Kasvatustieteiden kirjosta kehittämään kykyjä

Olen saanut sosiaalisessa mediassa joitakin pyyntöjä kertoa kasvatustieteiden opinnoista ja opiskelusta. Koska minulla on näistä kokemusta ja tietoa melko paljon, otan mielelläni haasteen vastaan. Tosin Helsingin yliopistossa en ole suorittanut ainakaan vielä yhtään kasvatustieteellistä opintojaksoa.

Nappasin seuraavan tekstin avoimen yliopiston sivulta: “Avoimessa yliopistossa on tarjolla kasvatustieteiden koulutusohjelman eri opintosuuntien opinnoista erityispedagogiikan, käsityötieteen, luokanopettajan, pedagogik (allmän och vuxenpedagogik), varhaiskasvatuksen opettajan ja yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintosuuntien opintoja.” Näistä käsittelen kahta parhaiten tuntemaani eli erityispedagogiikkaa ja yleistä ja aikuiskasvatustiedettä.

Erityispedagogiikan laajuuteen kuuluu kaikki, mikä voidaan ajatella kuuluvan erityisyyteen ja vammaisuuteen. Perinteisesti erityispedagogiikan katsotaan lähtevän erityisopetuksesta peruskoulussa, mutta siihen kuuluu laajemmasta näkökulmasta katsottuna myös ammatillinen koulutus, korkeakoulutus ja vapaa sivistystyökin. Itse tein aikoinani proseminaarityöni aiheeesta “Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opiskelevien itseohjautuvuus ja elämänhallinnan tunne”. Itsehän olen monivammainen ja opiskellut myös ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, mutta myös psykologian opintoni ovat vaikuttaneet aiheeni valintaan.

Helsingin yliopistossa voi opiskella monia eri oppimääriä erityispedagogiikassa. Kahden opintopisteen kurkistuskurssi on uutta, mutta siitä voi edetä halutessaan erityispedagogiikan perusopintoihin, jotka taas ovat 25 opintopistettä. Tuo kahden opintopisteen suoritus on mahdollista täydentää 5 opintopisteen laajuiseksi suoritukseksi. Lisää tietoa erityispedagogiikan opinnoista saat täältä.

Omasta mielestäni erityispedagogiikan opinnot antavat paljon uusia näkökulmia ja myös valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Erityispedagogiikan kautta voi erikoistua tuntemaan esimerkiksi mielenterveyden ja käytöshäiriöiden maailmaa, mutta myös aistivammaisuuteen ja luki-häiriöihin voi tutustua pintaraapaisua paremmin. Pääaineena erityispedagogiikka voi tuottaa erityisopettajan pätevyyden, mutta ilman pätevyyttä voi työllistyä erilaisiin paikkoihin, kuten vammaisjärjestöihin. Sivuaineena erityispedagogiikka voi tuottaa pätevyyden opettaa erityispedagogiikkaa toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa, mutta ennen kaikkea se antaa tietotaitoa vammaisten ja muiden erityisten kanssa toimimiseen.

Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen voisin sanoa sopivan ihan minkä tahansa oppiaineen kanssa sopivaksi. Kyseessä on yleistiede, jonka raja on melkein mielikuvituksessa. Moni onkin aloittanut avoimen yliopiston opiskelu-uransa kasvatustieteestä. Itselläni se oli vasta kolmas oppiaine psykologian ja erityispedagogiikan jälkeen. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä opetetaan monissa yliopistoissa erillisinä aineina. Näin ollen itsekin olen jatkanut aikuiskasvatustieteen aineopinnoilla Turun yliopistossa. Kun yleinen kasvatustiede keskittyy yleisesti kasvatukseen, aikuiskasvatustieteen kohteena ovat aikuiset, heidän koulutuksensa ja työelämä.

Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yleisestä kasvatustieteestä ja aikuiskasvatustieteestä voi opiskella 25 opintopisteen perusopinnot ja sen jälkeen 35 opintopisteen laajuisen aineopinnot. Yleensä 60 opintopisteen kokonaisuutena suoritetut perus- ja aineopinnot antavat riittävät peruslähtökohdat pyrkiessä avoimen väylän tai maisterihaun kautta yliopisto-opiskelijaksi. Lisätietoa yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnoista saat täältä.

Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ovat yleissivistäviä, mutta monissa paikoissa niistä saattaa olla hyötyä opettajan pedagogisiin opintoihin pyrittäessä. Toisaalta myös erilaisissa ohjaustehtävissä kasvatustieteellinen tieto on avuksi, tapahtuipa se jossakin koulutusorganisaatiossa, sosiaalialalla tai metallialan työpaikalla. Kasvatustieteistä on myös helppo saada itselle uusia näkökulmia ja kiinnostuksia.

Näissä oppiaineissa ainakin perusopinnot on mahdollista suorittaa pelkästään etäopintoina, mutta ymmärtääkseni aika moni aineopintojenkin jakso on verkko-opetuksena suoritettavissa. Opintokokonaisuudet on mielekästä aloittaa johdantojaksolla. Johdatus kasvatustieteisiin (5 op) alkaa toukokuun alussa ja ilmoittautuminen alkaa 45 vuorokautta aikaisemmin. Samat tiedot soveltuvat Erityispedagogiikan peruskurssin (5 op) kanssa.

Kasvatustieteiden opinnot ovat myös hyvä matka itseen. Ne auttavat jäsentämään sitä, mitä olen, kuka olen, miten suhtaudun muihin ja minkälainen oppija olen. Lämmin suositukseni on: opiskele kasvatustieteitä.

t. Jukka

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.