Tuutorointia tuplasti

Heippa täältä etäältä Turusta!

Olen saanut kunnian toimia sekä keväällä että syksyllä Sisu-tuutorina. Lisäksi olen saanut olla tuutorina neljälle eri maisteriohjelmalle humanistisessa tiedekunnassa.

Sisu? Siis mikä?

Helsingin yliopisto siirtyi Weboodista Sisuun, joka on varsinkin tutkinto-opiskelijoiden käyttämä järjestelmä. Siinä luodaan opintosuunnitelma, mutta sen kautta tapahtuu myös kurssi-ilmoittautuminen tutkinto-opinnoissa. Siinä myös valitaan joidenkin kurssien kohdalla, onko aikomus suorittaa kurssi tutkinto-opetuksessa vai avoimen yliopiston puolella. Sen sijaan pelkästään Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa opiskelevat ilmoittautuvat tavalliseen tapaan avoimen yliopiston kautta. Kuitenkin, jos yliopiston ovi avautuu tutkinto-opiskelijaksi esimerkiksi  ensi syksynä, näkyvät suoritetut opinnot Sisussa. Kuitenkin pieni huomio: Jos teet opintokokonaisuuden ja pyydät siitä merkintää, joudut tekemään hiukan työtä sen sovittamisessa pakollisiin opintoihin. Ilman koottua merkintää olevat kurssit on helpompi sijoittaa osaksi tutkintoa.

Maisteriohjelmat? Eli…?

Toimin viime vuonna tuutorina tuutoriparin kanssa kaikille eri maisteriohjelmille humanistisessa tiedekunnassa. Nyt vastaan alue- ja kulttuurintutkimuksen, kirjallisuudentutkimuksen, kulttuuriperinnön ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmien tuutoroinnista. Kaikki tuutoroitavat ovat suorittaneet ainakin alemman korkeakoulututkinnon. Maisteritutkinnon voi suorittaa noin kahdessa vuodessa, mutta nopeamminkin se on mahdollista tehdä. Joillakin elämä voi venyttää sitä pitemmällekin.

Elämä…?

Se on tässä ja nyt. Välillä asiat etenevät nopeasti. Joskus tulee myötätuulta paljon ja sen jälkeen voi olla myrskyviikkoja. Itselläni on ollut aina pinnistelyä, josta en ole puhunut vasta kuin viime vuosina. Voisinkin kirjoittaa asiaan liittyen oman tekstin.

Omassa elämässäni tapahtuu kaikenlaista. Minulle rakas perheemme vanhempi koira on ollut saattohoidossa jo toukokuun puolivälin jälkeen. Olen oleskellut sen vuoksi paljon Tuusulassa ja silitellyt koiraystävääni.

Elämässäni on myös joitakin muita uusia haasteita, mutta kerron niistä enemmän, kun on niiden aika. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee. Siksi en kerro, etten tuota pettymyksiä julkisesti.

Olen toiminut myös sosiaalisessa mediassa sekä moderaattorina että sisällöntuottajana. Olen käsikirjoitellut joitakin kotiseurakuntani sosiaalisen median lähetyksiä, joissa olen myös esiintynyt joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Toisaalta nyt jokailtaiset iltavirret muuttuivat jokaviikkoisiksi. Näin ollen minulla on hiukan enemmän aikaa iltaisin.

Takaisin tuutorointiin!

Vaikka Sisu-tuutorointi loppuikin nyt tältä erää, voin sanoa saaneeni tehdä unelmatyötäni. Opintoneuvonta on juuri se minun juttuni. Haluankin kiittää tuutorointiin osallistuneita. Uudet maisteriopiskelijat saavat toki vielä aikaani. Näin ollen kiitän tähänastisesta ja toivon yhteydenottoja jatkossakin.

Lämpimin syysterveisin,

Jukka

 

Kuin karkkikaupassa taas – tosin uudessa järjestyksessä!

Onkin vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksestani. Itse asiassa minun piti kirjoitella jo kevään aikana, mutta paljon on tapahtunut elämässäni. Olen toiminut edelleenkin vapaaehtoistyössä seurakunnassani, mutta toisaalta on ollut terveyshuoliakin. Lisäksi muitakin murheita on ollut, mutta pidän ne itselläni.

Olen katsellut taas näitä tulevia avoimen opintoja suurella mielenkiinnolla. Vaikka itse opiskelenkin tutkinto-opiskelijana sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa ja kirjoittelen (toivottavasti) maisteritutkielmaani, pitää minun suorittaa muita opintoja, joita teen avoimessa yliopistossa. Haaveilen kyllä useista eri opinnoista, mutta omien rajojen vuoksi täytyy rajoittaa omia ilmoittautumisia. Muutenhan lukisin varmaankin esimerkiksi taiteiden tutkimuksen, taloustieteen ja tilastotieteen opintoja.

Avoimen sivusto on uudistunut keväällä. Aina uudessa järjestelyssä on uutta opittavaa. Mielestäni on mukavaa, kuinka opintokokonaisuudet ovat helposti löydettävissä koulutusohjelmittain. Lisäksi yliopiston siirryttyä Sisu-järjestelmään myös kurssisivut ovat muuttuneet. Kuitenkin on hauskaa ajanvietettä näin koulutusintoilijan näkökulmasta lukea opintojen suurta valikoimaa. Lisäksi uskoisin siitä tiedosta olevan hyötyä loppukesän ja syksyn työrupeamissa, kuten tuutoroinnissa.

Mitä mukavaa on tässä “karkkikaupassa”? Aina voi keksiä jotakin uutta. Jokainen voi herätellä omia mielikuviansa esimerkiksi lueskelemalla opintotarjonnan alustavaa listaa .  

Olipa oma mielenkiintosi euroviisuissa, viestinnässä tai katalaanin kielessä, on mahdollisuuksien kirjo upea. Kaikkea opiskelua tukevaa on olemassa opiskelutaitokursseista aina sivuaineopintoihin asti. Joskus myös itselle erityyppisen aineen opiskelu saattaavaa avartaa ja siinä samassa opiskelutaidot ja oppimiskyky kehittyy. Hiukan oppimiseen viittaavaa muuten on Tekoälyn perusteissa. Oletko jo suorittanut tuon ilmaiskurssin?

Kaikkea hyvää,

t. Jukka

Yhteishakua ja sosiaalitieteitä

Eilen alkoi yhteishaku yliopistoihin ja korkeakouluihin. Paikkoja on jaossa paljon ja on eri hakukohteita eritaustaisille hakijoille. Osa voi hakeutua yleisessä haussa lukemaan kandidaatin ja maisterin tutkintoa lukion tai ammatillisen oppilaitoksen päästötodistuksen perusteella. Ne, joilla on ammattikorkeakoulututkinto tai kandidaatin tutkinto, voivat hakea sopivien alojen maisteritutkintoja suorittamaan.

Tunnen jonkin verran hakevia. Erityisesti minua on kiinnostanut katsella yhtä hakukohdetta, johon en ole itse hakemassa. Se on sosiaalitieteiden kandiohjelma, johon valitaan todistusvalinnassa 31 ja valintakurssin perusteella 30, joista ensikertalaisia vähintään 21. Tämä valintakurssi on myös avoimen yliopiston kurssi ja se on tällä kertaa kaikille maksuton. Tämä on siis hyvä tapa aloittaa sosiaalitieteiden opiskelu, jos ei ole niitä aikaisemmin opiskellut. Kurssille voit ilmoittautua 31.3. klo 15.00 mennessä.

Tein tässä tällaisen pienen kuvan opinaloista, joista käytin vahingossa entistä nimitystä pääaine. Olen opiskellut näitä kaikkia. Sosiaalipsykologia käsittelee esimerkiksi ryhmien toimintaa, sosiaalista identiteettiä, rooleja, arvoja ja normeja sekä vuorovaikutusta. Sosiologia sisältää monia eri käsitteitä, mutta se kertoo esimerkiksi ryhmien toiminnasta yleisellä tasolla, mutta myös siitä, kuinka erilaiset luokat esimerkiksi iän, sukupuolen, koulutuksen tai ammatin suhteen eroavat toisistaan. Yhteiskuntapolitiikka voidaan mieltää sosiaalipolitiikan synonyymiksi, mutta siihen kuuluvat myös kaupunkitutkimus ja ympäristöpolitiikka. Tällöin ihmisen elämää koskevat päätöksenteolliset sisällöt, kuten köyhyys, sosiaaliturva ja virkistysalueiden hoito voivat olla tutkimuksen kohteena. Myös vammaistutkimus voidaan katsoa yhteiskuntapolitiikan osa-alueeksi.

Sosiaalitieteet sopivat erinomaisesti sivuaineeksi ainakin humanistisen, kasvatustieteellisen, teologisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan tutkintoihin. Tietenkin sosiaalitieteitä voi yhdistellä muihinkin opintoihin, kuten muualla opetettaviin kauppatieteisiin ja terveystieteisiin.

Kandidaatin tutkinnon jälkeen on maisteriopinnot. Kolmen mainitun opinalan lisäksi on valittavana kriminologia, kulutus yhteiskunnassa ja väestötiede. Lisäksi on mahdollista hakeutua esimerkiksi sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelmaan.

Lopuksi haluan toivottaa jokaiselle Johdatus sosiaalitieteisiin -kurssille osallistuvalle onnea ja menestystä. Sama koskee myös jokaista, joka osallistuu yhteishakuun.

Ystävällisin terveisin, Jukka 🙂

Kasvatustieteiden kirjosta kehittämään kykyjä

Olen saanut sosiaalisessa mediassa joitakin pyyntöjä kertoa kasvatustieteiden opinnoista ja opiskelusta. Koska minulla on näistä kokemusta ja tietoa melko paljon, otan mielelläni haasteen vastaan. Tosin Helsingin yliopistossa en ole suorittanut ainakaan vielä yhtään kasvatustieteellistä opintojaksoa.

Nappasin seuraavan tekstin avoimen yliopiston sivulta: “Avoimessa yliopistossa on tarjolla kasvatustieteiden koulutusohjelman eri opintosuuntien opinnoista erityispedagogiikan, käsityötieteen, luokanopettajan, pedagogik (allmän och vuxenpedagogik), varhaiskasvatuksen opettajan ja yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintosuuntien opintoja.” Näistä käsittelen kahta parhaiten tuntemaani eli erityispedagogiikkaa ja yleistä ja aikuiskasvatustiedettä.

Erityispedagogiikan laajuuteen kuuluu kaikki, mikä voidaan ajatella kuuluvan erityisyyteen ja vammaisuuteen. Perinteisesti erityispedagogiikan katsotaan lähtevän erityisopetuksesta peruskoulussa, mutta siihen kuuluu laajemmasta näkökulmasta katsottuna myös ammatillinen koulutus, korkeakoulutus ja vapaa sivistystyökin. Itse tein aikoinani proseminaarityöni aiheeesta “Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opiskelevien itseohjautuvuus ja elämänhallinnan tunne”. Itsehän olen monivammainen ja opiskellut myös ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, mutta myös psykologian opintoni ovat vaikuttaneet aiheeni valintaan.

Helsingin yliopistossa voi opiskella monia eri oppimääriä erityispedagogiikassa. Kahden opintopisteen kurkistuskurssi on uutta, mutta siitä voi edetä halutessaan erityispedagogiikan perusopintoihin, jotka taas ovat 25 opintopistettä. Tuo kahden opintopisteen suoritus on mahdollista täydentää 5 opintopisteen laajuiseksi suoritukseksi. Lisää tietoa erityispedagogiikan opinnoista saat täältä.

Omasta mielestäni erityispedagogiikan opinnot antavat paljon uusia näkökulmia ja myös valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Erityispedagogiikan kautta voi erikoistua tuntemaan esimerkiksi mielenterveyden ja käytöshäiriöiden maailmaa, mutta myös aistivammaisuuteen ja luki-häiriöihin voi tutustua pintaraapaisua paremmin. Pääaineena erityispedagogiikka voi tuottaa erityisopettajan pätevyyden, mutta ilman pätevyyttä voi työllistyä erilaisiin paikkoihin, kuten vammaisjärjestöihin. Sivuaineena erityispedagogiikka voi tuottaa pätevyyden opettaa erityispedagogiikkaa toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa, mutta ennen kaikkea se antaa tietotaitoa vammaisten ja muiden erityisten kanssa toimimiseen.

Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen voisin sanoa sopivan ihan minkä tahansa oppiaineen kanssa sopivaksi. Kyseessä on yleistiede, jonka raja on melkein mielikuvituksessa. Moni onkin aloittanut avoimen yliopiston opiskelu-uransa kasvatustieteestä. Itselläni se oli vasta kolmas oppiaine psykologian ja erityispedagogiikan jälkeen. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä opetetaan monissa yliopistoissa erillisinä aineina. Näin ollen itsekin olen jatkanut aikuiskasvatustieteen aineopinnoilla Turun yliopistossa. Kun yleinen kasvatustiede keskittyy yleisesti kasvatukseen, aikuiskasvatustieteen kohteena ovat aikuiset, heidän koulutuksensa ja työelämä.

Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yleisestä kasvatustieteestä ja aikuiskasvatustieteestä voi opiskella 25 opintopisteen perusopinnot ja sen jälkeen 35 opintopisteen laajuisen aineopinnot. Yleensä 60 opintopisteen kokonaisuutena suoritetut perus- ja aineopinnot antavat riittävät peruslähtökohdat pyrkiessä avoimen väylän tai maisterihaun kautta yliopisto-opiskelijaksi. Lisätietoa yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnoista saat täältä.

Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ovat yleissivistäviä, mutta monissa paikoissa niistä saattaa olla hyötyä opettajan pedagogisiin opintoihin pyrittäessä. Toisaalta myös erilaisissa ohjaustehtävissä kasvatustieteellinen tieto on avuksi, tapahtuipa se jossakin koulutusorganisaatiossa, sosiaalialalla tai metallialan työpaikalla. Kasvatustieteistä on myös helppo saada itselle uusia näkökulmia ja kiinnostuksia.

Näissä oppiaineissa ainakin perusopinnot on mahdollista suorittaa pelkästään etäopintoina, mutta ymmärtääkseni aika moni aineopintojenkin jakso on verkko-opetuksena suoritettavissa. Opintokokonaisuudet on mielekästä aloittaa johdantojaksolla. Johdatus kasvatustieteisiin (5 op) alkaa toukokuun alussa ja ilmoittautuminen alkaa 45 vuorokautta aikaisemmin. Samat tiedot soveltuvat Erityispedagogiikan peruskurssin (5 op) kanssa.

Kasvatustieteiden opinnot ovat myös hyvä matka itseen. Ne auttavat jäsentämään sitä, mitä olen, kuka olen, miten suhtaudun muihin ja minkälainen oppija olen. Lämmin suositukseni on: opiskele kasvatustieteitä.

t. Jukka

Tervehdys teologiasta!

Teologiaan (ja uskonnontutkimukseen, kuten opinalan nimi virallisemmin on) liittyy paljon monenlaisia tutkimuskohteita. Se, kuten koulujen evenkelisluterilainen uskonnonopetuskaan ei ole jumalanpalvelusjärjestyksen ulkoa opettelua ja Raamatun lukemista, vaikka aika moni tuntuu näin luulevan.

Itse suoritan nyt useampaa kurssia tällä opinalalla yhtä aikaa. Osa kursseista on avoimen puolella. Nehän sopivat etenkin niille, joille tiukka kellonaikaan sidottu suorittaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Miksi sitten olen valinnut teologian opintoja, kun ne eivät sinänsä ole kuuluneet minun opintoihini? Eikö muut opintoni ole tärkeämpiä? Sitä voi aiheellisesti kysyä, mutta vastauksena annettakoon se, että nykyiset opintoni ovat sinänsä generalistialojen opintoja, eivätkä tuota mitään erityistä pätevyyttä. Tosin sosiologian kauttahan tarkoitukseni on saada yhteiskuntaopin opettajan pätevyys. Siihen pitää lukea historia-ainetta, jotta saa pätevyyden. Toisaalta minulla on myös psykologian opintoja, joiden avulla myös nämä lukio-opetuksen aineet ovat tulevaisuudessa hallinnassani.

Teologian opinnot antavat itselleni uusia valmiuksia uskontokentän keskustelussa. Minulla on kotiseurakunnassani vapaaehtoistyö Facebookin iltavirsikommentaattorina ja luottamustoimeni ohella olen saanut tehdä viime aikoina erilaisia asioita, kuten olla mukana piispanvaalissa tukiryhmässä ja lisäksi yhdessä seurakuntayhtymän työryhmässä ja siihen liittyvissä vapaaehtoistehtävissä. Erityisen antoisaksi olen saanut kokea keskustelut teologien kanssa. Useimmat heistä tuntuvat minusta erittäin läheisiltä ihmisiltä minulle, sillä jaamme samanlaisia näkemyksiä ja koen tulevani hyväksytyksi omana itsenäni. Kiitos siis, rakkaat teologitutut!

Mitä teologian ja uskonnontutkimuksen perusopintoihin kuuluu? Tekninen vastaus on “kuusi viiden opintopisteen opintojaksoa”. Johdatus teologiaan ja uskonnontutkimukseen antaa yleiskäsityksen alasta ja suoritankin tätä kurssia nyt avoimessa. Toinen tällä hetkellä menevä kurssini on Käytännöllisen teologian perusteet, joka käsittelee teologian esiintyvyyttä suuressa laajuudessan yhteiskunnassa. Kolmas tällä hetkellä menevä kurssini on Systemaattisen teologian perusteet ja ymmärtääkseni siinä käsitellään esimerkiksi kirkon opin perusteita. Muita opintojaksoja ovat Raamattua käsittelevä Eksegetiikan perusteet, nimensä mukainen Kirkkohistorian perusteet ja yleisesti uskontoja tutkiskeleva Uskontotieteen perusteet, joka on tarjolla myös humanistisen tiedekunnan opinnoissa kulttuurien tutkimuksessa. Näistä muuten Kirkkohistorian perusteet alkaa tämän kuukauden lopussa ja opintojaksolla on yhä tilaa.

Nyt kirjoitan, että minusta tuskin tulee pappia, mutta saatan olla väärässä. Jokin papin työssä kiehtoo. Kuitenkin enemmän kutsumusta minulla on opinto-ohjaukseen, opetukseen ja muutenkin koulutusalalle. Se, mitä olen kuitenkin oppinut, on se, ettei pidä sanoa “ei koskaan”, vaan pitää silmät ja sydän avoinna ympäröivää maailmaa kohtaan. Teologiassa todellakin keskustellaan maailmasta monista näkökulmista katsoen.

t. Jukka

P.S. Seuraavassa blogikirjoituksessani ajattelin käsitellä kasvatustieteitä. Niistä on toivottu pitkään kirjoitusta.

 

Opiskelua ja mielenterveyttä

Hyvää alkanutta mielenterveysviikkoa! Sen vuoksi kysynkin, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Olen kyllä muutenkin utelias, mikä sopii hyvin sosiologian opiskelijalle. Kuitenkin ihmisessä on aina mielenterveydellinen ulottuvuus, joka aina vaikuttaa opiskeluun.

Itselläni on taustalla mielenterveyteen liittyviä opintoja niin psykologiassa kuin erityispedagogiikassakin. Sen sijaan minulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään mielenterveyden sairautta. Sen sijaan asiaa on tutkittu tänä vuonna, kun olin AD(H)D-tutkimuksissa. Minulla on etenkin ADD-piirteitä, mutta ei riittävästi diagnoosia varten. Ylivilkkautta minulla ei ole.

Nämä piirteet näkyvät esimerkiksi joidenkin asioiden aloittamisen vaikeudessa. Motivaatio auttaa minua aika paljon, mutta myös aito tukeminen auttaa paljon. Silloin on vähemmän stressiä, kun tuntee osaavansa toimia opiskeltavalla kurssilla. Aina ei ohjeetkaan aukea. Erityisherkkänä ihmisenä koen välillä kuormitusta, kun yhtä aikaa tulee vaatimuksia monesta eri suunnasta. Se aiheuttaa suurta stressiä ja silloin helposti saan myös migreenin.

Elämä ei ole stressitöntä, mutta stressin kanssakin voi elää hyvin. Opiskelu voi stressata monin eri tavoin. Itseäni stressaa esimerkiksi moni englanninkielinen materiaali, koska olen niissä heikoilla. Samoin ryhmätyöt stressaavat: joudunko tekemään siellä itselleni hankalimpia tehtäviä tai joudunko ottamaan kaksinkertaisen vastuun, kun joku luistaa tehtävästä.

Opiskelut voivat myös auttaa mielenterveyttä. Itselläni on monta tuttua, jotka olen kohdannut avoimen yliopiston opintojen kautta. Uuden oppiminen voi antaa taitojen lisäksi mielihyvää. Hyvä oppimistulos mukavalla arvosanalla tukee mielekkyyttä elämässä. Vastaavasti heikko arvosana uurastukseen nähden lannistaa ja pahimmassa tapauksessa pinoaa henkisen muurin jatkamisen esteeksi.

Tutkinto-opiskelijana olen mennyt mukaan myös ylioppilaskuntapolitiikkaan. Lähdin ehdolle nyt ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ja sen vuoksi päätin pistää itseni vaalikaranteeniin tämän blogin kirjoittelusta. Ylioppilaskunnan kautta voi saada hyviä tuttuja ja jopa ystäviäkin. Helsingissä tämä tieni on vasta alussa, mutta Turussa varmasti hiukan pitemmällä. Se on tuonut mukanaan monia kokemuksia, joista parhaimmat ovat onnistumisen tunteita.

Tällä hetkellä minulla on menossa muutama avoimen kurssi. Yksi niistä sopii erityisen hyvin tähän mielenterveysteemaan. Se on Johdatus johtamiseen (5 op), johon voi ilmoittautua aina 10.2.2021 saakka.

Lopuksi kysyisin, mitä keinoja sinulla on tuottaa hyvää mieltä ja voimavaroja opiskelua varten. Olisi mukavaa lukea vastauksia tähän kysymykseen.

Ystävällisin terveisin,
Jukka

AMK ja (avoin) yliopisto

Itse olen eri yhteyksissä kohdannut viime aikoina AMK:uun ja avoimeen yliopistoon littyviä kysymyksiä. Näin ollen päätin kirjoittaa pienen infotekstin, vaikka tämäkään ei liene aivan täydellinen.

Ammattikorkeakoulu (AMK) ja yliopisto antavat molemmat korkeakoulutusta. Kun AMK kouluttaa suoraan vain alempaan tutkintoon, yliopisto kouluttaa yleensä sekä alempaan kandidaatin että ylempään maisterin tutkintoon. AMK-tutkinto tuottaa useimmin pätevyyksiä työuralle, mutta kandidaatin tutkinto paria poikkeusta (lastentarhaopettaja, farrmaseutti) lukuun ottamatta ei tuota pätevyyttä.

Mitä hyötyjä avoimen yliopiston opinnoista voisi olla ammattikorkeakouluun haluaville? Itselleni tulevat seuraavat ajatukset:
1. Opiskelija voi hakea suoritettujen opintojen kautta joihinkin AMK-tutkintoihin.
2. Opiskelija voi hakea hyväksilukua suorittamilleen opinnoille AMK:ssa
3. AMK-tutkinnon suorittanut voi hakea tehtyään riittävän määrän opintoja suoraan maisteriopintoihin tai maisteriohjelmaan.

Mitä sitten AMK-opiskelija tai tutkinnon suorittanut ei voi tehdä? Nämä tulevat mieleen:
1. Hän ei voi yleensä hakea avoimen väylän kautta yliopistoon.
2. Hän ei voi hyväksiluettaa läheskään aina AMK-opintoja tutkintoonsa (kieli- ja viestintäopinnot ovat usein poikkeus, mikäli opiskelija suorittaa kandidaatin tutkintoa).
3. Opiskelija ei voi keskeneräisellä tutkinnolla hakea maisteriopintoihin.

Paljon muitakin asioita varmasti on, mutta AMK on hyvä pohja yliopisto-opintoja ajatellen. Alaa voi vaihtaa melko radikaalistikin. Oppiminen tekee hyvää, kuten eräs viisas on sanonut.

t. Jukka

Tuutorilta tervehdys

Avoimessa yliopistossa ei varsinaisesti ole tuutoriopiskelijoita, mutta varmasti moni tuutoriopiskelija opiskelee avoimessa yliopistossa. Niin opiskelen minäkin. Itse toimin Helsingin yliopistossa humanistisen tiedekunnan maisteriopiskelijoiden tuutorina ja odotan innolla tulevia viikkoja.

Tuleva syksy on poikkeuksellinen. Totutut lähiopetukset ovat minimissään ja tilalla on verkko-opintoja ja itsenäistä opiskelua. Tässä tilanteessa esimerkiksi verkkokurssi voi ollakin sosiaalisesta näkökulmasta avartava. Ryhmäkeskustelu voi useinkin olla juuri sitä, mitä opiskelija kaipaa. Toisaalta joku voi nauttia itseopiskelusta enemmän kuin lähiopetuksesta. Jokaiselle on olemassa itselle sopivimmat tavat oppia.

Tuutorina haluan itse ainakin antaa vinkkejä avoimen opinnoista. Mielelläni pohdin kahden kesken opiskelijoiden henkilökohtaisia opintosuunnitelmia eli HOPSeja. Kannustan opiskelijoita katsomaan avoimen valikoimaa. Osa kursseista on sellaisia, joita järjestetään sekä avoimen että tiedekuntien puolella.

Kannustan rohkeasti myös valitsemaan epätavallisia yhdistelmiä. Joskus jollekin alalle ovat tietyt opinnot yleisempiä. Esimerkiksi kaikki tietänevät, että useimmilla kielten opettajilla on kaksi opetettavaa kieltä. Kuitenkaan ei ole mielestäni väärin valita historian kaveriksi esimerkiksi maantiedettä, vaikka yhteiskuntaoppi on perinteisempi valinta. Samalla tavalla kansatieteilijä voi valita opintoihinsa tilastotiedettä ja suomen kielen opiskelija taloustiedettä ja johtamista. Valinnat ovat moninaisia ja ne tekevät tutkinnon persoonalliseksi.

Voisin sanoa, että valinnaisiin opintoihin kannattaa ottaa mielenkiinnon mukaan opintoja. Itse suosittelen opintokokonaisuuksia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että niissä olisi tärkeää olla jokin yhteys. En välttämättä keksi heti yhteyttä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ja elintarviketieteiden välille, mutta tällainenkin yhdistelmä on sallittu. Toivon myös valinnaisten opintojen auttavan sekä opinnäytetyön tekemisessä että työelämään sijoittumisessa.

Olisikin mukavaa lukea kommenteissa omia oppiaineyhdistelmiä, jos tällaisia on. Kaikissa tiedekunnissahan ei ole pääaineita. Perustelut yhdistelmissä olisivat mukavia lukea.

t. Jukka, jolla on seuraavat
– Kasvatustieteen kandidaatti (pääaine erityispedagogiikka, sivuaineet psykologia sekä kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede)
– Valtiotieteiden kandidaatti [tekeillä] (pääaine sosiologia, sivuaineet sosiaalipsykologia ja sukupuolentutkimus)
– Filosofian maisteri [tekeillä] (“pääaine” sukupuolentutkimus, sivuaineet vammaistutkimus yms.)

Neuvoja yliopistopaikkaa haluaville: mitä aluksi?

Yliopistojen hakuprosessi on ohi tältä kesältä. Onnittelut paikan saaneille, mutta paikkaa vaille jääneille haluan toivottaa onnea seuraaviin hakuihin. Koska luet tätä tekstiä, oletan, että olet tietoinen avoimen yliopiston väylän käsitteestä. Nyt käyn asiaa läpi yleisluontoisesti, mutta omakohtaisia kokemuksiani tuon esille.

Ensiksikin tärkeintä on tietää, mitä haluaa. Jotkut tietävät haluavansa lääkäriksi, juristiksi tai psykologiksi, osa taas tietää yleisemmän suunnan, kuten kielet, kulttuurit, taiteet, ihmiset, yhteiskunnan tai luonnontieteet. Sanoisin tällä elämänkokemuksellani, että tuo yleisempi taso riittää. Ei kannata jättäytyä siihen, että haluaa nimenomaan yhteen tiettyyn paikkaan. Itselleni kävi niin, kun halusin pelkästään psykologiaan, vaikka aikaisemmin olin kiinnostunut opinto-ohjaajan tehtävistä. Niinpä sitten opiskelin 11 vuoden aikana avoimessa yliopistossa noin 250 opintopistettä ja pääsin erityispedagogiikkaan Turun yliopistoon. Tuona aikana luin itseni myös ylioppilaspohjaisena opistoasteen merkonomiksi.

Jos tietää suunnan, kannattaa hakeutua alan opintoihin. Itselläni kävi niin, että hakeuduin kansanopistoihin, joissa saa opintotuen ja avoimen yliopiston opinnot sisältyvät linjaopintoihin. Näissä kansanopistoissa tutustuu usein muihin samoille aloille tahtoville ja pitemmät ystävyyssuhteet voivat hyvin syntyä sitä kautta. Useimmin nämä suoritetut opinnot luetaan hyväksi tutkintoihin yliopistoissa, joskin joissakin tapauksissa voi olla, ettei tämä päde. Nykyisin joissakin yliopistoissa opinnot vanhenevat 10 vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, ettei silloin opintoja ikävä kyllä hyväksytä, jos ne ovat liian vanhoja. Lisäksi on huomattava, että eri yliopistoissa saman aineen perus- ja aineopinnoissa on eroja, jolloin kannattaa lukea koko opintokokonaisuus ja korvauttaa sitten suoritetut opinnot osaksi tutkintoa.

Elämäntilanne on merkityksellinen. Usein nuoremman on helpompi vaihtaa paikkakuntaa kuin vanhemman. Silti kannustan myös perheellisiä ja vanhempiakin ihmisiä opiskelemaan. Alanvaihtohaaveetkaan eivät ole turhia. Kansanopistolinjoilla olen nähnyt eri-ikäisiä ja eri tilanteissa olevia opiskelijoita erilaisine haaveineen.  Sama koskee monia yliopistojen aloja, sillä samalla luennolla voi olla niin 20-vuotias kuin 70-vuotiaskin.

Koska tämä on Helsingin yliopiston alainen blogi, on hyvä katsoa, mitä Helsingin yliopiston järjestämiä opintoja on nyt tulevalle lukuvuodelle tarjolla eri kansanopistoissa. Oppiainevalikoima näyttää seuraavalta aakkosjärjestyksessä: Aasian tutkimus, erityispedagogiikka, maatalousekonomia, politiikka ja viestintä, sosiaalitieteet, yhteiskunnallinen muutos ja yleinen kirjallisuustiede. Lisäksi on tarjolla tutkinnoissa pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Jos jokin näistä mainituista kiinnostaa ja kiehtoo, kannattaa olla yhteyksissä suoraan kansanopistoon. Tässä yhteydessä en mainitse kansanopistojen nimiä, koska se mainostaisi myös muuta opistoa. Mutta nämä kansanopistojen (3 kpl) yhteystiedot löytyvät Helsingin yliopiston avoimen yhteistyöoppilaitoksista: https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/yhteystiedot/yhteistyooppilaitokset .

Hyvä on muistaa myös nämä muutkin yhteistyöoppilaitokset, vaikka ne eivät mahdollista päätoimista opiskelua ja opintotukea. Sen sijaan useissa niissä on kokoontuvia opintoryhmiä, joissa pääsee tutustumaan muihin opiskelijoihin ja joissakin tapauksissa tekemään ryhmätöitä.

Vaikka tällä erää suoria yhteistyökansanopistoja on vain vähän, on silti mahdollista suorittaa Helsingin avoimen opintoja osana kansanopisto-opintoja. Tässä asiassa kuitenkin kannattaa tiedustella asiasta suoraan kansanopistosta. Esimerkiksi, jos haluaa suorittaa Helsingin yliopiston johtamisen opintokokonaisuuden (25 opintopistettä) kuvitteellisessa Onnellisten Opistossa osana linjan opintoja, kannattaa asiasta tiedustella suoraan opistolta. Mikäli opistolla sattuu olemaan vastaava opintokokonaisuus jonkin toisen yliopiston alaisuudessa, ei tällöin pyyntöön myönnytä. Itse olen saanut hyväksytettyä aikoinani eräässä opistossa aineopintoja, jotka eivät kuuluneet suoraan opiston ohjelmaan.

Suosittelen rohkeasti pyrkimään kohti haaveita ja unelmia. Avoimessa opiskelu parantaa varmasti myös mahdollisuuksia pääsykokeissa. Lisäksi avoimen yliopiston väylän vaatimusten täyttyessä voi saada opiskelupaikan melko helposti, kunhan on valmis tekemään työtä.

Terveisin, Jukka

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka