Hyvä ja paha englannin kieli

”Kaikkihan puhuvat englantia”, on moni sanonut. Totta on se, että englannin kieli on vallannut yhä enemmän tiedettä kansainvälisenä kielenä. Kuitenkaan englanti ei ole kaikille helppo kieli, vaan joillekin se on jopa painajainen.

Itse kuulun vahvasti tuohon joukkoon, jotka ovat kokeneet suuria hankaluuksia ja vastoinkäymisiä englannin kielen vuoksi. Esimerkiksi lukiossa sain pitkän englannin kursseista arvosanoja 5 ja 6, kun esimerkiksi äidinkielessä oli arvosanat 9 ja 10, ruotsissa ja saksassa 8 ja 9. Minulla on todettu jo lapsuudessa huono kuulo, kun 5 vuoden iässä menetin selittämättömästi kuuloni melkein kokonaan. Sen jälkeen kuuloani jotenkin kuntoutettiin. Kuitenkin sain kuulolaitteen, jota en kuitenkaan enää käytä sen tuottaman hälyn vuoksi, vasta lukion 3. luokalla. Havahduin siihen, kun kaikkien kielten kuullun ymmärtämiset menivät heikommin kuin muut osa-alueet kielten opinnoissa ja hain sen vuoksi apua. Nykyisin en saa helposti selvää hiljaa puhuvien ihmisten puheesta, olipa kieli suomi tai jokin muu.

Itselläni englannin kieli on kehittynyt jonkin verran. Tässä kiitos kuuluu erityisesti internet-maailmalle, jossa olen voinut käyttää englantia harrastusteni yhteydessä. Kuitenkaan tieteellisten artikkelien kanssa se ei tunnu kehittyneen paljonkaan. Ennen diabeteslääkitykseni tehoamisen alkamista (keväällä 2018) oli erittäin yleistä, että pakerrettuani englanninkielisen artikkelin kanssa sain kovan migreenin, joka ilmeni etenkin suurena päänsärkynä, joskus myös välkkyvänä keltaisena pisteenä näkökentässäni.

Kuitenkin 2000-luvun alussa havaitsin luettuani erityispedagogiikan aineopintojen yhteydessä eräästä suomenkielisestä kirjasta harvinaisemmista lukivaikeuksista, joista eräs oli sellainen, josta tunnistin itseni. Se koski englannin kieltä ja konsonanttialueella olevaa kuulon alenemaa, joka minulla on. Tässä vaikeudessa ongelman tuottaa sana, jolla on useampi merkitys, sillä ymmärrän sen väärin suurin piirtein automaattisesti.

Vaikka englannin kieli yhdistää kansainvälisesti, pidetään tieteen avoimuutta myös tärkeänä. Tässä tapauksessa englannin kieli avaa ovia monille, mutta monien kohdalla (kyllä, tiedän muitakin sekä avoimessa että suljetulla puolella englannin kanssa vaikeuksissa olevia) se vähintään hidastaa ja pahimmassa tapauksessa jopa estää tieteen parissa toimimista. Toisaalta tilannetta ei ainakaan auta joidenkin tieteentekijöiden mielestäni varsin ylimieliset lausahdukset, joissa todetaan, että kaiken tulisi olla englanniksi tai suomenkielinen työ ei ole meriitti.

Surullista on se, että me, joille englannin kieli tuottaa hankaluuksia, joudumme kärsimään, kun joudumme tekemään tuplatyötä. Ei riitä, että pohdimme asioita, vaan joudumme käyttämään energiaamme englannin kielen prosessointiin. Samankaltainen tuska saattaisi olla olla vahvasti laadulliseen tutkimukseen suuntautuneilla, jotka joutuisivat tekemään puolet ajasta töitä tilasto-ohjelman kanssa ja tulkitsemaan saatuja tuloksia.

Yleisesti tiedetään, että aikuiserityispedagogiikka on Suomessa kehitysvaiheessa. Avoimen opiskelijoilla ja myös uusilla yliopisto-opiskelijoilla voi usein alkuvaiheen opinnoissa suomenkielisen kirjallisuuden kanssa mennä hyvin, mutta sitten alkavatkin vaikeudet. En kuitenkaan ole nähnyt ainoatakaan tutkimusta englannin kielen vaikeuksista korkeakouluopinnoissa. Tässä olisikin vihje niin graduntekijöille, pitemmällä oleville tieteentekijöille ja miksei myös avoimille yliopistoille – tällainen tutkimus voisi avata monien tietoisuutta ja tuoda helpotusta oppimisvaikeuksien kanssa eläville. Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille opiskelijoille ja myös tieteentekijöille.

Ystävällisin terveisin,

Jukka

HYAYOY!

Ei, tämä ei ole mikään erikoisella kielellä annettu tervehdys, vaan tällä kertaa haluan tuoda esiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistystä eli lyhennettynä HYAYOYtä. Tämä ei ole mikään rekisteröity yhdistys, vaan pikemminkin löyhä verkosto, johon kuuluvat periaatteessa kaikki Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat.

Itse olen tutustunut muutamiin muihin opiskelijoihin juuri HYAYOYn kautta. Toki käymilläni kursseilla on ollut muita, joiden kanssa olen tutustunut ja joiden kanssa pidämme jollakin tavalla yhteyttä.

HYAYOYn toiminta on ollut aktiivista etenkin Facebookin keskusteluryhmässä. Siellä voi kysyä vinkkejä ja siellä myös jaetaan linkkejä kiinnostavista tapahtumista ja myös tietoa tulevista kursseista. Ryhmään voit liittyä helposti tästä linkistä: https://www.facebook.com/groups/hyayoykeskustelu/ .

Olemme myös järjestämässä opiskelijatapaamista marraskuussa. Tarkoituksena on tutustua erilaisiin opiskelijoihin ja jakaa kokemuksia opiskelusta avoimessa yliopistossa. Tämä on siis matalan kynnyksen tapahtuma. Ohjelmaakin saatetaan järjestää, koska verkostojakin on monilla olemassa. Tuossa yllä mainitussa linkissä on kysely, jossa selvitetään mahdollisimman monille sopivaa aikaa (järjestäjien aikataulujen perusteella). Vastausaikaa on vielä viikon verran jäljellä eli 7.10. saakka.

Toivotan siis kaikki tervetulleeksi HYAYOYn ihmeelliseen maailmaan. Sosiaaliset kontaktit usein piristävät ja saatat kohdata jopa kaltaisesi, jonka kanssa on helpompi valmistautua tulevaisuuteen, kuten tenttiin tai pääsykokeeseen. Parhaimmillaan nämä ovat kokemuksia, joilla on pitkälle kantavaa voimaa.

Iloisin syysterveisin johtamisen opintojen keskeltä,

  1. Jukka

Tunnelmia orientaatioviikolta

Uusi alku tavallaan uudessa paikassa avaa odotuksia ja toiveita. Itselleni tämä orientaatioviikko oli uudessa koulutusohjelmassa tai tutkinnossa opiskelijana jo kolmas. Vaikka sinänsä olen pyörinyt Helsingin yliopistolla jo vuosia, on minullakin paljon opittavaa.

Ensimmäisenä päivänä eli maanantaina tapasimme tuutoriryhmämme kanssa. Meitä oli sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmasta ja kahdesta ruotsinkielisestä maisteriohjelmasta. Tutustuimme eri paikkoihin ja esimerkiksi Topelia oli itselleni uusi tuttavuus. Sama koski Aleksandriaa. Porthaniassa olin jo käynytkin ja nautin siellä ensimmäistä kertaa lounasta. Siitä muistoksi otin valokuvan servetistä.

Tutustuminen uusiin opiskelutovereihin on erityisen tärkeää ja se kannattaakin tehdä jo alkuvaiheissa. Koska sukupuolentutkimukseen hakeutuu moninainen, mutta tietyllä tavalla hyvin samanmielinen joukko, on helppo havaita yhtäläisyyksiä. Sukupuolentutkimuksesta olenkin kirjoittanut yleisellä tasolla jo aikaisemmin, mutta on sanottava, että varsin avoimen vastaanottavainen henki tuntui olevan ryhmässämme, josta suuresti kiitän kaikkia. Tämä alkoi näkyä hetkeä ennen tiedekunnan järjestämää maisteriopintojen infoa, kun jutustelua olisi riittänyt.

Tiistaina oli humanistisen tiedekunnan dekaanin tervehdys aamulla. Tämän jälkeen opintopäällikkö esitteli tiedekuntaa ja lopuksi oli opiskelijaraati kertomassa omasta opintiestään. Tässä vaiheessa aloin tuntea selviä kurkun karheuden tuntemuksia ja tajusin saaneeni usein lukuvuoden alussa ärsyttävän flunssan. Seuraavaksi meninkin lounaalle Porthaniaan hyvän ystäväni kanssa ennen seuraavaa tapahtumaa.

Seuraava tapahtuma ei kuulunutkaan osaksi orientaatioviikkoa, vaikka se olikin erityisen hyödyllinen. Kyseessä oli avoimen yliopiston avajais- ja infotilaisuus, jossa oli paljon erilaista ohjelmaa. Erityisesti koskettavaa viestiä tuli jatkuvasta oppimisesta, joka ei ole mikään ohimenevä ilmiö, vaan pysyvä olotila. Mukana oli niin positiivista ja kannustavaa viestiä opiskelijoille kuin avoimen henkilökuntaakin neuvomassa opinnoissa eteenpäin.  Esitysten lisäksi kaikki saivat keskustella opinnoista henkilökohtaisesti. Itsekin juttelin kolmen avoimen edustajan kanssa opintoasioista virallisemmin. Eikä tässä vielä kaikki: parasta oli kohdata kaksi mukavaa tuttuani avoimesta ja somesta sekä vaihtaa kuulumisia. Tästä voin sanoa, että verkostoituminen luo positiivista elämänlaatua, sillä flunssanpoikasesta huolimatta jaksoin hyvin olla mukana. Vaikka tilaisuudesta jäi henkistä pääomaa, oli siellä tarjolla karkkia, bambukyniä (kuulakärkikyniä, joissa on myös kosketusnäyttöominaisuus) ja kierrätysmuovipulloista valmistettuja reppuja, jollaisesta alla on kuva.

Miniorientaatioviikon viimeinen päivä oli keskiviikkona. Silloin meillä oli mukava oppiaineen tervetulotilaisuus. Tämä oli eniten odottamani tilaisuus siksi, että tiesin sen olevan orientaation huipentuma. Siellä sai tutustua uusiin opiskelijakavereihin enemmän, sillä osa oli vasta siellä ensimmäistä kertaa mukana. Samoin henkilökunta tuli nyt ensimmäistä kertaa tutuksi. Ainakin omat ajatukseni opinnoistani vahvistuivat.

Nyt pienestä flunssasta huolimatta olen onnellinen. Tiedän, että seuraavat 3 – 4 vuotta olen Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijana. Monet toivovat, että valmistuisin kahdessa vuodessa, mutta se ei tule olemaan realismia. Voi olla, että teen myös valinnaisen harjoittelun jossakin. Graduteema on minulla jo tiedossa, mutta mieli senkin suhteen voi muuttua.

Jos satut olemaan tilanteessa, että haaveilet jostakin opiskelupaikasta, niin voin suositella, että teet työtä sen eteen niin paljon kuin jaksat. Yleensä sinnikkyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Orientaatioviikolla tuleva todellistumisen tunne on korvaamaton, innostava ja mieltä lämmittävä.

t. Jukka

Kuin lapsi karkkikaupassa

Uusi lukuvuosi on alkamassa ja moni miettii, mitä voisi oikein opiskella. Omat opintoni avoimessa jatkuvat nyt omaan tahtiin 1. periodilla, sillä priorisointi on tarpeen ja tässä vaiheessa suljetun puolen opinnot vievät huomioni. Silti opinnot avoimen puolella jatkuvat ja päätinkin ottaa itseäni kiinnostavan Johdatus johtamiseen -kurssin, jonka voi suorittaa noin puolen vuoden ajan. Silloin, kun olin nuori, pidin kauppaoppilaitoksessa opiskellessani johtamisen kursseista. Koen myös olevani johtajatyyppi, joten uskon, että opin ehkä jotakin uutta verratessani itseäni siihen, mitä olin noin 20 vuotta sitten.

Kun nyt satuin pääsemään sisälle Helsingin yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi, tapahtui sama, mitä vuonna 2007 tapahtui päästyäni Turun yliopistoon. Halusin silloin lukea kaikkea mahdollista. Se kostautui pian siten, että aloin hyppiä luennolta toiselle, eivätkä oppimistulokset olleet kovin menestyksellisiä. Nyt kun tiedän, miten elämä on kuljettanut, olisin tehnyt joitakin valintoja toisin.

Olin siis mieleltäni taas kuin lapsi karkkikaupassa, joka tahtoo kaikkea, eikä tiedä kunnolla, miten valita. Onnekseni kuitenkin käytännön elämä sanelee rajoja. Ensimmäiseksi rajausta tukee sosiaalipsykologian aineopintojen siirtymäajan päättyminen tämän lukuvuoden lopuksi. Toiseksi vielä tällä hetkellä Turun yliopiston opinnot ovat itselleni tärkeimmässä asemassa. Kolmanneksi en asu Helsingissä, enkä ole sinne tietääkseni muuttamassakaan, joten minun on pakko rajoittaa mahdolliset kurssit niille päiville, jolloin olen muutenkin Helsingissä.

Olen ajatellut, että tietynlainen sisäinen lapsi näin keski-ikäisessä aikuisessakin on merkityksellinen ja tarpeellinen. Se on oivallinen tutkimusväline itselle; sen avulla voi tutustua eri aiheisiin kevyesti. Toisaalta aikuisen minän on hallittava ne pettymykset, kun aikataulut menevät päällekkäin, eikä korvaavaa suoritustapaa ole olemassa.  Aikuisen on voitava myöntää itselleen myös muut pettymykset, kuten vähemmän kiinnostavaksi osoittautuneet oppiainevalinnat ja toivottua huonommat menestykset opinnoissa.

Olitpa sinä, hyvä lukija, missä tahansa vaiheessa opintojesi suhteen, toivon sinun miettivän seuraavaa. Milloin sinä olet ollut mieleltäsi kuin lapsi karkkikaupassa? Onko opintojen kanssa sinulla ollut tällaista tilannetta?

Suosittelen jokaiselle etsimään omaa sisäistä lastaan ja päästämään sen sinne kuvitteelliseen karkkikauppaan. Lapsenvahti on kuitenkin hyvä laittaa mukaan, sillä muuten lapsi voi ahnehtia liikaa. Kuitenkin tämä on hyvä kokemus ja se on tavoittelemisen arvoista, sillä ihminen kasvaa tällaisten kokemusten myötä. Jos ajattelee opintoja karkkeina, niin jotkut näyttävät hiukan rumemmilta ensisilmäyksellä, mutta ne maistuvatkin paljon paremmilta. Itsensä siis kannattaa haastaa kunnolla myös opinnoissa.

t. Jukka

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.

 

 

Opintojen lomassa…

Kirjoitteluuni tulikin odotettua pitempi tauko. Syykin on harmillinen; tammikuun lopulla aloitin diabetekseeni liittyvän itselleni uuden metformiinilääkityksen, joka on tuottanut ihan kunnolla vatsavaivoja. Joitakin opintojani olen saanut eteenpäin ja etenkin sukupuolentutkimuksen aineopintoni ovat yhtä 2 opintopisteen täydentävää esseetä vaille valmiina.  Syventäviin opintoihinkin ehdin jo aloittaa työskentelyn ja suorittaa vaaditut viikkotyöt, mutta lopputyölle varattu aika meni jo mainittujen vatsavaivojen kanssa sängyssä.

Teen myös vauhdilla loppuun erityispedagogiikan syventäviä opintoja. Periaatteessa minua huolestuttaa siitä oppiaineesta valmistuminen, sillä mielenkiintoisin työtehtävä olisi avoimen yliopiston opintoryhmän tuutorina oleminen. Erityisopettajaa minusta ei näillä opinnoillani saa ja olen myös suuntautunut enemmän aikuisten oppimiseen.

Toisaalta minulla on sosiologian opinnot kandidaattitutkinnon loppuvaiheissa. Kun saan valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon valmiiksi (sivuaineina sukupuolentutkimuksen perus- ja aineopinnot sekä sosiaalipsykologian perusopinnot), niin on aika katsella taas eteenpäin.  Opetus- ja koulutustehtävät sekä niiden tutkimus ja myös köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyvä tutkimustyö kiinnostavat. Maailma on paljon vaihtoehtoja täynnä.

Kesäkin on tulossa. Ainakin muutama sosiaalitieteellinen verkkokurssi olisi suunnitelmissa suorittaa täällä avoimessa. Tosin olen harkinnut vahvasti sitäkin, jos tekisin toisenlaisia opintoja ja opiskelisin alkeiskurssit hollannin tai portugalin kielestä. Näille vaihtoehtona näen espanjan jatkokurssit, vaikka espanjani onkin ruosteessa. Tätä onneksi minun ei vielä tässä vaiheessa tarvitse päättää.

Hyvää kevään alkua,

t. Jukka

Terveisiä Educa-messuilta!

Kävin viime lauantaina melko pikaisella vierailulla Suomen kenties suurimmassa kasvatus- ja koulutusalan messutapahtumassa. Edellisen kerran olin käynyt vuonna 2003, kun olin menossa tekemään opettajan pedagogisten perusopintojen täydennysmoduuliin kuulunutta opetusharjoittelua. Nuo opinnot ovat sinänsä historiaa, mutta silloin avoimen opiskelijana tiesin, että kasvatus- ja koulutusala kuuluvat elämääni nyt ja tulevaisuudessakin.

Tällä kertaa päädyin messuille eri syistä. Olen kasvanut 16 vuoden aikana henkisesti monella eri tavalla. Nyt minua herätteli sosiaalisessa mediassa nähdyt muutamat mainokset. Sekään ei itsessään riitä, vaan alasta kiinnostuneena ajattelin, että voisin saada jotakin uutta niin opintoihini kuin tulevaisuuden työelämäänkin.

Vaikka Pasilassa olinkin nastakengistäni huolimatta kaatua pariinkin otteeseen lumisissa portaissa, tuntui perille pääsy mukavalta. Kuitenkin tiesin, mitä haluan käydä läpi. Näin myös keskityin niihin osastoihin, jotka tuntuivat itselleni läheisimmiltä.

Mikä yllätys – näin ironisesti todeten – olikaan, että hakeuduin ensiksi yliopistojen esittelypisteille. Valitettavasti yhtä en nähnyt, vaikka etsinkin sitä. Oli erittäin mukava tavata muutamia Helsingin avoimen yliopiston henkilökuntaan kuuluvia. Lisäksi erityisen kunniamaininnan haluan antaa Toinen reitti yliopistoon -hankkeelle, jonka messuosastolla keskustelin muutaman hetken. Jotenkin näissä avoimeen yliopistoon liittyvissä asioissa tämä Toinen reitti yliopistoon -hanke puhuttelee minua syvästikin. Haluaisin niin mielelläni antaa muillekin sen kokemani ilon oppia ja päästä yliopisto-opintoihin ja ohjata ihmisiä saavuttamaan unelmiansa.

Koska ihmisen yksilöllinen erityisyys puhuttelee minua, niin kävin myös Helsingin seudun erilaisten oppijoiden eli HEROn messuosastolla keskustelemassa muutaman minuutin ajan. Kirjoitan lähitulevaisuudessa eräästä erilaiseen oppijuuteen liittyvästä asiasta täällä blogimaailmassa. Tämän lisäksi kävin Setan messuosastolla, koska halusin tietää, mitä kaikkea kerrottavaa heillä on kasvatus- ja koulutusalalle. Tässä sitten on pieni otos muistoista, joita sain mukaani messuilta.

Koulutus on kiinteästi yhteydessä yhteiskuntaamme. Seuraavaksi opinnoissani onkin vuorossa Hyvinvointivaltioteoria -tentti. Kuten tunnuslause ”Oppiminen tekee hyvää!” sen toteaakin, heijastuu positiivinen vaikutus yksilöihin ja sitä kautta yhteisöihin. Oppimisen iloa kaikille, olipa oppimisen muoto ja laji mikä hyvänsä.

t. Jukka

Miesoletettuna sukupuolentutkimuksessa

Olen jossakin kertonut opiskelevani yhtenä sivuaineenani sukupuolentutkimusta Turun yliopistossa. Opinnot ovat pitkällä, sillä olen opiskellut tätä ainetta perusopinnot ja aineopinnotkin ovat yli puolivälin. Henkilökohtaisesti suoritan opintoja Turun yliopistossa, mutta myös sukupuolentutkimuksen opetusta antavan Hilma-verkoston kautta. Kenties joskus suoritan jonkin kurssin myös Helsingin avoimessa yliopistossa, mikäli saan sen luetettua hyväksi.

Moni saattaa ihmetelläkin, mitä mies(oletettu) tekee sukupuolentutkimuksessa, jota esimerkiksi Jodel-matkapuhelinsovelluksessa pilkataan ahkerasti käsienheilutteluksi, propagandaksi ja pseudotieteeksi. Ihmisten moninaisuus ei ole yksinkertainen asia. Moninaisuuteen kuuluu sukupuolien väliset ja keskinäiset erot. Ihminen on myös seksuaalisuudeltaan moninainen. Aloitin juuri Turun yliopistolla pornografia-kurssin opiskelemisen. Halusin suorittaa kyseisen opintojakson, koska porno on melkoisen vieras aihe itselleni ja sitä ja sen kuluttajia on hyvä ymmärtää.

Täällä Helsingin avoimessa on välillä tarjolla sukupuolentutkimuksen opintoja. Tosin tämä tiede on monitieteinen ja siihen liittyviä teemoja on saatavilla monissa eri yhteyksissä. Sitä voi kytkeä humanistisiin, yhteiskunta- ja kasvatustieteellisiin opintoihin ja päin vastoin. Esimerkiksi kasvatustieteissä voi tutkia esimerkiksi lesbonaisten koulutusvalintoja tai heteromiehiä opiskelemassa kasvatustieteitä. Itse tein sosiaalipsykologian sinänsä heikosti menneen seminaarityön miesten hyvinvoinnista.

Nyt joku voi ärähtää, kun käytin sukupuolittavaa termiä. Joidenkin mukaan pitäisi puhua sukupuolioletetuista. Juridisesti sukupuolia on kaksi, mutta sukupuolikromosomistoja on useampia ja sukupuolen ilmaisutapaa vielä enemmän. Välttämättä miesoletettu ei ole mies, eikä naisoletettu nainen.

On varsin mielenkiintoista olla miesoletettuna sukupuolentutkimuksen opiskelija. Monia voi naurattaa se, että olen valinnut oppiaineen, joita he eivät arvosta. Sen sijaan väitän hyötyneeni sukupuolentutkimuksen opinnoistani aika paljon. Se on avannut itselleni erilaisia ovia niin tieteen tasolla kuin opiskelijapoliittisestikin. Olen saanut osallistua moniin opintojen suunnitteluihin ja ennen kaikea oppia uutta.

Haluankin tähdentää vielä sitä, että sukupuolentutkimus on avointa kaikille sukupuolesta riippumatta. Vaikka sen juuret ovatkin naistutkimuksessa, ei miestutkimustakaan ole unohdettu. Lisäksi intersektionaalisuutta (jossa voisi selittää ihmisen olevan muutakin kuin sukupuolellinen olento) arvostetaan paljon. Vaikka itsekin menin aikoinani ensimmäiselle luennolle asenteella “Katsotaan, onko tämä Miehet Ovat Sikoja ry:n kokous!”, olen tyytyväinen, että haastoin itseni kunnolla. Kukapa tietää, jos jossakin vaiheessa olisin sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman opiskelija?

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Alustavien tietojen mukaan tulevana kesänä olisi suoritettavissa sukupuolentutkimuksen opintojaksoja kolme kappaletta. Suosittelen näitä opintoja kaikille.

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka

 

Tentti, jälkitunnelmia ja seuraava haaste

Eilen osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -kurssin tenttiin. Oloni on ollut väsynyt taas jonkin aikaa, mutta päätin taistella tuon tentin läpi, vaikka en pystynytkään valmistautumaan siihen toiveideni mukaisesti.

Tentti oli ensimmäinen fyysinen perinteinen tenttini sitten syksyn 2014. Olen pari tenttiakvaariotenttiä tehnyt kyllä välillä, mutta kynän ja kumin käyttäminen on jäänyt viime vuosina vähiin. Toisaalta siihen on hyvä syykin. Tässä ainoassa omassa kädessäni (vasemmassa) on vain yksi ojentaja, pienet sormet ja sormien lihakset, sekä myös lihaspuutos ja sormissa lieviä (?) virheasentoja.

Sen vuoksi nämä suoritukset ovat itselleni fyysisesti voimakkaita ponnistuksia. Sain kuitenkin vastattua kolmeen kysymykseen kuuden sivun verran. Tentin lopetettuani minulla oli hyvä olo siitä, että olin tehnyt työtä ja saavuttanut jotakin. Tietenkään ei ole mitenkään varmaa, menikö tentti edes läpi, mutta toivossa on hyvä elää.

Tentin jälkeen otin kuvan tyhjästä aulasta. Aloin tilata matkalippua Turkuun. Sitten vahtimestari tuli ystävällisesti ilmoittamaan, että minun tulisi poistua, sillä rakennus suljetaan kello 20 ja kello oli jo reippaasti yli tuon ajan. Ehdin onneksi tilata tarvitsemani liput ja matka Turkuun alkoi.

Loppuvuosi ei ole vielä ohi. Tänään minun tulee päivittää graduni tutkimussuunnitelmaa. Teen sen joka tapauksessa kasvatustieteiden opiskelijoista avoimessa yliopistossa, joten vinkkejäkin tutkittavista asioista saa antaa. Sen tiedän, että tutkimuksestani tulee kvantitatiivinen, sillä pidän numeroista ja tilastollisten yhteyksien löytämisestä.

Seuraavana haasteena onkin tuo Yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä -kurssin loppuun saattaminen. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Luultavasti myös ensi viikon aikana, ellei jo tulevana viikonloppuna, olen julkaisemassa blogikirjoituksen sellaisesta aiheesta, joka varmasti herättää ajatuksia.

Iloa joulukuuhun,

t. Jukka