AMK ja (avoin) yliopisto

Itse olen eri yhteyksissä kohdannut viime aikoina AMK:uun ja avoimeen yliopistoon littyviä kysymyksiä. Näin ollen päätin kirjoittaa pienen infotekstin, vaikka tämäkään ei liene aivan täydellinen.

Ammattikorkeakoulu (AMK) ja yliopisto antavat molemmat korkeakoulutusta. Kun AMK kouluttaa suoraan vain alempaan tutkintoon, yliopisto kouluttaa yleensä sekä alempaan kandidaatin että ylempään maisterin tutkintoon. AMK-tutkinto tuottaa useimmin pätevyyksiä työuralle, mutta kandidaatin tutkinto paria poikkeusta (lastentarhaopettaja, farrmaseutti) lukuun ottamatta ei tuota pätevyyttä.

Mitä hyötyjä avoimen yliopiston opinnoista voisi olla ammattikorkeakouluun haluaville? Itselleni tulevat seuraavat ajatukset:
1. Opiskelija voi hakea suoritettujen opintojen kautta joihinkin AMK-tutkintoihin.
2. Opiskelija voi hakea hyväksilukua suorittamilleen opinnoille AMK:ssa
3. AMK-tutkinnon suorittanut voi hakea tehtyään riittävän määrän opintoja suoraan maisteriopintoihin tai maisteriohjelmaan.

Mitä sitten AMK-opiskelija tai tutkinnon suorittanut ei voi tehdä? Nämä tulevat mieleen:
1. Hän ei voi yleensä hakea avoimen väylän kautta yliopistoon.
2. Hän ei voi hyväksiluettaa läheskään aina AMK-opintoja tutkintoonsa (kieli- ja viestintäopinnot ovat usein poikkeus, mikäli opiskelija suorittaa kandidaatin tutkintoa).
3. Opiskelija ei voi keskeneräisellä tutkinnolla hakea maisteriopintoihin.

Paljon muitakin asioita varmasti on, mutta AMK on hyvä pohja yliopisto-opintoja ajatellen. Alaa voi vaihtaa melko radikaalistikin. Oppiminen tekee hyvää, kuten eräs viisas on sanonut.

t. Jukka

Tuutorilta tervehdys

Avoimessa yliopistossa ei varsinaisesti ole tuutoriopiskelijoita, mutta varmasti moni tuutoriopiskelija opiskelee avoimessa yliopistossa. Niin opiskelen minäkin. Itse toimin Helsingin yliopistossa humanistisen tiedekunnan maisteriopiskelijoiden tuutorina ja odotan innolla tulevia viikkoja.

Tuleva syksy on poikkeuksellinen. Totutut lähiopetukset ovat minimissään ja tilalla on verkko-opintoja ja itsenäistä opiskelua. Tässä tilanteessa esimerkiksi verkkokurssi voi ollakin sosiaalisesta näkökulmasta avartava. Ryhmäkeskustelu voi useinkin olla juuri sitä, mitä opiskelija kaipaa. Toisaalta joku voi nauttia itseopiskelusta enemmän kuin lähiopetuksesta. Jokaiselle on olemassa itselle sopivimmat tavat oppia.

Tuutorina haluan itse ainakin antaa vinkkejä avoimen opinnoista. Mielelläni pohdin kahden kesken opiskelijoiden henkilökohtaisia opintosuunnitelmia eli HOPSeja. Kannustan opiskelijoita katsomaan avoimen valikoimaa. Osa kursseista on sellaisia, joita järjestetään sekä avoimen että tiedekuntien puolella.

Kannustan rohkeasti myös valitsemaan epätavallisia yhdistelmiä. Joskus jollekin alalle ovat tietyt opinnot yleisempiä. Esimerkiksi kaikki tietänevät, että useimmilla kielten opettajilla on kaksi opetettavaa kieltä. Kuitenkaan ei ole mielestäni väärin valita historian kaveriksi esimerkiksi maantiedettä, vaikka yhteiskuntaoppi on perinteisempi valinta. Samalla tavalla kansatieteilijä voi valita opintoihinsa tilastotiedettä ja suomen kielen opiskelija taloustiedettä ja johtamista. Valinnat ovat moninaisia ja ne tekevät tutkinnon persoonalliseksi.

Voisin sanoa, että valinnaisiin opintoihin kannattaa ottaa mielenkiinnon mukaan opintoja. Itse suosittelen opintokokonaisuuksia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että niissä olisi tärkeää olla jokin yhteys. En välttämättä keksi heti yhteyttä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ja elintarviketieteiden välille, mutta tällainenkin yhdistelmä on sallittu. Toivon myös valinnaisten opintojen auttavan sekä opinnäytetyön tekemisessä että työelämään sijoittumisessa.

Olisikin mukavaa lukea kommenteissa omia oppiaineyhdistelmiä, jos tällaisia on. Kaikissa tiedekunnissahan ei ole pääaineita. Perustelut yhdistelmissä olisivat mukavia lukea.

t. Jukka, jolla on seuraavat
– Kasvatustieteen kandidaatti (pääaine erityispedagogiikka, sivuaineet psykologia sekä kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede)
– Valtiotieteiden kandidaatti [tekeillä] (pääaine sosiologia, sivuaineet sosiaalipsykologia ja sukupuolentutkimus)
– Filosofian maisteri [tekeillä] (“pääaine” sukupuolentutkimus, sivuaineet vammaistutkimus yms.)

Neuvoja yliopistopaikkaa haluaville: mitä aluksi?

Yliopistojen hakuprosessi on ohi tältä kesältä. Onnittelut paikan saaneille, mutta paikkaa vaille jääneille haluan toivottaa onnea seuraaviin hakuihin. Koska luet tätä tekstiä, oletan, että olet tietoinen avoimen yliopiston väylän käsitteestä. Nyt käyn asiaa läpi yleisluontoisesti, mutta omakohtaisia kokemuksiani tuon esille.

Ensiksikin tärkeintä on tietää, mitä haluaa. Jotkut tietävät haluavansa lääkäriksi, juristiksi tai psykologiksi, osa taas tietää yleisemmän suunnan, kuten kielet, kulttuurit, taiteet, ihmiset, yhteiskunnan tai luonnontieteet. Sanoisin tällä elämänkokemuksellani, että tuo yleisempi taso riittää. Ei kannata jättäytyä siihen, että haluaa nimenomaan yhteen tiettyyn paikkaan. Itselleni kävi niin, kun halusin pelkästään psykologiaan, vaikka aikaisemmin olin kiinnostunut opinto-ohjaajan tehtävistä. Niinpä sitten opiskelin 11 vuoden aikana avoimessa yliopistossa noin 250 opintopistettä ja pääsin erityispedagogiikkaan Turun yliopistoon. Tuona aikana luin itseni myös ylioppilaspohjaisena opistoasteen merkonomiksi.

Jos tietää suunnan, kannattaa hakeutua alan opintoihin. Itselläni kävi niin, että hakeuduin kansanopistoihin, joissa saa opintotuen ja avoimen yliopiston opinnot sisältyvät linjaopintoihin. Näissä kansanopistoissa tutustuu usein muihin samoille aloille tahtoville ja pitemmät ystävyyssuhteet voivat hyvin syntyä sitä kautta. Useimmin nämä suoritetut opinnot luetaan hyväksi tutkintoihin yliopistoissa, joskin joissakin tapauksissa voi olla, ettei tämä päde. Nykyisin joissakin yliopistoissa opinnot vanhenevat 10 vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, ettei silloin opintoja ikävä kyllä hyväksytä, jos ne ovat liian vanhoja. Lisäksi on huomattava, että eri yliopistoissa saman aineen perus- ja aineopinnoissa on eroja, jolloin kannattaa lukea koko opintokokonaisuus ja korvauttaa sitten suoritetut opinnot osaksi tutkintoa.

Elämäntilanne on merkityksellinen. Usein nuoremman on helpompi vaihtaa paikkakuntaa kuin vanhemman. Silti kannustan myös perheellisiä ja vanhempiakin ihmisiä opiskelemaan. Alanvaihtohaaveetkaan eivät ole turhia. Kansanopistolinjoilla olen nähnyt eri-ikäisiä ja eri tilanteissa olevia opiskelijoita erilaisine haaveineen.  Sama koskee monia yliopistojen aloja, sillä samalla luennolla voi olla niin 20-vuotias kuin 70-vuotiaskin.

Koska tämä on Helsingin yliopiston alainen blogi, on hyvä katsoa, mitä Helsingin yliopiston järjestämiä opintoja on nyt tulevalle lukuvuodelle tarjolla eri kansanopistoissa. Oppiainevalikoima näyttää seuraavalta aakkosjärjestyksessä: Aasian tutkimus, erityispedagogiikka, maatalousekonomia, politiikka ja viestintä, sosiaalitieteet, yhteiskunnallinen muutos ja yleinen kirjallisuustiede. Lisäksi on tarjolla tutkinnoissa pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Jos jokin näistä mainituista kiinnostaa ja kiehtoo, kannattaa olla yhteyksissä suoraan kansanopistoon. Tässä yhteydessä en mainitse kansanopistojen nimiä, koska se mainostaisi myös muuta opistoa. Mutta nämä kansanopistojen (3 kpl) yhteystiedot löytyvät Helsingin yliopiston avoimen yhteistyöoppilaitoksista: https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/yhteystiedot/yhteistyooppilaitokset .

Hyvä on muistaa myös nämä muutkin yhteistyöoppilaitokset, vaikka ne eivät mahdollista päätoimista opiskelua ja opintotukea. Sen sijaan useissa niissä on kokoontuvia opintoryhmiä, joissa pääsee tutustumaan muihin opiskelijoihin ja joissakin tapauksissa tekemään ryhmätöitä.

Vaikka tällä erää suoria yhteistyökansanopistoja on vain vähän, on silti mahdollista suorittaa Helsingin avoimen opintoja osana kansanopisto-opintoja. Tässä asiassa kuitenkin kannattaa tiedustella asiasta suoraan kansanopistosta. Esimerkiksi, jos haluaa suorittaa Helsingin yliopiston johtamisen opintokokonaisuuden (25 opintopistettä) kuvitteellisessa Onnellisten Opistossa osana linjan opintoja, kannattaa asiasta tiedustella suoraan opistolta. Mikäli opistolla sattuu olemaan vastaava opintokokonaisuus jonkin toisen yliopiston alaisuudessa, ei tällöin pyyntöön myönnytä. Itse olen saanut hyväksytettyä aikoinani eräässä opistossa aineopintoja, jotka eivät kuuluneet suoraan opiston ohjelmaan.

Suosittelen rohkeasti pyrkimään kohti haaveita ja unelmia. Avoimessa opiskelu parantaa varmasti myös mahdollisuuksia pääsykokeissa. Lisäksi avoimen yliopiston väylän vaatimusten täyttyessä voi saada opiskelupaikan melko helposti, kunhan on valmis tekemään työtä.

Terveisin, Jukka

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka

Korona muunsi elämän uudenlaiseksi

Elämme poikkeusaikoja. Itselleni tämä aika on tuonut ihan uusia haasteita. Olen siis monivammainen, yksin asuva ja kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen. Lisäksi minulla on tyypin 2 diabetes ja siihen liitynnäisiä sairauksia. Siitä, kuulunko riskiryhmään, kiistelevät jopa terveydenhuollon ammattilaiset. Joka tapauksessa olen ottanut tämän viruspandemian erittäin vakavasti ja näin ollen käytän suojamaskia poistuessani asunnostani.

Avoimen yliopistot riensivät yliopiston tutkinto-opiskelijoiden avuksi tarjoten ilmaisia opintoja. Varsinaisesti tarjolla oli vain muutamia opintokokonaisuuksia, mutta joitakin kuitenkin oli minuakin kiusoittelemassa. Aikaisemmin olen vihjaillut, että taloustiede ja teologia olisivat tulevaisuudensuunnitelmissani ja nyt ne ovat todellisuutta. Helsingin yliopisto avasi maksuttomuuden joidenkin opintojaksojen kohdalla myös muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille, mistä kiitän.

Jotenkin tämä koronatilanne on terävöittänyt sitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta se on laittanut minut miettimään, haluaisinko papiksi. En tiedä vastausta, sillä mielestäni se on kutsumusammatti ja oma kutsumukseni on opetus- ja koulutusalalla ja siellä erityisesti opinto-ohjauksessa ja -neuvonnassa. Joku voi ajatella, että sinnehän minä olen menossa, kun opiskelen erityispedagogiikkaa. Valitettavasti se ei tuota itselleni mitään opettajan eikä ohjaajan pätevyyttä, eikä tästä pääse yli. Lähinnä minulle sen koulutuksen kautta olisi tarjolla vammaisuuteen liittyvät asiantuntijatehtävät ja koen, etten ole oikea ihminen sille kentälle.

Toki yritän saattaa opintojani niin, että pääsisin jotenkin työelämään, vaikka nyt erittäin työläs kesä onkin tulossa. Opiskelen Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, johon olen tehnyt vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden ja johon teen nyt etenkin viestinnän opintoja. Kuitenkin olen päättänyt yrittää niin, että saisin tehtyä sekä tässä maisteriohjelmassa vapaaehtoisena että Turun yliopiston sosiologian maisteritutkinnossa pakollisena harjoittelut. Aikuiskoulutuksessa varmasti jokaisesta tutkinnosta on jotakin hyötyä.

Viimeinkin alkaa olla sellainen tunne, että alan olla koronapandemian muuttamaan elämään tottunut. Iloa toivat viime viikolla politiikan tutkimuksen ja viestinnän suorat verkkoluennot. Toki muutoksia on tulossa, mutta silti tarkoitus on pysyä varovaisena. Siispä edelleenkin käyn vain pakollisilla kauppareissuilla. Muuten pysyttelen sisällä turvallisuussyistä. Lisäksi opiskelen. Näin ollen tulen ehkä kertomaan tuntemuksiani politiikan ja organisaatioiden tutkimuksesta, taloustieteestä, teologiasta, viestinnästä ja muista opinnoista.

Pysykää terveinä ja opiskelkaa,

t. Jukka

Opinnot muun elämän tukena

Tänään alkoi itselleni uusi opintojakso, Kristinuskon historian perusteet. Tämä kuuluu teologian perusopintoihin. Kävin esittäytymässä ja kerroin muun muassa sen, miksi päädyin kurssille. Tietenkin havittelen pätevyyttä, jonka nojalla saisin opettaa uskontoa ja tämä on ammatillinen syy.

Toinen syy opiskella on tiedollinen. Minulla on seurakunnallinen luottamustehtävä, jonka hoitamisessa katson olevan tiedosta hyötyä. Kolmas syy voisi olla mahdollinen teologian tutkinto-opiskelijan status, mutta palaan asiaan myöhemmin tulevaisuudessa.

Tiedon merkitys on tärkeä yleismaailmallisesti. Itsestäni opintojakson aihe, kristinuskon historia, vaikuttaa myös nykyisen Suomen kehityksen eräältä peruspilarilta.

Usein opinnot voivat tukea muuta elämää. Vuosien varrella olen oppinut psykologian ja kasvatustieteiden opintojeni avulla soveltamaan vapaaehtoistöissäni tietoa ja pitänyt sitä osaamista myös voimavarana. Se, kun pystyy auttamaan toista, tuntuu todella hyvältä.

Lisäksi eri taidot voivat auttaa paljon. Opiskelin espanjan peruskurssit 2002 – 2003, mutta en osaa enää puhua sitä kieltä. Sen sijaan ymmärrän sitä, joskin italian kieli saattaa sekoittaa sitä. Toinen taito, jonka mielelläni tuon esille, on tilastotiede. Olen suorittanut joitakin kursseja, mutta jotakin olen myös jo unohtanut. Silti sekin auttaa ymmärtämään monia eri asioita etenkin yhteiskunnallisia asioita pohtiessa.

Mitä tietoja ja taitoja, jotka ovat tukeneet sinun muuta elämääsi,  sinä olet saanut opinnoiltasi? Kerro niistä kommenteissa!

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Sain vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden valmiksi ja näin on jotakin valmiina FM-tutkintoon. Avoimessa se alkoi ja tutkinto-opinnoissa se loppui.

 

Viestinnän verkkokeskustelujen välimaastossa 

Aloitin tänä keväänä uudestaan Viestinnän tutkimuksen perusteetkurssin. Aikaisemminhan aloitin sitä kesällä 2018. Tällä kertaa olenkin jo edennyt toiseen verkkokeskusteluun. Alustuksen tein hyvissä ajoin tällä kertaa. Edessä ovat tehtävänannon vaatimat muiden alustusten kommentoinnit tämän viikon aikana. 

Verkkokeskustelut ovat mielestäni virkistävää vaihtelua. Vaikka sinänsä puolen sivun tai sivun mittainen teksti voi olla jollekin kirjoitettu hetkessä, voi se unohtuakin hetkessä. Myönnän itse valinneeni artikkelin, jossa oli minulle paljon tuttuja aineksia. Olen muiden muassa Turun yliopistossa sosiologian pääaineopiskelija. Tiedän tai tunnen tästä syystä kaksi artikkelin kirjoittajaa ja myös tutkimushankkeen, johon valitsemani artikkeli liittyy. Kuitenkaan en tuntenut artikkelin sisältöä entuudestaan. 

Tässä välissä kuitenkin teen muuta. Minusta on tullut taas esseiden kirjoittaja ja huomaan löytäneeni pitkään piilossa ollutta itseäni. Tein käytännöllisen teologian perusteiden esseen, ja odotan innolla sen tulosta. Toinen essee sille kurssille on vielä tekemättä, samoin kuin yksi pienempi tehtävä.  

Eräs yllättävä avoimeen liittyvä asia on tulossa päätökseensä. Syksyllä 2018 ilmoittauduin vammaistutkimuksen peruskurssille. Silloin kuvittelin opiskelevani yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäajalla loppuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun aloitin syksyllä opiskeluni sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, huomasin voivani opiskella vammaistutkimuksesta 15 opintopisteen opintokokonaisuuden tutkintonisivuaineeksi”, joka on nykyisin vanhentunut käsite ymmärtääkseni. Olen nyt opiskellut kahta muuta vammaistutkimuksen kurssia, jotka kuuluvat siihen. Mieli on haikea, sillä vammaistutkimus on antoisaa. Olen kuitenkin keskustellut eri ihmisten kanssa, jotta vammaistutkimuksen opintokokonaisuus saataisiin (takaisin) avoimen yliopiston valikoimaan. 

Vaihtelu kuitenkin virkistää myös opintoja ajatellen. Niinpä tämä viestintä on jotakin muuta kuin sukupuolentutkimus tai vammaistutkimus. Toisaalta teologia varsinaisesti eroaa muista oppiaineistani, kun ajattelee sen olevan tiedekunnasta, jonne en ole aikaisemmin suorittanut mitään opintoja. Kuitenkin minulla on taustalla vahva seurakuntanuoriaika taustalla, kuten myös seurakunnallinen luottamustehtävä tälläkin hetkellä. 

Tiedostan myös, että viestintä on edelleenkin trendikäs oppiaine, mitä se oli jo yli 20 vuotta sitten. Muistan kerran jopa lainanneeni Fisken Merkkien kieli-teoksen tutustuakseni siihen pääsykoekirjana. En kuitenkaan ole käynyt viestinnän pääsykokeessa, vaan ihan muissa valintakoetilaisuuksissa.  

Kirjoittelen nyt paria muuta esseetä ensin, mutta sitten viestintä saa taas vuoron. Aion valita sellaisia alustuksia, joita on kommentoitu vähiten. Tämän teen siksi, että mielestäni jokaisen alustus ansaitsee ainakin yhden kommentoinnin verkkokeskustelussa. Toivon myös aiheita, jotka saavat minut miettimään aihetta ja tarjoamaan alustajalle jotakin uutta.  

Edellisessä kirjoituksessani pohdin, olenko oppija vai suorituskone. Siinäkin on yksi syy, miksi jätän viestinnän lopputehtävän ja tentin vasta toiseen mahdollisuuteen. Jos yritän pusertaa kaiken mahdollisen samaan aikaan, syväoppimisen sijasta päädyn pintaoppimiseen. Silloin oppimisen iloa voi olla vaikeampi löytää. 

Terveisin, Jukka 

   

Oppija vai suorituskone?

Alkanut vuosi on ollut varsin vauhdikas itselläni. Sain tehtyä rästiin jääneet suoritukset Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssille. Viime syksynä kesken jäänyt Väestötieteen johdanto sai uuden mahdollisuuden, samoin kuin Viestinnän tutkimuksen perusteet. Aloitin myös Käytännöllisen teologian perusteet. Suoritan myös Turun avoimessa yhtä kulttuurihistorian kurssia. Lisäksi osallistun vammaistutkimuksen kursseille ja onpa minulla muitakin opintoja…

Siis hetkinen, mihin olenkaan itseni ajanut?

Minusta tuntuu, että olen alkanut suorittamaan suorittamisen edestä. Nyt tärkeintä on saada vuosien jumissaolotilan jälkeen asioita eteenpäin. Kyllä, minun tarkoitukseni on jossakin vaiheessa valmistua triplamaisteriksi, vaikka sen ensimmäisenkin maisteritutkinnon saaminen on vielä kesken.

Ehkäpä hullunkurisinta ja surullista on se, että sanoisin helposti muille, että kannattaa hidastaa tahtia. Mutta minulla tämä toimii melko hyvin. Ei, en ole muita parempi, vaan minulla on nyt intoa saada opinnot parempaan kuntoon. Tunnen eläväni, kun on monta rautaa tulessa.

Innon lisäksi on kuitenkin pakko. Siirtymäaika sosiaalipsykologian aineopintoihin liittyen päättyy 31.7.2020. Sitä ennen täytyy olla suorituksen valmiina. Muuten minulla on kasa erilaisia kursseja, enkä näe sellaista mielekkäänä. Kannustan aina muitakin tekemään kokonaisuudet kuntoon, sillä näen niiden suorittamisen sinnikkyytenä.

Koska minulla ei ole juurikaan harrastuksia muutaman yhdistystoiminnan lisäksi, niin päätin palata viestinnän opintojen pariin. Toinen, joka antaa ihan uutta näkökulmaa ja uutta tietoa, on teologia. Tarkoitukseni onkin saada perus- ja aineopinnot kasaan, jotta saisin evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan pätevyyteen sopivat opinnot kasaan.

Uudesta näkökulmasta katsominen avartaa aina. Näin ollen katson merkitykselliseksi tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa teema-aluetta. Jotkut kyllä nauttivat siitäkin ja suon sen ilon heille.

Itselleni iloa muuten tuottaa huominen yliopiston pääkirjaston Ohjauskulmassa järjestettävä Opiskelijan olohuone -tapahtuma. Se on matalan kynnyksen tapahtuma, jonne opiskelijat ja opintoja suunnittelevat voivat tulla keskustelemaan, kyselemään ja vaihtamaan mielipiteitä. Olen itsekin ollut tekemässä järjestelyjä sitä varten. Tulethan sinäkin sinne?

t. Jukka

P.S. Juuri saamani tiedon mukaan olen saanut Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssista kiitettävän arvosanan. Nyt on hyvä mieli. 🙂

Uuden vuoden lupauksia ja toiveita

Lupailetko mitään vuoden vaihteessa? Ovatko lupaukset pitäneet? Näissä on monia tarinoita. Osa on pystynyt esimerkiksi lopettamaan tupakoinnin, osa taas suorittaa jonkin projektin loppuun. Itsekin muistan sen, kuinka vuonna 2004 päätin pitää vuoden ilman karkkia, alkoholia ja viinereitä. Onnistuin tässä hyvin ja jonkin verran laihduinkin silloin.

Itselläni on kolme tavoitetta, jotka haluan ja aion toteuttaa. Näitä ovat kaksi eri tutkintoa (KM ja VTK) ja ainakin viisi eri opintokokonaisuutta. Voi olla, ettei mikään toteudu, mutta toivon, että saan taisteltua nämä tavoitteet puolelleni. Osa on pienemmän työn takana, mutta osa vaatii enemmän työtä. Toivokaa terveyttä ja hyvää onnea minulle, kiitos.

Avoimen yliopiston suhteen minulla on lupauksina suorittaa opintoja loppuun. Aloitan vuoden aikana myös joitakin uusia opintokokonaisuuksia  saavuttaakseni pätevyyksiä opettajauraa ajatellen. Taloustiede ja teologia ovat siis valintojani. Vaikka oma tavoitteeni onkin olla joskus työssä, jossa saisin auttaa avoimen yliopiston opiskelijoita eteenpäin, en voi tuudittautua siihen, että tämä toteutuisi.

Blogin tulevista sisällöistä voin kertoa jonkin verran jo nyt. Tulen esittelemään eri sosiaalitieteitä ja kasvatustieteitä hiukan laajemmin kuin opinto-oppaissa kerrotaan. En ole vielä päättänyt niiden suhteen tarkkaa jäsennystä, mutta tarkoituksena ei ole kirjoittaa erityisen pitkää tekstiä, johon kaikki olisi laitettu yhteen.

Sen sijaan muihin aktiviteetteihin viitaten marraskuisen tapahtuman jatkoksi Opiskelijan olohuone -tapahtuma pidetään Runebergin päivänä 5.2.2020 klo 17.00 – 19.00 Ohjauskulmassa. Kaikki ovat tervetulleita! Tarkempia tietoja tulee Facebook-tapahtumaan. 

Palaan vielä toiveisiin. Itse olen ollut nyt muutaman vuoden täällä blogikirjoittajana ja harras toiveeni olisikin se, että täällä olisi muutama muukin aktiivinen kirjoittaja – ja vieläpä eri vaiheissa olevia. Silloin avoimen opiskelijoiden kirjo näkyisi paremmin ja se rohkaisisi monia miettimään omaa mahdollisuutta opiskeluun.

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

Jukka

P.S. Tammikuun alussa tulee jotakin liittyen johtamisen ja sosiaalipsykologian tai pikemminkin sosiaalityön opintoihin.

Mikä motivoi opiskeluissa?

Terveiset kaikille Opiskelun olohuone –tapahtumasta, joka pidettiin 14.11. Ohjauskulmassa! Paikalle saapui muutamia opiskelijoita eri koulutusaloilta. Tapahtuma oli varsin leppoisa ja keskustelimme omista opinnoistamme, tulevaisuudensuunnitelmistamme ja opintoihin liittyvistä tekijöistä.

Melko ison osan sai myös keskustelu opiskelumotivaatiosta. Voisi sanoa, että pidimme erittäin tärkeänä muiden opiskelijoiden kohtaamista, mitä verkkokursseilla ei usein tapahdu. Tosin täytyy kertoa, että pidämme erään verkkokurssin yhteydessä nyt vapaamuotoista lukupiiriä ja tapaamme sen tiimoilta. Se motivoi ainakin itseäni, koska silloin tulee kohdanneeksi samassa tilanteessa olevia ja samoja asioita pohtivia.

Sain myös itse toteuttaa opinto-ohjauksellisia taitojani, sillä etsin internetin välityksellä avoimen väylän hakukriteerejä eri yliopistoista. Erittäin tavallista on se, että eri yliopistoissa ja tiedekunnissa on varsin erilaiset vaatimukset tehtyjen suoritusten osalta. Joissakin vaikuttaa opintojen määrä ja toisissa taas arvosanojen laatu.

Toinen tapahtumassa mainittu motivoiva tekijä on opettajan rooli. Eräällä kurssilla opettaja tervehtii henkilökohtaisesti jokaista esittäytynyttä kommentoiden. Tästä tulikin mieleeni, että joillakin opintojaksoilla esittäytyminen ja siihen vastaaminen voisi olla erittäin hyvä pieni osatehtävä. Tosin ymmärrän, etteivät kaikki ole niin ekstroverttejä, että tahtoisivat kirjoittaa itsestänsä. Kuitenkin joillakin sosiaali- ja viestintätieteiden opintojaksoilla oma suhde kurssin teemaan voisi motivoida monia opiskelijoita vuorovaikutuksenkin näkökulmasta.

On selvää, että opiskelijoilla on eri tarkoituksia opinnoilleen. Itse teen nykyisin lähinnä sivuainemielessä sosiaalitieteitä ja johtamista. Moni kuitenkin hakee sitä ensimmäistä opiskelupaikkaansa, jolloin avoin avaa ovia. Olihan se minullekin aikoinaan motivaattorina. Sanoinkin tilaisuudessa, että kannattaa miettiä myös varavaihtoehtoa, jos se aiottu aine ei avoimen väylän kohdalla toteudukaan, sillä on mahdollista saada se unelmien oppiaine pääaineeksi maisterivaiheessa.

Lisäksi on ihmisiä, joilla on haaveissa toinen tutkinto. Ei ole harvinaista, että moni haluaa työllistyä ja pätevöityä uudelle alalle. Vaikka välillä voikin todeta, että tieto lisää tuskaa joissakin asioissa, jatkuvaan oppimiseen kuuluu välillä tiedon jäsentäminen uudella tavalla.

Päätimme myös alustavasti jatkosta. Seuraava Opiskelun olohuone tulee olemaan helmikuun alkupuolella ennen hiihtolomia. Toki voidaan myös harkita yhteisiä kahvilatapaamisia esimerkiksi Tiedekulmassa sitä ennenkin, mutta tällä tavalla organisoituna ehdimme helmikuuksi valmistella seuraavan tapaamisen. Tietoa ajankohdasta saat esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmästä myöhemmin ja myös täältä minun kirjoituksistani.

Opiskelun iloa,

t. Jukka