Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Continue reading “Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa”

Kesäiltojen ilo

Luulisi, että moni viettää kesäiltansa omissa oloissaan esimerkiksi perheen tai kavereiden kanssa. En nyt kuitenkaan mene etsimään tätä veikkaustani tukevia ajankäyttötutkimuksia, vaikka tiedänkin niitä tehdyn esimerkiksi sosiologian alalla. Itse kuitenkin voin kertoa, että en kuulu nyt tällaista elämäntapaa viettäviin, sillä kulutan eräässä atk-luokassa tuolia saadakseni opintojani eteenpäin.

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, minulla meni opintosuunnitelmani tällä kertaa aika tavalla uusiksi. Teen toki Viestinnän tutkimuksen perusteet, kuten olin suunnitellutkin, mutta opiskelen nyt kesällä ja syksyllä enemmänkin yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäsäännöksin. Vielä en tiedä, mihin tulen tuon opintokokonaisuuteni sijoittamaan, mutta kurssit siihen kyllä olen valinnut.

Hiukan yllättäen ja pyytämättä päädyin Ympäristöpolitiikan perusteet -kurssille. Kurssi on siinä mielessä tuttu, että aloittelin sitä vuonna 2016 keväällä. Tosin silloin diabetekseni näytti olemassaoloansa (vaikken syytä tiennyt), enkä jaksanut seurata luentoja. Epäilin, että kyseessä olisi vain motivaation puute, joka korjaantuisi ajan mittaan.

Continue reading “Kesäiltojen ilo”

Opinnot uusiksi!

Jotkut tietävätkin, että aloitin aikoinaan sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa yliopistossa. Valitettavasti ne jäivät alkuvaiheeseen, vaikka erilaisia keskenjääneitä melko hyviäkin kurssisuoritusyrityksiä on ollut. Tällä hetkellähän opiskelen viestinnän opintoja, joskin niiden suoritustahti muuttuu nyt.

Luulo ei ole tiedon väärti, kuuluu sanonta. Luulin, että olen menettänyt mahdollisuuteni näiden opintojen suhteen. Kuitenkin mietin, että monissa eri yhteyksissä olen aikaisemminkin saanut todeta, että opetussuunnitelmien muuttuessa harvoin vanhoista opinnoista on tullut kelvottomia. Näin ollen päätin lähetellä viestiä koulutusasiantuntijalle.

Vastaus häneltä oli erityisen ystävällinen sekä luonteeltaan että informaatioltaan. Siirtymäajan puitteissa pystyn suorittamaan nuo molemmat opintokokonaisuudet loppuun. Yhteiskuntapolitiikan kurssien kohdalla ei ole epäselvyyksiä, mitä suoritan. Sen sijaan sosiaalipsykologian puuttuviin valinnaisiin suorituksiin sopivia opintojaksoja onkin enemmän. Tunsinkin oloni hiukan vastaavaksi kuin pieni lapsi karkkikaupassa. No, sitten kuitenkin realiteetit huomioiden katselin näitä kurssimahdollisuuksia ja pystyin tekemään hiukan rajauksia.

Continue reading “Opinnot uusiksi!”

Ensimmäisen tehtävän jännitys

Aina välillä alkuun pääsemisessä on omat haasteensa. Joskus innostus on niin kova, että tehtävänannot tulee luettua niin, että jotakin olennaista unohtuu ja tulos muistuttaa lässähtänyttä ja puoliraakaa pannukakkua. Toisaalta opiskelumateriaalin etsimisessä on omat haasteensa ja jotakin tiettyä teosta ei tunnu olevan missään. Pahin kuitenkin on, kun kyseenalaistaa omat kykynsä. Niinkin on käynyt jopa minulle. Silloin, kun diabetekseni oli hoitamaton, enkä siis tiennyt olevani sairas, tuntui siltä, etten osaa, eikä minulla ole kykyjä (vaikka opintopistemääräni olikin reippaasti yli 400 ja yksi proseminaaritutkielma oli tehtynä).

Olen (toivottavasti) alkanut saada opinnoistani kiinni. Eilen, juhannusaattoiltana saavuin Turun yliopiston atk-luokkaan ja aloin hoitaa useampia asioita. Yksi oli se, että tein alkurungon ensimmäiseen viestinnän tehtävään. Kirjoitin reilu puoli liuskaa tekstiä pienehköllä fonttikoolla. Tätä vielä hiukan parantelen sitten lähempänä tenttiä.

Sen jälkeen myöhään illalla tai yöllä aloin kuunnella pari vuotta sitten ostamieni kuulokkeiden kautta seuraavaa luentoa. Olin kieltämättä ilahtunut siitä, että tämä luento oli oikeasti sellaista, mikä kiinnostaa itseäni; onhan minulla menneisyyttä euroviisuharrastajatoimittajana ja jonkin verran muutakin viestintäkokemusta. Joskus olen jopa lueskellut viestinnän ja tiedotusopin pääsykoekirjoja, mutta tuolloinkin hakemiseni on keskittynyt muualle.

Continue reading “Ensimmäisen tehtävän jännitys”

Kesäopintoihin tauon jälkeen

Hei kaikki blogin lukijat!

Täällä blogialueella on ollut pitkään hyvin hiljaista. Jokaisella on varmasti ollut omat syynsä. Itse voin kertoa suoraan, ettei taukoilu ole ollut päähänpisto, vaan ihan todellisen elämän aikaansaannoksia. Olen elänyt ainakin viisi vuotta väsymysongelmien kanssa. Piikkikammoisena uskaltauduin vasta alkuvuodesta tutkimuksiin ja 1.3. minulla todettiinkin todella korkea paastoverensokeri (19,9). Parhaillaan yritän päästä hyvään tasapainoon verensokerin kanssa.

Koska melkein kaikki muuttui opintojen suhteen Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa, muuttuivat minunkin opintoni. Minulta jäi kesken sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot, jotka olisin halunnut tehdä loppuun asti. Näin ollen aloitan pitempään haaveissani olevat viestinnän opinnot. Ajatuksenani on suorittaa 25 opintopistettä, mikä laajuudeltaan vastaa perusopintokokonaisuutta esimerkiksi Turun yliopistossa, jossa opiskelen pääaineinani erityispedagogiikkaa ja sosiologiaa.

Continue reading “Kesäopintoihin tauon jälkeen”

Vuoristoradan kyydissä

Olen kiukutellut (onneksi vain itsekseni ja itselleni) tänään koko lauantaipäivän sen sijaan, että olisin vain aloittanut tekemään psykologian kurssin tehtävää, jonka deadline häämöttää sunnuntai-illassa. Kun vihdoin pääsin alkuun kirjoittaminen alkoikin taas sujua – kun saa edes jotain paperille (tai ruudulle), pienen onnistumisen tunteen, on paljon helpompi jatkaa. Se aloittaminen vaan on aina niin vaikeaa. Mitä lääkkeitä aloittamisen vaikeuteen voisi olla? Pomodoro-tekniikasta olen kuullut paljon, mutta itselläni se ei oikein ole toiminut. Tänään auttoi juoksulenkille lähteminen ja se kun vaan alkoi kirjoittaa edes jotain.

Mutta tosiaan, aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä opiskelu välillä on. Tuskailua mahdottomilta tuntuvien tehtävien edessä ja onnistumisen tunteita kun ne kuitenkin viimein onnistuvat ja alkaakin ymmärtää jotain, oppia uusia asioita. Voisin varmasti helpottaa omaa urakkaani suunnittelemalla ja aikatauluttamalla omia opintojani paremmin ja rauhoittamalla tahtia vähän. Ne ovat olleet suurimmat ongelmani ensimmäisen puolen vuoden aikana. Voisin hiljalleen oppia ettei kaikkia kiinnostavia kursseja tarvitse käydä heti ja samaan aikaan. Ei tässä ole mikään kiire mihinkään. 🙂

Odotan mielenkiinnolla opiskelutaitoiltoja, joita on tulossa useamman avoimen yliopiston yhdessä järjestäminä verkkoluentoina syksyn mittaan. Ensimmäisenä on 13.9. vuorossa juurikin tämä itselleni haastava asia eli “Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö”. Kannattaa käydä katsomassa tarkempi aikataulu opiskelutaitoilloista osoitteesta http://www.opiskelutaidot.fi/opiskelutaitoiltojen-aikataulu/.

Kuten olen aiemmin todennut, opiskelu on kuitenkin pääasiassa erittäin antoisaa ja tuo niin paljon hyvää elämään uusien asioiden oppimisen myötä. Kesältä onkin jäänyt käteen paitsi hurjasti uutta tietoa ja uusia ajatuksia, myös 32 opintopistettä kun olen suorittanut psykologian perusopinnot sekä yhden uskontotieteen kurssin ja kirjoittamisen kurssin. Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä ja uutta lukuvuotta. Teologian perusopintojen lisäksi kertailen syksyllä ruotsin kieltä sekä laajensin opintojani vielä toiseen avoimeen yliopistoon kun ilmoittauduin juuri kreikan kielen kurssille Itä-Suomen yliopistoon. Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö-vinkit tulevat siis tarpeeseen! Joka tapauksessa olen todella innoissani näistä tulevista opinnoista. 🙂

Onko täällä ketään?

Avoimessa yliopistossa, kuten yliopistossa yleensäkin, opiskelu on hyvin itsenäistä. Minulla ei ole (vielä) kokemusta “suljetulla” puolella opiskelusta, mutta voisin kuvitella, että siellä ollaan ainakin jonkin verran enemmän tekemisissä opiskelukavereiden kanssa. Avoimessa opiskelu on välillä ja varsinkin alussa tuntunut siltä, että olen avoimen yliopiston ainoa opiskelija.

Joillekin tämä varmasti sopiikin erittäin hyvin ja itsekin pidän itsenäisestä työskentelystä, mutta kaipaan opiskeluun myös jonkinlaista sosiaalista aspektia. Onneksi asiat ovat hiljalleen muuttumassa ja toki se on paljon kiinni myös omasta aktiivisuudesta. Jo opiskelut aloittaessani löysin googlailun tuloksena tieni HYAYOY:n eli Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistyksen (mahtava nimi ja lyhenne!) Facebook-sivuille. Yhdistys on viettänyt jonkinasteista hiljaiseloa viime aikoina, mutta elokuun aikana on tarkoitus jälleen aktivoitua ja tulen itsekin olemaan mukana toiminnassa. Kannattaa siis laittaa sivut seuraukseen. Kirjoittelen tänne varmasti jatkossa enemmän opiskelijayhdistyksenkin jutuista, kunhan saadaan syksy käyntiin ja pääsen paremmin toimintaan mukaan. Olisi hienoa nähdä paljon avoimen opiskelijoita mukana yhdistyksessä!

Kesän parhaimpia opiskeluasioita on aivan yllättäen ollut uskontotieteen kurssini, joka on paitsi ollut todella mielenkiintoinen ja tarjonnut jonkinlaista suuntaa tulevaisuuden opiskeluja ajatellen mutta kurssiin on sisältynyt myös ryhmätyö, jonka kautta olen päässyt tapaamaan muita opiskelijoita, enkä siis olekaan ihan yksin. 🙂 Kurssi on verkkokurssin muodossa, joten kaiken voisi myös hoitaa verkon välityksellä, mutta olemme onneksi oman ryhmäni kanssa saaneet sovitettua aikataulut niin, että tapaamme useammankin kerran ja on ollut tosi kiva päästä tutustumaan taas yhteen uuteen opiskelumuotoon ja tietysti opiskelukavereihin. Oppiminen on vain jollain tavalla helpompaa ja mukavampaa kun ajatuksia pääsee vaihtamaan ihan oikeiden, elävien ihmisten kanssa kasvotusten.

Kesähän ei ole säiden puolesta tänä vuonna edes alkanut, mutta muuten se on mennyt todella nopeasti. Huomenna on elokuu! Kesäkursseja on itselläni ohjelmassa vielä kaksi elokuulle ja syksyn opinnotkin alkavat jo parin viikon päästä kun aloitan teologian perusopinnot. Ajattelin, että tekisin kesäkurssien loputtua jonkinlaista tilannekatsausta ensimmäisestä puolesta vuodesta opiskelijana, mitä olen saanut suoritettua ja mitä on muuten jäänyt käteen. Nyt voin jo sanoa sen, että avoimen yliopiston parhaita puolia on se, että eri alojen kiinnostavia kursseja suorittamalla on mahdollista löytää se oma juttu. Kannattaa olla liikenteessä avoimin mielin, sillä se saattaa löytyä hyvin yllättävältäkin suunnalta.

Tsemppiä kaikille loppukesän ja syksyn opintoihin, toivottavasti törmätään opiskelijayhdistyksen tapahtumissa tai kursseilla! 🙂

Presidentti Koiviston jalanjäljissä

En viittaa otsikolla Suomen presidenttiyteen – tavoitteeni opiskelun ja uran suhteen eivät ole ihan niin korkealla, tai politiikassa ylipäänsä, vaikka minussa kuulemma oli poliitikon aineksia lapsena. Luulen kuitenkin, että ne ainekset ovat kadonneet johonkin matkan varrella. 🙂

Politiikan sijaan viittaan Mauno Koiviston historiaan suunnannäyttäjänä meille aikuisopiskelijoille ja elinikäisille oppijoille. Kuten presidentti Sauli Niinistö Koiviston hautajaispuheessa sanoi, “Tänä päivänä puhumme paljon elinikäisestä oppimisesta ja aikuiskoulutuksesta; Mauno Koivisto tiesi ne jo vuosikymmeniä sitten.” Koivisto kirjoitti ylioppilaaksi 25-vuotiaana ja jatkoi opintojaan filosofian tohtoriksi asti. Näissä jalanjäljissä on hyvä kulkea ja olla kiitollinen siitä, että opiskeluun aikuisena on tänä päivänä hyvät mahdollisuudet.

Täytän viikon päästä 32 ja nyt kun olen nähnyt ja kuullut tittelin “aikuisopiskelija” nimeni yhteydessä niin usein, kai se on vihdoin uskottava; olen aikuinen. Ollessani 30-vuotias, jouduin auton töytäisemäksi kotikadullani. Onnettomuudessa ei onneksi käynyt pahasti mutta siitä joka tapauksessa kirjoitettiin nettiuutisessa, jossa sanottiin, että “nainen jäi auton alle”, en siis ollut enää “nuori nainen”.

Jos olen rehellinen olen taistellut tämän asian kanssa opiskelut aloitettuani paljon. Jossain sisimmässä on se ääni, joka sanoo, ettei tästä tule mitään, että olen liian vanha aloittamaan yliopisto-opinnot, on liian myöhäistä. Mutta eihän se niin mene. Asia, joka on rohkaissut enemmän kuin mikään muu on ollut kuulla ja lukea muiden opiskelijoiden kokemuksia muun muassa tämän blogin kautta. Tarinoita on yhtä paljon kuin opiskelijoitakin ja toivon, että voin osaltani olla rohkaisemassa muita kertomalla omasta opintopolustani.

Kai ne pääsykokeetkin pitää vielä mainita! Sain tulokset ja olen varasijalla 8. Yliopistopaikka jää siis luultavasti tältä syksyltä saamatta ja opiskelut avoimessa yliopistossa jatkuvat. Totta kai tulos oli pettymys, pettymys oli varsinkin oma pistemäärä siihen nähden miten hyvä fiilis kokeen jälkeen oli. Mutta näin se menee, on vain totuttava opiskelun ylä- ja alamäkiin ja siihen, että joka kerta ei välttämättä onnistu, perfektionismi täytyy hylätä ja virheistä oppii. Pettymyksissä on turha jäädä rypemään, sen sijaan katson eteenpäin ja positiivisiin puoliin.

Nyt on vähän enemmän aikaa miettiä mitä oikeasti haluan opiskella ja säilytän ensikertalaisstatukseni. Filosofia on edelleen yksi vaihtoehdoista mutta toisaalta minua kiinnostaa psykologia ja teologiakin. Olen myös leikitellyt ajatuksella ottaa muutaman seuraavan vuoden harrastukseksi lääketieteellisen pääsykokeissa käymisen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksin – hirveästi miettimisaikaa ei kuitenkaan ole sillä minun pitää suunnitella tulevan syksyn opintoja ensi vuoden hakuja silmällä pitäen. Syksyn opinto-ohjelmat julkaistaankin jo ensi viikolla!

Presidentti Mauno Koiviston elämänohjetta hänen viimeiseksi jääneestä haastattelustaan Helsingin Sanomista vuodelta 2013 on lainattu paljon, mutta syystä. Tämän yritän itse aina muistaa ja siihen on hyvä lopettaa tämän illan pohdinnat. “Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”

Lomaa ja opiskelua

Olen niin odottanut tätä päivää, vähän yli kaksi viikkoa kesälomaa töistä, tänä aikana pääsen täysillä keskittymään opiskeluihin, kokeilemaan opiskelijaelämää ja miettimään voisinko vielä kokopäiväisesti lähteä tähän maailmaan. Arki-illat tulen istumaan persoonallisuuspsykologian ja kognitiivisen psykologian luennoilla ja päivät kuluu tentteihin lukiessa sekä uskontotieteen ja kirjoittamisen verkkokurssien parissa. Juuri nyt en haluaisi viettää lomaa millään muulla tavalla eikä edes mahdolliset kesäkuiset lumisateet haittaa. 🙂

Yhtenä aamuna kun olin herännyt ihan liian aikaisin, katselin kirjapinoa, jonka olen Kaisa-kirjastosta kantanut kotiin. Siitä tuli mieleen hauska (tai silloin hävettävä) muisto lapsuudesta kun olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla ja kouluni kirjasto oli jo tuttu paikka. Olin jonain päivänä vähän innostunut ja kiikuttanut noin metrin pinon kirjoja lainaustiskille. Opettaja, luokkaan palattuani, vei minut takaisin kirjastoon ja pakotti palauttamaan suurimman osan kirjoista. Ihan kamalaa. 🙁 Olen aina ollut innokas lukemaan, mutta en ollut nuorempana mitenkään erityisen ahkera koululainen, varmaankin ihan keskiverto. Kun minua, tai luokkakavereitanikaan, ei yläasteikäisenä kiinnostanut ruotsin kieli ollenkaan, opettaja sanoi meidän tulevan katumaan myöhemmin kielen opiskelematta jättämistä. Terveisiä yläasteeni ruotsin opettajalle, olit oikeassa!

Nyt aikuisena opiskeluun on löytynyt uusi into ja mahdollisuutta opiskella sekä Suomalaisen koulutuksen tasoa ja pieniä kustannuksia osaa arvostaa ihan eri tavalla.

Johdatus persoonallisuuspsykologiaan-kurssi alkoi jo tällä viikolla, ja edellisellä luennolla kävimme läpi perinnöllisyyttä, geenien ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen. Opin ensinnäkin sen, että minun pitää lukea vielä todella paljon, että ymmärrän käsitellyt aiheet kunnolla, mutta myös sen, että minulla saattaa olla perittyä taipumusta yliopistoelämään, olenhan osittain kasvatettukin Tampereen teknillisellä yliopistolla. 🙂

Auttoi geenit sitten tai ei, kuten aiemmin mainitsin, minulla ei ole lukiotaustaa, joten avoimen yliopiston opintoihin lähteminen jännitti. Toistaiseksi se on ollut turhaa ja kaikki on mennyt hyvin. Toisaalta yhtään kurssia en ole suorittanut loppuun, joten en voi vielä sanoa sen enempää pärjäämisestä. Psykologian perusopintokokonaisuuden valitseminen omien opintojen alkuun on kuitenkin oppimisen kannalta ollut erittäin hyvä asia, vaikka en sitä etukäteen tajunnutkaan, mutta tästä oppimisen psykologiasta lisää myöhemmin.

Ettei tämä kuulostaisi liikaa siltä, että kaikki on vain ruusuilla tanssimista, niin lisätään vielä, että se ei sitä todellakaan ole. Huonojakin hetkiä on ollut paljon, kun ei osaa, kun ei tiedä, kun ei ymmärrä, kun melkein itkettää kun on herännyt viideltä aamulla töihin ja illalla pitäisi vielä jaksaa luennolle. Mutta luennolta saa lisää virtaa kun käsiteltävät asiat on mielenkiintoisia ja se kun pääsee kaikkien vaikeuksien yli, lopulta ymmärtääkin jotain ja oppii uutta, on todella palkitsevaa. Positiivisia puolia löytyy lopulta paljon enemmän kuin negatiivisia. Nyt nautin lyhyen hetken kokopäiväisen opiskelijan elämää ja olen kiitollinen mahdollisuudesta opiskella tässä vaiheessa elämää. Ja vaikka lomasäällä ei ole niin väliä, toivon silti, että lumisateet olisi jo tältä kesältä ohi! 🙂

Pääsykokeet ohi!

Haluan sanoa muutaman sanan pääsykokeista, vaikka ne eivät suoranaisesti liity avoimen yliopiston opintoihin, uskon, että kokeisiin lukiessani olen oppinut opinnoissani ja etenkin tulevissa tenteissä hyödynnettäviä taitoja. Ensimmäinen tentti onkin edessä jo kesäkuun puolessa välissä, joten tässä ei ole juurikaan aikaa ottaa rennosti vaikka pääsykokeisiin lukeminen on ohi. Sanottakoon vielä, että jos on puhetta hyvistä fiiliksistä elämässä rankkaisin aika korkealle sen tunteen kun olet antanut henkisesti ja fyysisesti kaikkesi kokeisiin lukiessa ja jälkeenpäin tiedät tehneesi ehdottomasti parhaasi mihin sillä hetkellä pystyit. Ei mitään hajua riittääkö se loppujen lopuksi, ja sitä tietoa tässä odotellaan seuraava kuukausi, mutta tällä hetkellä riittää se, että tiedän tehneeni parhaani. 🙂

Opiskelutaidoista olen tässä prosessissa oppinut ainakin sen, että minulla on vielä paljon opittavaa mutta on hienoa kun koko ajan kehittyy! Muutamia muita huomioita pääsykoeprossesista seuraavassa;

-Keskity yhteen asiaan jos aikaa on rajallisesti. Yritin aluksi lukea kaksiin eri pääsykokeisiin (filosofia ja englanti) töiden ohella, mutta kun aikataulu alkoi näyttää mahdottomalta keskityin ainoastaan ykkösvaihtoehtooni ja olisi kannattanut toimia näin jo alusta asti.

-Aikatauluta ja suunnittele opiskelusi. Opiskelin alussa liikaa päivän fiiliksen pohjalta ja loppua kohden tein suunnitelmaa seuraavaa päivää ajatellen. Jatkossa suunnitelman voisi tehdä ainakin koko viikolle etukäteen ja on tärkeä myös kirjata ylös opiskeluun kulunut aika. Huomasin, että arvioin ihan liian optimistisesti lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen kuluvan ajan.

-Lähesty opittavaa asiaa monesta eri kulmasta, eri metodein. Tee muistiinpanoja, miellekarttoja, piirrä kuvia ja katsele videoita, nauhoita tai kuuntele audiomateriaaleja, kirjoita esseitä ja referaatteja, tee muistikortteja… Kokemuksesta varmasti löytyy ne itselle parhaiten toimivat tavat ja on myös olemassa testejä, joiden avulla voi kartoittaa omaa oppimistyyliään.

Mitä itse ehdin konkreettisesti tekemään oli koealueen lukeminen tehden muistiinpanoja, koealueen lukeminen toiseen kertaa alleviivaten ja kolmannen kerran lukeminen tehden vielä tiivistetymmät muistiinpanot. (Koska muistiinpanojen tekemisessäkin oli ja on minulla opittavaa.) Näitä muistiinpanoja kertasin useampaan kertaan. Katselin aiheeseen liittyviä videoita (vahva suositus – Crash Course YouTubessa). Seuraavaksi olisin siirtynyt miellekarttojen tekoon ja referaattien/esseiden kirjoittamiseen – jos aika ei olisi loppunut kesken. Uskon, että tämä olisi tuonut lisävarmuutta esseemuotoisessa kokeessa mutta olin onneksi ehtinyt edes muutaman lyhyen tekstin kirjoittaa, joten tekstin tuottaminen sujui ilman suurempia ongelmia. Oli kuitenkin tärkeää, kaikista kirjoitusvirheistä päätellen, että ehdin myös oikolukea ja korjata vastauksieni virheet kokeessa. Oikolukiessa löytyi vielä myös muutamia uusia ajatuksia vastauksiin.

-Älä jännitä, luota itseesi ja oppimaasi. Tein jonkin verran visualisointiharjoitusta koetilanteeseen liittyen ja uskon, että se auttoi – tilanne ei jännittänyt lainkaan vaan oli päinvastoin hauska, uusi kokemus. Luota siihen, että opitut asiat kyllä löytyvät koetilanteessa. Jätin enemmittä huomioitta ensireaktioni, etten tiedä yhtään mitään. Aloin listaamaan asioita, joita tiedän. Aloitin helpoimmista kysymyksistä ja vaikeammat, joihin en ensin uskonut voivani edes vastata tuntuivatkin paljon helpommilta kun palasin niihin. Tämän neuvon sain useammastakin lähteestä ennen koetta ja se todella toimi. Hyviä neuvoja voisi olla myös olla katsomatta Helsingin Yliopiston hakijatilastoja ja puhumatta kavereiden kanssa siitä kuinka vaikeaa yliopistoon pääseminen on. Itsehän tein molemmat virheet. 🙂

-Nuku tarpeeksi! Neuropsykologian kurssilla tähän mennessä opittua, aivot, muiden toimintojen ohella, luovat uusia muistiyhteyksiä unen aikana. On siis tärkeämpää nukkua ennen tenttiä kuin valvoa väkisin viimeinen yö viime hetken lukemisen parissa.

Näitä (ja muita) oppeja lähden nyt soveltamaan kurssien kanssa. Asiat eroavat ainakin niin, että nyt joudun keskittymään useampaan asiaan samalla kertaa – toisaalta kurssitenttien kanssa ei ole samanlaisia paineita onnistumisesta kuin pääsykokeen kanssa.