University of Helsinki
Tein työharjoittelun tässä jaksossa ”Asiakastyön taidot”, joka on sosiaalityön aineopintojeni viimeinen kurssi, niin vammaispalveluissa Espoossa. Työharjoittelu oli erittäin antoisa ja opin paljon. Ja nyt olen tällä kurssilla saanut varmuuden itselleni siitä, että sosiaalityöntekijän pätevyys on se, johon haluan tähdätä. Lisäksi olen saanut varmuuden siitä, että ”vammaisuus” on yksi erikoistumisosa-alueeni sosiaalityössä, joka on kulkenut ”lapsuuden ja nuoruuden” sekä ”mielenterveyden ja päihteiden” erikoistumisalueen kanssa mukanani jo sosionomi AMK – opinnoistani lähtien.
Töiden, perheen ja opiskelun yhdistäminen on vaikeaa, mutta sinnikkäästi aion yrittää. Pyrin yliopistoon niin monta kertaa kuin se vaatii, että ovet aukeavat ja käyn sisään avoimen puolella mahdollisimman monta kurssia. Helpommin sanottu kuin tehty, koska kokopäiväisen työn ja perheen ohella opiskelu on vaativaa, mutta kiirettä minulla ei ole mihinkään, haluan edetä pikkuhiljaa. Minulla ei ole mahdollisuutta ottaa aikaa ja keskittyä vain esim. pääsykokeiden lukemiseen tai muuten pelkkään opiskeluun eikä ole siihen myöskään taloudellista mahdollisuutta, vaan koko paketti kulkee nyt rinnalla koko ajan. Uskon kuitenkin, että unelmat ovat saavutettavissa, vaikka hitainkin askelin.. ja uskon myös, että elämänkokemukseni ja työkokemukseni sosiaalialalta ovat niitä asioita, jotka ovat valmistaneet minua sosiaalityöntekijän työhön.
Tänä syksynä olen aloittanut myös uuden työn, lastentarhanopettajan sijaisuuden, eli kiirettä on piisannut. Olen virkavapaalla perhepäivähoitajan työstäni. Omista lapsista kuopus on esikoulussa, joten on mielenkiintoista tehdä työtä kodin ulkopuolellakin. Ei sillä, etten arvostaisi perhepäivähoitajan työtä, mielestäni se on vaativaa työtä, jonka arvostus on ihan liian pientä. Työkokemus ja taidot, joita työstä saa työskennellessään yksin, ovat sellaisia, joita voin lämpimästi suositella muillekin. Lisäksi perhepäivähoito on lapselle erinomainen päivähoidon muoto; pieni ryhmä ja kodinomainen ympäristö.
Eipä tässä marraskuussa sitten sen kummempaa, palaillaan vielä ensi kuussa, jonka jälkeen olen blogipostauksissani tauolla ensi kevään 2016 yliopistohakujen ajan ja palailen asiaan sen jälkeen syksyn 2016 suunnitelmien kohdalta. Toivottavasti saadaan taas pian lunta, talvinen maisema on aina niin kaunis!