Vammaisena avoimessa yliopistossa

Kuten moni lukija tietää, on minulla pitkällinen kokemus avoimen yliopiston opinnoista. Aloittaessani minulla oli päämääränäni päästä yliopiston opiskelijaksi ja olin valinnut alakseni psykologian. Kuitenkin päädyin opiskelemaan pääaineenani erityispedagogiikkaa ja sittemmin myös sosiologiaa.

Tiistaina aloitin Johdatus vammaistutkimukseen –opintojakson. Minulla se lukeutuu osaksi yhteiskuntapolitiikan perusopintoja. Ensimmäisellä luennolla kävimme läpi myös vammaisuuden omakohtaisuutta. Minullahan tätä vammaisuuden kokemusta on erittäin paljonkin ja olenkin jo kaksi vuotta sitten aikonut kirjoittaa enemmänkin asiasta.

Synnyin oikea käsi tynkänä ja vasen käsi nyrkkiin puristuneena. Pikkulapsena sain käsiproteesin ja vasempaan käteeni paljon lastahoitoa. Sormeni alkoivat hiljalleen saada toimintakykyä. Viisivuotiaana kuuloni katosi melkein kokonaan. Hoidon ansiosta kuuloni parani, mutta ei siitä koskaan ihan normaalia ole tullut. Ollessani melkein 15-vuotias kävin sormiani suoristaneessa leikkauksessa ja vietinkin peruskoulun 9. luokan kolme sormea lastoitettuna.

Avoimessa opiskelu on ollut minulle melkoisen vaihtelevaa. Olen onneksi hakeutunut opinaloille, joissa vammaisuutta ei säikytä kovin suuresti.

Vammaisuuteni on ehkäpä saattanut avata joillekin opiskelutovereilleni uusia ajatuksia vammaisuudesta. Toisaalta itsekin olen kokenut monia mukavia kokemuksia siitä, kuinka tulen kohdatuksi opiskelijana, enkä pelkästään vammaisena.

Vammaisena olen saanut kokea toki joitakin haasteita. Kuulovammani vuoksi minun on ollut hankalaa saada selvää puhutusta englannista ja se taas yleisestikin on hankaloittanut englannin oppimista. Siksi aikaisemmin englanninkielisten kirjojen lukeminenkin tuotti vaikeuksia ja sitä kautta epäuskoa. Kirjastossa olen hiukan kömpelö lainausautomaatilla.

Suurimmat hankaluudet koskevat tietenkin käsillä tekemistä. Luentomuistiinpanojen tekeminen on hidasta ja saattaa olla, että en ehdi aina kaikkea kirjoittaa. Onneksi nykyisin melkein kaikki tulee myös Moodleen. Aikaisemmin oli eri tilanne. Toinen erittäin huomioitava tekijä on esseiden kirjoittaminen. Yleensä moni käyttää kymmensormijärjestelmää, mutta itse käytän lähinnä vain neljää sormeani, sillä pikkusormestani ei paljon hyötyä ole. Siten kirjoittaminen vie myös enemmän aikaa ja myöhästyn helposti aikatauluista. Mikäli tuon esseeseen tietoa jostakin kirjasta, niin selailu sinänsä ei ole niin nopeaa, koska en voi samaa kättä käyttää yhtä aikaa molempiin toimintoihin.

Avoimessa yliopistossa opiskelee varmasti monenlaisia vammaisia. Jos tarvitsee apua opinnoissaan vammaisuutensa vuoksi, niin siihen on varmasti saatavilla apua. Ihmisten tietoisuus kuitenkin erilaisesta oppijuudesta vaihtelee erittäin paljon ja erilaiseen oppijuuteen liittyvät esimerkiksi kaikenlaiset lukihäiriöt.

Muuten kuitenkin selviydyn mielestäni hyvin opinnoissani. Ehken ole opintojaksojen paras, mutta ei sitä tarvitse ollakaan. Tärkeintä on oppia ja ymmärtää.

Ystävällisin terveisin, Jukka

 

Alkushokkina hylätty ja primitiivireaktio

Oli syksy 1996. Aloltin silloin opinnot avoimessa yliopistossa. Opiskelin silloin eräässä kansanopistossa. Suoritin Turun yliopistoon psykologian perusopintoja ja Helsingin yliopistoon sitä tutkintoon kuuluvaa ruotsia.

Perhetaustani ei ole akateeminen. Olin kyllä ollut hyvä opiskelija lukiossa lukuun ottamatta pitkää englantia ja laajaa matematiikkaa. Vahvimpiin aineisiini lukiossa kuuluivat äidinkieli ja uskonto.

Ensimmäisiä opintoviikkojani sain orientaatiojaksoista. Sitten tuli ensimmäinen oppimistehtävä psykologiassa. Arvosana-asteikko oli hyväksytty/hylätty. Tein työtäni suurella innolla ja yritin tehdä hienoa jälkeä. Saimme muutaman viikon kuluttua oppimistehtävät takaisin ja sain omani tuloksella hylätty.

Olin järkyttynyt. Ajattelin seuraavaksi lähettää opettajalle [sensuroitu]. Primitiivireaktio iski itseeni, vaikka en silloin tiennyt ilmiön nimeä. Sensuroin tuon lähettämäkseni ajattelemani asian turvallisuussyistä, ettei kukaan ota asiaa tosissaan. Kiukkuinen palautekirje ei kuitenkaan ole se oikea keino edistää mitään asiaa. Tämä asia vei kyllä mielenkiintoni pois niistä opinnoista pitkäksi aikaa ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja.

Kuten kerroin, suoritin myös Helsinkiin Toisen kotimaisen kielen taito –opintojaksoa eli niin sanottua virkamiesruotsia. Itse olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Tuolla opintojaksolla opiskeltiin ahkerasti. Kuitenkin tulokset olivat laihat, sillä yksi sai hyvät tiedot noin puolet tyydyttävät ja loput hylätyn, minä mukaan lukien. Kyselin sitten opettajalta palautetta ja sainkin sitä. Päätin uusia tentin ja tulosliuskassa oli kohdallani tulos TT. Sanoinkin sitten leikilläni, että olen siis toivoton tapaus.

Huhtikuun alussa 1997 kävin luennolla Turussa. En silloin tiennyt, että tämä olisi tuleva kotikaupunkinikin. Olin opintoryhmämme ainoana jäsenenä Turussa, sillä luento oli vapaaehtoinen. Ja kuinka ollakaan, tulin keskustelleeksi tämän hylätyn antaneen opettajan kanssa. Hän kannusti minua paljon jatkamaan opintojani. Itse asiassa tein melko pian noita tehtäviä ja sain erittäin positiivisia palautteita ja hyviä arvosanoja.

Seuraava lauseeni on karmaiseva toteamus. Jokaiselle tekee hyvää saada hylätty joskus. Se on merkki siitä, että kukaan ei ole virheetön. Itsensä toimintatapojen tarkastelu auttaa kehittymään oppimisessa. Tulokset voivat olla aivan uudenlaisia. Oppimisessa uuden oivaltaminen opettaa niin itsestä kuin opittavasta asiasta.

Ystävällisin syyskesäterveisin,

Jukka

 

Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Siispä kerron tässä ympäristöpolitiikan perusteiden kuulumisista. Opintojakso sisältää neljät luennot, kolmet välitehtävät, esseen ja luentomuistiinpanojen tekemisen. Alan olla kohta jo puolivälissä. Välitehtävissä onkin ollut haastavaa miettiä, mitä kaikkea voisinkaan tehdä. Haasteena on tällaisissa tehtävissä se, ettei voi kaikkeen keskittyä, vaan pitää tehdä näitä tärkeitä valintoja. Pitkällisen opiskelukokemuksen myötä toki haluaa usein ylittää itsensä. Ensimmäisen välitehtävän myötä otin käsittelyyni aiheen, jota olen aikaisemminkin pohtinut ja nyt ikään kuin lisäsin tietouttani sen suhteen. Huomasin tehtävää tehdessäni, ettei ajatukseni asian suhteen ollut väärässä, vaan ne ajatukset vahvistuivat. Toisen tehtävän kohdalla mietin yhtä lähiseutuni tilannetta, joka lisätiedon ja tieteellisen tiedon myötä alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Yksi keskeisimpiä oppimisen iloja on oivaltamisen ilo. Siinä itse ainakin tunnen jotakin sellaista, mitä on vaikea verrata muuhun, koska se on niin omanlaisensa ilmiö. Hyvä tunne tulee jo siitä, että saa yhdistettyä parikin asiaa toisiinsa ja huomaa asioiden välisen kytköksen. Toisaalta, tunne paranee, kun pystyy soveltamaan tietoa edelleen. Näin ollen onkin erittäin antoisaa oppia jotakin uutta, vaikka itse teema olisikin jollakin tavalla ennestään jo tuttu.

Hyviä elokuisia kesäpäiviä toivottaa

Jukka

Kesäiltojen ilo

Luulisi, että moni viettää kesäiltansa omissa oloissaan esimerkiksi perheen tai kavereiden kanssa. En nyt kuitenkaan mene etsimään tätä veikkaustani tukevia ajankäyttötutkimuksia, vaikka tiedänkin niitä tehdyn esimerkiksi sosiologian alalla. Itse kuitenkin voin kertoa, että en kuulu nyt tällaista elämäntapaa viettäviin, sillä kulutan eräässä atk-luokassa tuolia saadakseni opintojani eteenpäin.

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, minulla meni opintosuunnitelmani tällä kertaa aika tavalla uusiksi. Teen toki Viestinnän tutkimuksen perusteet, kuten olin suunnitellutkin, mutta opiskelen nyt kesällä ja syksyllä enemmänkin yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäsäännöksin. Vielä en tiedä, mihin tulen tuon opintokokonaisuuteni sijoittamaan, mutta kurssit siihen kyllä olen valinnut.

Hiukan yllättäen ja pyytämättä päädyin Ympäristöpolitiikan perusteet -kurssille. Kurssi on siinä mielessä tuttu, että aloittelin sitä vuonna 2016 keväällä. Tosin silloin diabetekseni näytti olemassaoloansa (vaikken syytä tiennyt), enkä jaksanut seurata luentoja. Epäilin, että kyseessä olisi vain motivaation puute, joka korjaantuisi ajan mittaan.

Nyt siis teen melko rauhalliseen tahtiin tuota viestinnän kurssia. Voin paljastaa, että verkkoluennot ovat miellyttäviä (eikä tämä ole maksettu mainos). Luennot tähän asti ovat kestäneet noin 35 – 45 minuuttia. Se onkin ihan hyvä pituus, sillä siinä tulee tietoa, jota voi pohtia niin, että asian fokus pysyy kasassa. Olen itse iltaisin opiskeleva, joten saan hyvin suoritettua luentojen kuunteluita nappikuulokkeideni kanssa ja sopivan ajan kuluttua (yleensä vuorokauden verran) voin tehdä annettuja tehtäviä.

Haastetta tulee riittämään ympäristöpolitiikassa, vaikka ympäristöasiat eivät minulle täysin tuntemattomia olekaan. Odotan kuitenkin innolla sitä, mitä kivaa opin siinä.

T. Jukka

Opinnot uusiksi!

Jotkut tietävätkin, että aloitin aikoinaan sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa yliopistossa. Valitettavasti ne jäivät alkuvaiheeseen, vaikka erilaisia keskenjääneitä melko hyviäkin kurssisuoritusyrityksiä on ollut. Tällä hetkellähän opiskelen viestinnän opintoja, joskin niiden suoritustahti muuttuu nyt.

Luulo ei ole tiedon väärti, kuuluu sanonta. Luulin, että olen menettänyt mahdollisuuteni näiden opintojen suhteen. Kuitenkin mietin, että monissa eri yhteyksissä olen aikaisemminkin saanut todeta, että opetussuunnitelmien muuttuessa harvoin vanhoista opinnoista on tullut kelvottomia. Näin ollen päätin lähetellä viestiä koulutusasiantuntijalle.

Vastaus häneltä oli erityisen ystävällinen sekä luonteeltaan että informaatioltaan. Siirtymäajan puitteissa pystyn suorittamaan nuo molemmat opintokokonaisuudet loppuun. Yhteiskuntapolitiikan kurssien kohdalla ei ole epäselvyyksiä, mitä suoritan. Sen sijaan sosiaalipsykologian puuttuviin valinnaisiin suorituksiin sopivia opintojaksoja onkin enemmän. Tunsinkin oloni hiukan vastaavaksi kuin pieni lapsi karkkikaupassa. No, sitten kuitenkin realiteetit huomioiden katselin näitä kurssimahdollisuuksia ja pystyin tekemään hiukan rajauksia.

Näin ollen suosittelen, että kannattaa kysyä, eikä luulla. Mielekkäät opinnot on parempi valinta kuin vähemmän mielekkäät opinnot. Toki aina on joustettava itsekin; tuskin kukaan tutkinto-opiskelija nauttii täydellisesti jokaisesta opintojaksosta, joka kohdalle sattuu.

Tietenkin tässä täytyy suhteuttaa omia muitakin opintoja. Vaikuttaa siltä, että eräs kiehtova kurssi Turussa saa väistyä Johdatus vammaistutkimukseen -luentosarjan tieltä. Siispä suosittelen tätä kurssia, josta tulen täällä blogissanikin kertomaan. On käytännössä täysin mahdotonta olla yhtä aikaa sekä Helsingissä että Turussa. En sano varmaksi, luenko sittenkään aikoamiani elämänkatsomustiedon opintoja nyt vai en. Toki mahdollista opetusuraa ajatellen aina yksi opetettava aine lisää voisi parantaa omia uramahdollisuuksiani.

Iloisia kesäpäiviä,

t. Jukka

Ensimmäisen tehtävän jännitys

Aina välillä alkuun pääsemisessä on omat haasteensa. Joskus innostus on niin kova, että tehtävänannot tulee luettua niin, että jotakin olennaista unohtuu ja tulos muistuttaa lässähtänyttä ja puoliraakaa pannukakkua. Toisaalta opiskelumateriaalin etsimisessä on omat haasteensa ja jotakin tiettyä teosta ei tunnu olevan missään. Pahin kuitenkin on, kun kyseenalaistaa omat kykynsä. Niinkin on käynyt jopa minulle. Silloin, kun diabetekseni oli hoitamaton, enkä siis tiennyt olevani sairas, tuntui siltä, etten osaa, eikä minulla ole kykyjä (vaikka opintopistemääräni olikin reippaasti yli 400 ja yksi proseminaaritutkielma oli tehtynä).

Olen (toivottavasti) alkanut saada opinnoistani kiinni. Eilen, juhannusaattoiltana saavuin Turun yliopiston atk-luokkaan ja aloin hoitaa useampia asioita. Yksi oli se, että tein alkurungon ensimmäiseen viestinnän tehtävään. Kirjoitin reilu puoli liuskaa tekstiä pienehköllä fonttikoolla. Tätä vielä hiukan parantelen sitten lähempänä tenttiä.

Sen jälkeen myöhään illalla tai yöllä aloin kuunnella pari vuotta sitten ostamieni kuulokkeiden kautta seuraavaa luentoa. Olin kieltämättä ilahtunut siitä, että tämä luento oli oikeasti sellaista, mikä kiinnostaa itseäni; onhan minulla menneisyyttä euroviisuharrastajatoimittajana ja jonkin verran muutakin viestintäkokemusta. Joskus olen jopa lueskellut viestinnän ja tiedotusopin pääsykoekirjoja, mutta tuolloinkin hakemiseni on keskittynyt muualle.

Eilisen rupeaman jälkeen oli tunne kuin jonkin kilpailun voittajalla. Olin tyytyväinen siihen, että sain nyt paremmin alkuun tämän opintojakson. Toki iso osa opintojaksosta on edessä, mutta pyrin nyt tekemään sitä hiljalleen niin, että pääsen elokuun alussa palauttamaan tehtävät ja osallistumaan tenttiin. Nyt onkin edessä seuraavan tehtävän tekeminen, eikä sekään tunnu enää miltään peikolta. Tai itse asiassa, kyllähän Muumipeikkokin on peikko ja tekeminen tuntuu juurikin Muumipeikolta, jos ajattelen tämän antamaa positiivista mielikuvaa. Muumipeikko on mukanani opinnoissani, kuten kuvasta näkyy.

Kirjoittelin muuten eilen illalla tulevan syksyn lukujärjestystäni ja siitä tulee sisällöllisesti erilainen kuin yleensä. Joitakin viestinnän kursseja yritän saada mukaan. Huomasin myös, että Helsingin avoimessa yliopistossa alkaisi elokuun lopussa erityisen kiinnostava Poliittiset liikkeet: Kansalaisosallistumisen uudet muodot ja lobbaus 5 op. En vain tiedä, mitä tekisin tällä opintojaksolla, kun Yhteiskunnallisen muutoksen 25 opintopisteen opintokokonaisuus ei ole suunnitelmissani ainakaan vähään aikaan.

Palailen taas tänne blogimaailmaan, kunhan minulla on jotakin uutta kerrottavaa. Nauttikaa kesäpäivistä!

Ystävällisin terveisin,

Jukka

Kesäopintoihin tauon jälkeen

Hei kaikki blogin lukijat!

Täällä blogialueella on ollut pitkään hyvin hiljaista. Jokaisella on varmasti ollut omat syynsä. Itse voin kertoa suoraan, ettei taukoilu ole ollut päähänpisto, vaan ihan todellisen elämän aikaansaannoksia. Olen elänyt ainakin viisi vuotta väsymysongelmien kanssa. Piikkikammoisena uskaltauduin vasta alkuvuodesta tutkimuksiin ja 1.3. minulla todettiinkin todella korkea paastoverensokeri (19,9). Parhaillaan yritän päästä hyvään tasapainoon verensokerin kanssa.

Koska melkein kaikki muuttui opintojen suhteen Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa, muuttuivat minunkin opintoni. Minulta jäi kesken sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot, jotka olisin halunnut tehdä loppuun asti. Näin ollen aloitan pitempään haaveissani olevat viestinnän opinnot. Ajatuksenani on suorittaa 25 opintopistettä, mikä laajuudeltaan vastaa perusopintokokonaisuutta esimerkiksi Turun yliopistossa, jossa opiskelen pääaineinani erityispedagogiikkaa ja sosiologiaa.

Kieltämättä katsellessani opintomahdollisuuksia teki mieleni aloittaa teatteritieteen opinnot, mutta minulla on muutama muukin projekti. Tärkeimpiin tällä hetkellä kuuluvat sosiologian kandidaatin tutkielmani miesten huono-osaisuudesta ja erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmani avoimen yliopiston opiskelijoista.

Tällä erää siis aloitan yhden kurssin viestinnästä, mutta saatan aloittaa toisenkin loppukesästä. Näin ollen pyrin saamaan kursseja verkkaisesti suoritettua. Oloni ei ole vielä lähelläkään erinomaista, mutta parempaa kohti olen menossa. Toki takapakkeja tulee ja on tullutkin.

Lopuksi totean, hyvä lukija, katsopa kesäopintotarjontaa. Siellä saattaa olla sinullekin jotakin sopivaa. Uuden opiskelu avartaa aina.

Hyvää alkukevättä,

t. Jukka

Vuoristoradan kyydissä

Olen kiukutellut (onneksi vain itsekseni ja itselleni) tänään koko lauantaipäivän sen sijaan, että olisin vain aloittanut tekemään psykologian kurssin tehtävää, jonka deadline häämöttää sunnuntai-illassa. Kun vihdoin pääsin alkuun kirjoittaminen alkoikin taas sujua – kun saa edes jotain paperille (tai ruudulle), pienen onnistumisen tunteen, on paljon helpompi jatkaa. Se aloittaminen vaan on aina niin vaikeaa. Mitä lääkkeitä aloittamisen vaikeuteen voisi olla? Pomodoro-tekniikasta olen kuullut paljon, mutta itselläni se ei oikein ole toiminut. Tänään auttoi juoksulenkille lähteminen ja se kun vaan alkoi kirjoittaa edes jotain.

Mutta tosiaan, aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä opiskelu välillä on. Tuskailua mahdottomilta tuntuvien tehtävien edessä ja onnistumisen tunteita kun ne kuitenkin viimein onnistuvat ja alkaakin ymmärtää jotain, oppia uusia asioita. Voisin varmasti helpottaa omaa urakkaani suunnittelemalla ja aikatauluttamalla omia opintojani paremmin ja rauhoittamalla tahtia vähän. Ne ovat olleet suurimmat ongelmani ensimmäisen puolen vuoden aikana. Voisin hiljalleen oppia ettei kaikkia kiinnostavia kursseja tarvitse käydä heti ja samaan aikaan. Ei tässä ole mikään kiire mihinkään. 🙂

Odotan mielenkiinnolla opiskelutaitoiltoja, joita on tulossa useamman avoimen yliopiston yhdessä järjestäminä verkkoluentoina syksyn mittaan. Ensimmäisenä on 13.9. vuorossa juurikin tämä itselleni haastava asia eli “Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö”. Kannattaa käydä katsomassa tarkempi aikataulu opiskelutaitoilloista osoitteesta http://www.opiskelutaidot.fi/opiskelutaitoiltojen-aikataulu/.

Kuten olen aiemmin todennut, opiskelu on kuitenkin pääasiassa erittäin antoisaa ja tuo niin paljon hyvää elämään uusien asioiden oppimisen myötä. Kesältä onkin jäänyt käteen paitsi hurjasti uutta tietoa ja uusia ajatuksia, myös 32 opintopistettä kun olen suorittanut psykologian perusopinnot sekä yhden uskontotieteen kurssin ja kirjoittamisen kurssin. Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä ja uutta lukuvuotta. Teologian perusopintojen lisäksi kertailen syksyllä ruotsin kieltä sekä laajensin opintojani vielä toiseen avoimeen yliopistoon kun ilmoittauduin juuri kreikan kielen kurssille Itä-Suomen yliopistoon. Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö-vinkit tulevat siis tarpeeseen! Joka tapauksessa olen todella innoissani näistä tulevista opinnoista. 🙂

Onko täällä ketään?

Avoimessa yliopistossa, kuten yliopistossa yleensäkin, opiskelu on hyvin itsenäistä. Minulla ei ole (vielä) kokemusta “suljetulla” puolella opiskelusta, mutta voisin kuvitella, että siellä ollaan ainakin jonkin verran enemmän tekemisissä opiskelukavereiden kanssa. Avoimessa opiskelu on välillä ja varsinkin alussa tuntunut siltä, että olen avoimen yliopiston ainoa opiskelija.

Joillekin tämä varmasti sopiikin erittäin hyvin ja itsekin pidän itsenäisestä työskentelystä, mutta kaipaan opiskeluun myös jonkinlaista sosiaalista aspektia. Onneksi asiat ovat hiljalleen muuttumassa ja toki se on paljon kiinni myös omasta aktiivisuudesta. Jo opiskelut aloittaessani löysin googlailun tuloksena tieni HYAYOY:n eli Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistyksen (mahtava nimi ja lyhenne!) Facebook-sivuille. Yhdistys on viettänyt jonkinasteista hiljaiseloa viime aikoina, mutta elokuun aikana on tarkoitus jälleen aktivoitua ja tulen itsekin olemaan mukana toiminnassa. Kannattaa siis laittaa sivut seuraukseen. Kirjoittelen tänne varmasti jatkossa enemmän opiskelijayhdistyksenkin jutuista, kunhan saadaan syksy käyntiin ja pääsen paremmin toimintaan mukaan. Olisi hienoa nähdä paljon avoimen opiskelijoita mukana yhdistyksessä!

Kesän parhaimpia opiskeluasioita on aivan yllättäen ollut uskontotieteen kurssini, joka on paitsi ollut todella mielenkiintoinen ja tarjonnut jonkinlaista suuntaa tulevaisuuden opiskeluja ajatellen mutta kurssiin on sisältynyt myös ryhmätyö, jonka kautta olen päässyt tapaamaan muita opiskelijoita, enkä siis olekaan ihan yksin. 🙂 Kurssi on verkkokurssin muodossa, joten kaiken voisi myös hoitaa verkon välityksellä, mutta olemme onneksi oman ryhmäni kanssa saaneet sovitettua aikataulut niin, että tapaamme useammankin kerran ja on ollut tosi kiva päästä tutustumaan taas yhteen uuteen opiskelumuotoon ja tietysti opiskelukavereihin. Oppiminen on vain jollain tavalla helpompaa ja mukavampaa kun ajatuksia pääsee vaihtamaan ihan oikeiden, elävien ihmisten kanssa kasvotusten.

Kesähän ei ole säiden puolesta tänä vuonna edes alkanut, mutta muuten se on mennyt todella nopeasti. Huomenna on elokuu! Kesäkursseja on itselläni ohjelmassa vielä kaksi elokuulle ja syksyn opinnotkin alkavat jo parin viikon päästä kun aloitan teologian perusopinnot. Ajattelin, että tekisin kesäkurssien loputtua jonkinlaista tilannekatsausta ensimmäisestä puolesta vuodesta opiskelijana, mitä olen saanut suoritettua ja mitä on muuten jäänyt käteen. Nyt voin jo sanoa sen, että avoimen yliopiston parhaita puolia on se, että eri alojen kiinnostavia kursseja suorittamalla on mahdollista löytää se oma juttu. Kannattaa olla liikenteessä avoimin mielin, sillä se saattaa löytyä hyvin yllättävältäkin suunnalta.

Tsemppiä kaikille loppukesän ja syksyn opintoihin, toivottavasti törmätään opiskelijayhdistyksen tapahtumissa tai kursseilla! 🙂

Presidentti Koiviston jalanjäljissä

En viittaa otsikolla Suomen presidenttiyteen – tavoitteeni opiskelun ja uran suhteen eivät ole ihan niin korkealla, tai politiikassa ylipäänsä, vaikka minussa kuulemma oli poliitikon aineksia lapsena. Luulen kuitenkin, että ne ainekset ovat kadonneet johonkin matkan varrella. 🙂

Politiikan sijaan viittaan Mauno Koiviston historiaan suunnannäyttäjänä meille aikuisopiskelijoille ja elinikäisille oppijoille. Kuten presidentti Sauli Niinistö Koiviston hautajaispuheessa sanoi, “Tänä päivänä puhumme paljon elinikäisestä oppimisesta ja aikuiskoulutuksesta; Mauno Koivisto tiesi ne jo vuosikymmeniä sitten.” Koivisto kirjoitti ylioppilaaksi 25-vuotiaana ja jatkoi opintojaan filosofian tohtoriksi asti. Näissä jalanjäljissä on hyvä kulkea ja olla kiitollinen siitä, että opiskeluun aikuisena on tänä päivänä hyvät mahdollisuudet.

Täytän viikon päästä 32 ja nyt kun olen nähnyt ja kuullut tittelin “aikuisopiskelija” nimeni yhteydessä niin usein, kai se on vihdoin uskottava; olen aikuinen. Ollessani 30-vuotias, jouduin auton töytäisemäksi kotikadullani. Onnettomuudessa ei onneksi käynyt pahasti mutta siitä joka tapauksessa kirjoitettiin nettiuutisessa, jossa sanottiin, että “nainen jäi auton alle”, en siis ollut enää “nuori nainen”.

Jos olen rehellinen olen taistellut tämän asian kanssa opiskelut aloitettuani paljon. Jossain sisimmässä on se ääni, joka sanoo, ettei tästä tule mitään, että olen liian vanha aloittamaan yliopisto-opinnot, on liian myöhäistä. Mutta eihän se niin mene. Asia, joka on rohkaissut enemmän kuin mikään muu on ollut kuulla ja lukea muiden opiskelijoiden kokemuksia muun muassa tämän blogin kautta. Tarinoita on yhtä paljon kuin opiskelijoitakin ja toivon, että voin osaltani olla rohkaisemassa muita kertomalla omasta opintopolustani.

Kai ne pääsykokeetkin pitää vielä mainita! Sain tulokset ja olen varasijalla 8. Yliopistopaikka jää siis luultavasti tältä syksyltä saamatta ja opiskelut avoimessa yliopistossa jatkuvat. Totta kai tulos oli pettymys, pettymys oli varsinkin oma pistemäärä siihen nähden miten hyvä fiilis kokeen jälkeen oli. Mutta näin se menee, on vain totuttava opiskelun ylä- ja alamäkiin ja siihen, että joka kerta ei välttämättä onnistu, perfektionismi täytyy hylätä ja virheistä oppii. Pettymyksissä on turha jäädä rypemään, sen sijaan katson eteenpäin ja positiivisiin puoliin.

Nyt on vähän enemmän aikaa miettiä mitä oikeasti haluan opiskella ja säilytän ensikertalaisstatukseni. Filosofia on edelleen yksi vaihtoehdoista mutta toisaalta minua kiinnostaa psykologia ja teologiakin. Olen myös leikitellyt ajatuksella ottaa muutaman seuraavan vuoden harrastukseksi lääketieteellisen pääsykokeissa käymisen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksin – hirveästi miettimisaikaa ei kuitenkaan ole sillä minun pitää suunnitella tulevan syksyn opintoja ensi vuoden hakuja silmällä pitäen. Syksyn opinto-ohjelmat julkaistaankin jo ensi viikolla!

Presidentti Mauno Koiviston elämänohjetta hänen viimeiseksi jääneestä haastattelustaan Helsingin Sanomista vuodelta 2013 on lainattu paljon, mutta syystä. Tämän yritän itse aina muistaa ja siihen on hyvä lopettaa tämän illan pohdinnat. “Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”