Uupumusta

Minun piti tänään herätä kuudelta, sillä tänään olisi Naiset, miehet ja talous -kurssin tentti. En siis ole valmistautunut läheskään tarpeeksi tenttiin, mutta ajattelin mennä kokeilemaan onneani. Tai ainakin katsomaan, millaisia kysymykset ovat. Onnistuin kuitenkin heräämään vasta seitsemältä. Aamupalaksi söin palan marjapiirakkaa, sillä kaipasin jotain piristävää. Olen nimittäin todella väsynyt. Olen lukenut joka päivä viime postaukseni jälkeen Suomen talouspolitiikan pitkää linjaa minulle pitkiä päiviä. En siis ole pitänyt yhtään vapaapäivää, sillä minusta tuntuu, että en ymmärrä Suomen talouspolitiikasta hölkäsen pöläystä. Teksti on täynnä termejä, joita pitäisi tarkistaa sanakirjasta ja siihen ei aikani, eikä kärsivällisyyteni, riitä. Olen käytännössä kirjoittanut koko kirjan uudestaan tehdessäni muistiinpanoja, sillä kaikki tuntuu niin tärkeältä.. Kirjasta tulee luultavasti ainoastaan yksi kysymys, sillä se on vain 1 opintopisteen laajuinen osa yhteensä 6 opintopisteen tenttiä. Eli todennäköisesti stressini on ylimitoitettua!

Kiroan kuitenkin joka päivä mielessäni kaikkia niitä kertoja, kun lintsasin lukiossa. Tai menin muuten vaan helpoimman kautta. En siis koskaan oppinut opiskelemaan lukioaikoina. Ja vaikka olenkin opiskellut aikaisemmin yliopistolla italialaista filologiaa, valtio-oppia, naistutkimusta, viron kieltä ja kulttuuria sekä käännöstiedettä, en voi sanoa oppineeni opiskelemaan yliopistollakaan. Jotain teen kuitenkin oikein, sillä Valta modernissa poliittisessa ajattelussa -kurssin tulokset tulivat tällä viikolla, ja olen tulokseeni enemmän kuin tyytyväinen! Varsinkin kun unohdin vastata yhteen tenttikysymykseen..

Elämäni on siis aikalailla opiskelua, vaikka toki teen työhakemuksiakin. Mol:in ilmoituksiin vastaaminen vain on erittäin turhauttavaa. Yhteenkin paikkaan, johon hain, haki melkein 400 hakijaa.. Eikä vaikuta siltä, että italialaisen kielen tai kulttuurin tuntijoita tarvittaisiin Suomessa ollenkaan. Eikä valtio-oppikaan kuulemma oikein työllistä. Niin mielekästä kuin sen opiskelu onkin, täytyy ehkä miettiä opiskelualaa mikä työllistäisi varmemmin. Tässä iässä sitä kuitenkin kaipaisi jotain työtäkin, ja varsinkin työnteon sosiaalisia puolia sekä rutiineja. Opiskelu on kuitenkin aika yksinäistä puurtamista, varsinkin kun minulla ei tällä hetkellä ole luentojakaan.