Tag: elämää

Posted on

Tyhjää tuijottaen

Tyhjää näyttöä tuijottaen eli mitään sellaista ei tule mieleen minkä kelpuuttaisi julkaistavaksi. Blogiahdistus on on tuttu. Olen yrittänyt useasti rimpuilla jotain sanottavaa, jota en ole kehdannut julkaista. Mielestäni ne ovat olleet hajanaisia höpinöitä ummista ja lammista. Eivät ole auenneet oikein itsellenikään.

Muistuttelen itselleni ettei blogi ole essee, josta saa sen erinomaisuudesta kiitettävän. Ja kukaan ei voi pamauttaa blogiasi korjailtavaksi. Kuitenkin kynnys mitä julkaisee nousee ajoittain korkeaksi.

Meille kaikille sattuu ja tapahtuu. Mielestäni voitaisiin kirjoittaa enemmän elämästä opiskelujen lomassa.  Joskus taas elämään ei mahdu muuta kuin opiskelu. Ukot, koirat, ruuanlaitto hoituvat miettiessä jotain tehtävänantoa.  Tai sitten suututtaa  joutuessaan keskeyttämään lukemisen, koska joku muu on riippuvainen minusta. Eli normaalia naisihmisen elämää.

Että eläppä huoli ystävä hyvä, blogiahdistus on hyvin, kuten alussa mainitsin, tuttu tila.

Posted on

Mokia

Olen toiminut runsaat kymmenen vuotta vapaaehtoispohjalta rikos-ja riita-asioiden sovittelijana. Eilisessä sovittelussa asetuin toisen osapuolen kannalle pari kertaa melko selvästi. Olen vaitiolovelvollinen kustakin soviteltavasta jutusta, mutta kommentista, että mokasin olemalla puolueellinen tuskin kukaan pääsee kyseisen jutun jäljelle.         

Kotona mietin toimintani syytä ja tunnistin omien tunteiden vieneen minua, enkä minä niitä. Tunnistin elämänhistoriastani syyn. Tunteet ovat aina mukana kohdatessa erilaisia ihmisiä. Jos periaate on se, että osapuolia on kohdeltava tasapuolisesti, olisi tunteet napasautettava off-asentoon.

Mutta pystymmekö kuitenkaan olemaan täysin tunteettomia,  kuvitella niiden pysyvän piilossa.  Olen lukenut eurooppalaisten kuuntelevan enemmän sanoja ja aasialaisten lukevan puhutun kielen lisäksi myös kehon kieltä. Eli vaikka kuvittelet tunteiden olevan offissa, sinua voidaan tulkita. Puhuttu kieli on kuitenkin se, mihin toinen osapuoli voi puuttua, kehonkielen lukeminen on, voidaanko sanoa, eurooppalaiselle hieman vaikeampaa.

Jos opiskeluun on paneuduttu kunnolla on tapahduttava jonkinlainen ajatuksen muutos. Olen tenttinyt ihmisen käytöstä koskevia asioita. Tiedän sen, että laahaamme omia kokemuksiamme, arvojamme, oman yhteisömme kulttuurisia  käytäntöjä tarkastellessamme muiden käytäntöjä. Emme voi siis olla täysin puoluettomia, me katsomme maailmaa oman maailmamme käytäntöjen näkökulmasta.

Toisaalta on joskus hyvä  mokailla. On mennyt sovittelujen osalta pitkään hyvin. Voi mennä menestys hattuun ja siitä voi seurata mokailua,  vaikkei itse huomaa.

Mitä eilisestä opimme, olen oman yhteisöni tuote, kuin tuo toinenkin. On vain yksi ohje: jos tunteet pursuilevat väärässä paikassa esiin, ole hiljaa.