatimukset tehtyjen suoritusten osalta. Joissakin vaikuttaa opintojen määrä ja toisissa taas arvosanojen laatu.

Toinen tapahtumassa mainittu motivoiva tekijä on opettajan rooli. Eräällä kurssilla opettaja tervehtii henkilökohtaisesti jokaista esittäytynyttä kommentoiden. Tästä tulikin mieleeni, että joillakin opintojaksoilla esittäytyminen ja siihen vastaaminen voisi olla erittäin hyvä pieni osatehtävä. Tosin ymmärrän, etteivät kaikki ole niin ekstroverttejä, että tahtoisivat kirjoittaa itsestänsä. Kuitenkin joillakin sosiaali- ja viestintätieteiden opintojaksoilla oma suhde kurssin teemaan voisi motivoida monia opiskelijoita vuorovaikutuksenkin näkökulmasta.

On selvää, että opiskelijoilla on eri tarkoituksia opinnoilleen. Itse teen nykyisin lähinnä sivuainemielessä sosiaalitieteitä ja johtamista. Moni kuitenkin hakee sitä ensimmäistä opiskelupaikkaansa, jolloin avoin avaa ovia. Olihan se minullekin aikoinaan motivaattorina. Sanoinkin tilaisuudessa, että kannattaa miettiä myös varavaihtoehtoa, jos se aiottu aine ei avoimen väylän kohdalla toteudukaan, sillä on mahdollista saada se unelmien oppiaine pääaineeksi maisterivaiheessa.

Lisäksi on ihmisiä, joilla on haaveissa toinen tutkinto. Ei ole harvinaista, että moni haluaa työllistyä ja pätevöityä uudelle alalle. Vaikka välillä voikin todeta, että tieto lisää tuskaa joissakin asioissa, jatkuvaan oppimiseen kuuluu välillä tiedon jäsentäminen uudella tavalla.

Päätimme myös alustavasti jatkosta. Seuraava Opiskelun olohuone tulee olemaan helmikuun alkupuolella ennen hiihtolomia. Toki voidaan myös harkita yhteisiä kahvilatapaamisia esimerkiksi Tiedekulmassa sitä ennenkin, mutta tällä tavalla organisoituna ehdimme helmikuuksi valmistella seuraavan tapaamisen. Tietoa ajankohdasta saat esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmästä myöhemmin ja myös täältä minun kirjoituksistani.

Opiskelun iloa,

t. Jukka

 

Hyvä ja paha englannin kieli

”Kaikkihan puhuvat englantia”, on moni sanonut. Totta on se, että englannin kieli on vallannut yhä enemmän tiedettä kansainvälisenä kielenä. Kuitenkaan englanti ei ole kaikille helppo kieli, vaan joillekin se on jopa painajainen.

Itse kuulun vahvasti tuohon joukkoon, jotka ovat kokeneet suuria hankaluuksia ja vastoinkäymisiä englannin kielen vuoksi. Esimerkiksi lukiossa sain pitkän englannin kursseista arvosanoja 5 ja 6, kun esimerkiksi äidinkielessä oli arvosanat 9 ja 10, ruotsissa ja saksassa 8 ja 9. Minulla on todettu jo lapsuudessa huono kuulo, kun 5 vuoden iässä menetin selittämättömästi kuuloni melkein kokonaan. Sen jälkeen kuuloani jotenkin kuntoutettiin. Kuitenkin sain kuulolaitteen, jota en kuitenkaan enää käytä sen tuottaman hälyn vuoksi, vasta lukion 3. luokalla. Havahduin siihen, kun kaikkien kielten kuullun ymmärtämiset menivät heikommin kuin muut osa-alueet kielten opinnoissa ja hain sen vuoksi apua. Nykyisin en saa helposti selvää hiljaa puhuvien ihmisten puheesta, olipa kieli suomi tai jokin muu.

Itselläni englannin kieli on kehittynyt jonkin verran. Tässä kiitos kuuluu erityisesti internet-maailmalle, jossa olen voinut käyttää englantia harrastusteni yhteydessä. Kuitenkaan tieteellisten artikkelien kanssa se ei tunnu kehittyneen paljonkaan. Ennen diabeteslääkitykseni tehoamisen alkamista (keväällä 2018) oli erittäin yleistä, että pakerrettuani englanninkielisen artikkelin kanssa sain kovan migreenin, joka ilmeni etenkin suurena päänsärkynä, joskus myös välkkyvänä keltaisena pisteenä näkökentässäni.

Kuitenkin 2000-luvun alussa havaitsin luettuani erityispedagogiikan aineopintojen yhteydessä eräästä suomenkielisestä kirjasta harvinaisemmista lukivaikeuksista, joista eräs oli sellainen, josta tunnistin itseni. Se koski englannin kieltä ja konsonanttialueella olevaa kuulon alenemaa, joka minulla on. Tässä vaikeudessa ongelman tuottaa sana, jolla on useampi merkitys, sillä ymmärrän sen väärin suurin piirtein automaattisesti.

Vaikka englannin kieli yhdistää kansainvälisesti, pidetään tieteen avoimuutta myös tärkeänä. Tässä tapauksessa englannin kieli avaa ovia monille, mutta monien kohdalla (kyllä, tiedän muitakin sekä avoimessa että suljetulla puolella englannin kanssa vaikeuksissa olevia) se vähintään hidastaa ja pahimmassa tapauksessa jopa estää tieteen parissa toimimista. Toisaalta tilannetta ei ainakaan auta joidenkin tieteentekijöiden mielestäni varsin ylimieliset lausahdukset, joissa todetaan, että kaiken tulisi olla englanniksi tai suomenkielinen työ ei ole meriitti.

Surullista on se, että me, joille englannin kieli tuottaa hankaluuksia, joudumme kärsimään, kun joudumme tekemään tuplatyötä. Ei riitä, että pohdimme asioita, vaan joudumme käyttämään energiaamme englannin kielen prosessointiin. Samankaltainen tuska saattaisi olla olla vahvasti laadulliseen tutkimukseen suuntautuneilla, jotka joutuisivat tekemään puolet ajasta töitä tilasto-ohjelman kanssa ja tulkitsemaan saatuja tuloksia.

Yleisesti tiedetään, että aikuiserityispedagogiikka on Suomessa kehitysvaiheessa. Avoimen opiskelijoilla ja myös uusilla yliopisto-opiskelijoilla voi usein alkuvaiheen opinnoissa suomenkielisen kirjallisuuden kanssa mennä hyvin, mutta sitten alkavatkin vaikeudet. En kuitenkaan ole nähnyt ainoatakaan tutkimusta englannin kielen vaikeuksista korkeakouluopinnoissa. Tässä olisikin vihje niin graduntekijöille, pitemmällä oleville tieteentekijöille ja miksei myös avoimille yliopistoille – tällainen tutkimus voisi avata monien tietoisuutta ja tuoda helpotusta oppimisvaikeuksien kanssa eläville. Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille opiskelijoille ja myös tieteentekijöille.

Ystävällisin terveisin,

Jukka

HYAYOY!

Ei, tämä ei ole mikään erikoisella kielellä annettu tervehdys, vaan tällä kertaa haluan tuoda esiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistystä eli lyhennettynä HYAYOYtä. Tämä ei ole mikään rekisteröity yhdistys, vaan pikemminkin löyhä verkosto, johon kuuluvat periaatteessa kaikki Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat.

Itse olen tutustunut muutamiin muihin opiskelijoihin juuri HYAYOYn kautta. Toki käymilläni kursseilla on ollut muita, joiden kanssa olen tutustunut ja joiden kanssa pidämme jollakin tavalla yhteyttä.

HYAYOYn toiminta on ollut aktiivista etenkin Facebookin keskusteluryhmässä. Siellä voi kysyä vinkkejä ja siellä myös jaetaan linkkejä kiinnostavista tapahtumista ja myös tietoa tulevista kursseista. Ryhmään voit liittyä helposti tästä linkistä: https://www.facebook.com/groups/hyayoykeskustelu/ .

Olemme myös järjestämässä opiskelijatapaamista marraskuussa. Tarkoituksena on tutustua erilaisiin opiskelijoihin ja jakaa kokemuksia opiskelusta avoimessa yliopistossa. Tämä on siis matalan kynnyksen tapahtuma. Ohjelmaakin saatetaan järjestää, koska verkostojakin on monilla olemassa. Tuossa yllä mainitussa linkissä on kysely, jossa selvitetään mahdollisimman monille sopivaa aikaa (järjestäjien aikataulujen perusteella). Vastausaikaa on vielä viikon verran jäljellä eli 7.10. saakka.

Toivotan siis kaikki tervetulleeksi HYAYOYn ihmeelliseen maailmaan. Sosiaaliset kontaktit usein piristävät ja saatat kohdata jopa kaltaisesi, jonka kanssa on helpompi valmistautua tulevaisuuteen, kuten tenttiin tai pääsykokeeseen. Parhaimmillaan nämä ovat kokemuksia, joilla on pitkälle kantavaa voimaa.

Iloisin syysterveisin johtamisen opintojen keskeltä,

  1. Jukka

Tunnelmia orientaatioviikolta

Uusi alku tavallaan uudessa paikassa avaa odotuksia ja toiveita. Itselleni tämä orientaatioviikko oli uudessa koulutusohjelmassa tai tutkinnossa opiskelijana jo kolmas. Vaikka sinänsä olen pyörinyt Helsingin yliopistolla jo vuosia, on minullakin paljon opittavaa.

Ensimmäisenä päivänä eli maanantaina tapasimme tuutoriryhmämme kanssa. Meitä oli sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmasta ja kahdesta ruotsinkielisestä maisteriohjelmasta. Tutustuimme eri paikkoihin ja esimerkiksi Topelia oli itselleni uusi tuttavuus. Sama koski Aleksandriaa. Porthaniassa olin jo käynytkin ja nautin siellä ensimmäistä kertaa lounasta. Siitä muistoksi otin valokuvan servetistä.

Tutustuminen uusiin opiskelutovereihin on erityisen tärkeää ja se kannattaakin tehdä jo alkuvaiheissa. Koska sukupuolentutkimukseen hakeutuu moninainen, mutta tietyllä tavalla hyvin samanmielinen joukko, on helppo havaita yhtäläisyyksiä. Sukupuolentutkimuksesta olenkin kirjoittanut yleisellä tasolla jo aikaisemmin, mutta on sanottava, että varsin avoimen vastaanottavainen henki tuntui olevan ryhmässämme, josta suuresti kiitän kaikkia. Tämä alkoi näkyä hetkeä ennen tiedekunnan järjestämää maisteriopintojen infoa, kun jutustelua olisi riittänyt.

Tiistaina oli humanistisen tiedekunnan dekaanin tervehdys aamulla. Tämän jälkeen opintopäällikkö esitteli tiedekuntaa ja lopuksi oli opiskelijaraati kertomassa omasta opintiestään. Tässä vaiheessa aloin tuntea selviä kurkun karheuden tuntemuksia ja tajusin saaneeni usein lukuvuoden alussa ärsyttävän flunssan. Seuraavaksi meninkin lounaalle Porthaniaan hyvän ystäväni kanssa ennen seuraavaa tapahtumaa.

Seuraava tapahtuma ei kuulunutkaan osaksi orientaatioviikkoa, vaikka se olikin erityisen hyödyllinen. Kyseessä oli avoimen yliopiston avajais- ja infotilaisuus, jossa oli paljon erilaista ohjelmaa. Erityisesti koskettavaa viestiä tuli jatkuvasta oppimisesta, joka ei ole mikään ohimenevä ilmiö, vaan pysyvä olotila. Mukana oli niin positiivista ja kannustavaa viestiä opiskelijoille kuin avoimen henkilökuntaakin neuvomassa opinnoissa eteenpäin.  Esitysten lisäksi kaikki saivat keskustella opinnoista henkilökohtaisesti. Itsekin juttelin kolmen avoimen edustajan kanssa opintoasioista virallisemmin. Eikä tässä vielä kaikki: parasta oli kohdata kaksi mukavaa tuttuani avoimesta ja somesta sekä vaihtaa kuulumisia. Tästä voin sanoa, että verkostoituminen luo positiivista elämänlaatua, sillä flunssanpoikasesta huolimatta jaksoin hyvin olla mukana. Vaikka tilaisuudesta jäi henkistä pääomaa, oli siellä tarjolla karkkia, bambukyniä (kuulakärkikyniä, joissa on myös kosketusnäyttöominaisuus) ja kierrätysmuovipulloista valmistettuja reppuja, jollaisesta alla on kuva.

Miniorientaatioviikon viimeinen päivä oli keskiviikkona. Silloin meillä oli mukava oppiaineen tervetulotilaisuus. Tämä oli eniten odottamani tilaisuus siksi, että tiesin sen olevan orientaation huipentuma. Siellä sai tutustua uusiin opiskelijakavereihin enemmän, sillä osa oli vasta siellä ensimmäistä kertaa mukana. Samoin henkilökunta tuli nyt ensimmäistä kertaa tutuksi. Ainakin omat ajatukseni opinnoistani vahvistuivat.

Nyt pienestä flunssasta huolimatta olen onnellinen. Tiedän, että seuraavat 3 – 4 vuotta olen Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijana. Monet toivovat, että valmistuisin kahdessa vuodessa, mutta se ei tule olemaan realismia. Voi olla, että teen myös valinnaisen harjoittelun jossakin. Graduteema on minulla jo tiedossa, mutta mieli senkin suhteen voi muuttua.

Jos satut olemaan tilanteessa, että haaveilet jostakin opiskelupaikasta, niin voin suositella, että teet työtä sen eteen niin paljon kuin jaksat. Yleensä sinnikkyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Orientaatioviikolla tuleva todellistumisen tunne on korvaamaton, innostava ja mieltä lämmittävä.

t. Jukka

Kuin lapsi karkkikaupassa

Uusi lukuvuosi on alkamassa ja moni miettii, mitä voisi oikein opiskella. Omat opintoni avoimessa jatkuvat nyt omaan tahtiin 1. periodilla, sillä priorisointi on tarpeen ja tässä vaiheessa suljetun puolen opinnot vievät huomioni. Silti opinnot avoimen puolella jatkuvat ja päätinkin ottaa itseäni kiinnostavan Johdatus johtamiseen -kurssin, jonka voi suorittaa noin puolen vuoden ajan. Silloin, kun olin nuori, pidin kauppaoppilaitoksessa opiskellessani johtamisen kursseista. Koen myös olevani johtajatyyppi, joten uskon, että opin ehkä jotakin uutta verratessani itseäni siihen, mitä olin noin 20 vuotta sitten.

Kun nyt satuin pääsemään sisälle Helsingin yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi, tapahtui sama, mitä vuonna 2007 tapahtui päästyäni Turun yliopistoon. Halusin silloin lukea kaikkea mahdollista. Se kostautui pian siten, että aloin hyppiä luennolta toiselle, eivätkä oppimistulokset olleet kovin menestyksellisiä. Nyt kun tiedän, miten elämä on kuljettanut, olisin tehnyt joitakin valintoja toisin.

Olin siis mieleltäni taas kuin lapsi karkkikaupassa, joka tahtoo kaikkea, eikä tiedä kunnolla, miten valita. Onnekseni kuitenkin käytännön elämä sanelee rajoja. Ensimmäiseksi rajausta tukee sosiaalipsykologian aineopintojen siirtymäajan päättyminen tämän lukuvuoden lopuksi. Toiseksi vielä tällä hetkellä Turun yliopiston opinnot ovat itselleni tärkeimmässä asemassa. Kolmanneksi en asu Helsingissä, enkä ole sinne tietääkseni muuttamassakaan, joten minun on pakko rajoittaa mahdolliset kurssit niille päiville, jolloin olen muutenkin Helsingissä.

Olen ajatellut, että tietynlainen sisäinen lapsi näin keski-ikäisessä aikuisessakin on merkityksellinen ja tarpeellinen. Se on oivallinen tutkimusväline itselle; sen avulla voi tutustua eri aiheisiin kevyesti. Toisaalta aikuisen minän on hallittava ne pettymykset, kun aikataulut menevät päällekkäin, eikä korvaavaa suoritustapaa ole olemassa.  Aikuisen on voitava myöntää itselleen myös muut pettymykset, kuten vähemmän kiinnostavaksi osoittautuneet oppiainevalinnat ja toivottua huonommat menestykset opinnoissa.

Olitpa sinä, hyvä lukija, missä tahansa vaiheessa opintojesi suhteen, toivon sinun miettivän seuraavaa. Milloin sinä olet ollut mieleltäsi kuin lapsi karkkikaupassa? Onko opintojen kanssa sinulla ollut tällaista tilannetta?

Suosittelen jokaiselle etsimään omaa sisäistä lastaan ja päästämään sen sinne kuvitteelliseen karkkikauppaan. Lapsenvahti on kuitenkin hyvä laittaa mukaan, sillä muuten lapsi voi ahnehtia liikaa. Kuitenkin tämä on hyvä kokemus ja se on tavoittelemisen arvoista, sillä ihminen kasvaa tällaisten kokemusten myötä. Jos ajattelee opintoja karkkeina, niin jotkut näyttävät hiukan rumemmilta ensisilmäyksellä, mutta ne maistuvatkin paljon paremmilta. Itsensä siis kannattaa haastaa kunnolla myös opinnoissa.

t. Jukka