Kun tästä keväästä selviän….

Tovi sitten vannoin, etten kesäksi ota kyllä yhden yhtä kurssia enkä edes vilkaise koulujuttuja päin! Lomalla vain lojun, nukun miten huvittaa ja etsin kadonnutta sosiaalista elämääni (siis ihan kun sellaista koskaan olisi ollut). Hemmottelin itseäni ajatuksella ehkä viikon. Kunnes sähköpostiini pärähti muistutus kohta alkavasta kesäkurssien ilmoittautumisesta. Ihan vain huvikseni vähän ja puoli huolimattomasti selailin mitäs sieltä nyt sitten löytyisi…

Tunti meni kuin unessa ja mieli seikkaili maailman laidoilla. Näin miten kesä jälkeen puhun sujuvasti venäjää ja italiaa. Keskustelen suomalaisesta elokuvasta, japanilaisesta arkkitehtuurista ja maailmankaikkeudesta. Tietysti keveään, mutta pätevään sävyyn ja hiukseni hulmuavat tuulessa (jopa sisällä). Hienoja haaveita!

Realiteetit rysähtivät niskaan ja jouduin tunnustamaan itselleni, etteivät ohuet katkeilevat hiukseni tule koskaan hulmuamaan kuten haluaisin. Muut haaveet olisivat kyllä mahdollisia! Ei nyt ehkä kaikki, mutta osa ainakin. Jos en nyt kahta uutta kieltä ota, mutta jos yhden ja kertaisi sen päästä katoavan ruotsin? Tietysti kesällä pitää hurvitella ja jos oikein riehakkaaksi heittäytyisi ja ottaisi kurssin pari arkeologiaa! Huh huh! Hullu meininki!

Pitää vielä pari iltaa miettiä mitä aikatauluihin mahtuu ja tietysti jännittää pääsenkö mukaan, mutta kyllä se kesä ainakin pari kurssia sisältää! Auringonpaisteessahan on paras lukea!

Kesää odottaen

Sisko