Töissä on käytävä

Kaiken maailman työ esittäytyi taas luennolla kaikessa kurjuudessaan ja hurjuudessaan. Vieraileva luennoitsija levitti eteemme slummien ihanan ja kamalan puolen.

Tanzaniassa etenkin nuoret miehet kerääntyvät kadun pätkille myymään erilaisia tuotteita, itsetehtyjä tai muita. He elävät epävirallisella sektorilla. Jännää oli, ettei katu ollut heidän ainoa elinpaikkansa, vaan moni oli kulkenut maailmalla; useimmiten vain tullakseen palautetuksi takaisin kadulleen joko viranomaisten tai koti-ikävän takia.

Omaakin työtä olen tässä pohdiskellut, miksi sitä ylipäätään käy töissä tai miksei työllistä itse itseään? Eilen satuin kohtaamaan kenialaisen tuttavani töistä palatessani. Hän oli perustanut oman yrityksen, koska ei jaksanut olla vieraalla töissä. Jotenkin vain perheen ainoana elättäjänä ja kahden lapsen vanhempana en uskalla ottaa niin suurta riskiä, ettei palkkaa ehkä joka kuussa tulisikaan. Ennen heidän täysi-ikään pääsemistään on vain tehtävä kompromisseja lasten vuoksi, eikö?

Toisaalla kasvaneiden tuttavieni mielestä asia on toisenlainen. Aikuisen työ ja opiskelu on panostusta myös lapsiin; kompromissit aikuisen kohdalla vaikuttavat lapsiin pahemmin kuin lapsilta vaaditut kompromissit. Noh, pitkin poikin Eurooppaakin on lapsia muiden sukulaisten hoivissa, kun vanhemmat ovat paremman työn perässä.

Mistähän sen hyvän työn tunnistaa?