Väliviikko

Avoimessa onkin väliviikko luennon suhteen. Jää (toivottavasti) enemmän aikaa esseen valmisteluun. Kaksi sivua on valmiina, 13 odottaa vielä mielen sopukoissa. Opetusmotivaation ylläpitämiseksi tykkään vertailla käsillä olevaa tehtävää tuleviin, näin tässäkin tapauksessa. 15 sivua maailmankaupan ja köyhien maiden suhteesta tuntuu raskaalta urakalta, mutta kun otan rinnalle sen tiedon, että parin kuukauden päästä pitäisi tehdä peliteoriavertailua ilmastonmuutoksen ja kalakantojen vähentymisen ongelmista liittyen kansainväliseen yhteisöön, tuntuu tuo 15 sivua verrattain helpolta nakilta.

Arvosanahan sen toki lopullisesti kertoo. Useammin kuin kerran on kohdallani käynyt niin, että kuvittelen saaneeni aikaan mahtiesseen ja arvosana puhuukin toisenlaista kieltä tai minusta homma meni päin seiniä ja arvosana on täydellinen. Riippuu varmaan siitäkin, kuka on arvostelemassa. Liika turvallisuus on pahaksi ja pyrinkin pääsemään perille saakka pointtieni kanssa. Oma tekniikkani on olla muokkaamatta tekstiä jälkikäteen. Toimii myös tenteissä, sillä omalla kohdallani faktat tulevat kuin selkäytimestä; liika pohdiskelu tuottaa epävarmuutta ja sitten alkaa editointivaihe, joka ei lopu koskaan ja jonka tulokset ovat huonompia kuin alkuperäisen kirjoittamisvimman.

Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut näissä kahdessa avoimessa: luennoitsijat kertovat myös itsestään. Luennoilla, tapahtuvat ne sitten kontaktitunneilla tai verkossa, luennoitsija kertoo nykyään suoraan itsestäänkin. Asteen lähempänä matalamman kynnyksen opetusta, kun se tehdään ihmisläheiseksi. Apujakin on tarjolla; auliisti ovat luennoitsijat neuvomassa ja opastamassa meitä. Kohta se talvi on ohi, valoisaa opiskelutarmoa kaikille ja heille, jotka vasta harkitsevat – voin suositella lämpimästi! Kenties muutama artikkeli vielä Nepalin taloustilanteesta ennen maatamenoa.