Opiskelun oivalluksia

Ahaa-elämys iski luennolla. Luento oli vain 45 minuutin mittainen ennen kysymysten alkamista, mutta ei se pituus, vaan se laatu. Tuntui suorastaan kuinka aivot rätisivät uusien yhteyksien muodostuessa eri osien välille.

Aiheena oli somalipojista tehdyt tutkimukset. Heitä oli tutkittu yläasteiässä ja sitten nykyhetkellä, nuorina aikuisina. Tuli ilmi aivan uusia seikkoja siitä, mitä on olla maahanmuuttajanuori Suomessa.

Ilmeisen paljon enemmän saa irti tutkittavistaan, kun pystyy viettämään vuosikausia heidän kanssaan. Rakkauteni antropologiaan pilkisti taas pimennosta, jossa se on hetkisen ollut. Että joku pääsee tutkimaan 5 vuoden ajan samoja pariakymmentä henkilöä ja sitten 10 vuoden päästä vielä 2 vuotta lisää!

Mielenkiintoisia tuloksia ja elämänkokemuksia, täytynee yrittää saada käsiini luennolla mainittu Pojat! -etnografia.

Opiskelun suurinta antia ei ole se, että uusi tieto käännyttää johonkin suuntaan, vaan se, että avautuu uusia näkökulmia vanhoihin opittuihin malleihin. On antauduttava sille ravistukselle, että tieto tulee ja horjuttaa lähtöasemista ja sitten voi koota itsensä uudelleen, paremmalle pohjalle.