Tag: essee

Posted on

Väliviikko

Avoimessa onkin väliviikko luennon suhteen. Jää (toivottavasti) enemmän aikaa esseen valmisteluun. Kaksi sivua on valmiina, 13 odottaa vielä mielen sopukoissa. Opetusmotivaation ylläpitämiseksi tykkään vertailla käsillä olevaa tehtävää tuleviin, näin tässäkin tapauksessa. 15 sivua maailmankaupan ja köyhien maiden suhteesta tuntuu raskaalta urakalta, mutta kun otan rinnalle sen tiedon, että parin kuukauden päästä pitäisi tehdä peliteoriavertailua ilmastonmuutoksen ja kalakantojen vähentymisen ongelmista liittyen kansainväliseen yhteisöön, tuntuu tuo 15 sivua verrattain helpolta nakilta.

Arvosanahan sen toki lopullisesti kertoo. Useammin kuin kerran on kohdallani käynyt niin, että kuvittelen saaneeni aikaan mahtiesseen ja arvosana puhuukin toisenlaista kieltä tai minusta homma meni päin seiniä ja arvosana on täydellinen. Riippuu varmaan siitäkin, kuka on arvostelemassa. Liika turvallisuus on pahaksi ja pyrinkin pääsemään perille saakka pointtieni kanssa. Oma tekniikkani on olla muokkaamatta tekstiä jälkikäteen. Toimii myös tenteissä, sillä omalla kohdallani faktat tulevat kuin selkäytimestä; liika pohdiskelu tuottaa epävarmuutta ja sitten alkaa editointivaihe, joka ei lopu koskaan ja jonka tulokset ovat huonompia kuin alkuperäisen kirjoittamisvimman.

Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut näissä kahdessa avoimessa: luennoitsijat kertovat myös itsestään. Luennoilla, tapahtuvat ne sitten kontaktitunneilla tai verkossa, luennoitsija kertoo nykyään suoraan itsestäänkin. Asteen lähempänä matalamman kynnyksen opetusta, kun se tehdään ihmisläheiseksi. Apujakin on tarjolla; auliisti ovat luennoitsijat neuvomassa ja opastamassa meitä. Kohta se talvi on ohi, valoisaa opiskelutarmoa kaikille ja heille, jotka vasta harkitsevat – voin suositella lämpimästi! Kenties muutama artikkeli vielä Nepalin taloustilanteesta ennen maatamenoa.

Posted on

Kirkkoja, kirkkoja, kirkkoja…

Olen pari päivää väsäillyt kirkkoesseetä, josta pidän esitelmä huomenna torstaina. Valitsin kohteeksi Aarno Ruusuvuoren suunnitteleman Vaasan Huutoniemen kirkon, tuttavallisemmin Hutskin kirkon, joka on ruma kuin (lainatakseni Kongon Seepraa) laardiämpärillinen täynnä kainaloita. Ja sitä mieltä on 99 prosenttia vaasalaisista. Ainoat kenen olen sitä kuullut ylistävän ovat – yllätys yllätys – nykytaiteilijat ja toiset arkkitehdit. Kukaan ei uskalla dissata tunnettua nimeä, että nyt herra olet kyllä suunnitellut väärällä silmällä. Mikään selitys ei todellakaan ole se, että se oli sen ajan tyyliä. Se ei ole mikään perustelu. Kyllä silmä ruman tuntee oli aika mikä tahansa.

Arkkitehtuurin opiskeleminen on kaksipiippuinen juttu. Rakastan vanhoja rakennuksia. Siksi valitsin kodikseni jugend-talon. Asuminen 1970-luvun jälkeen rakennetussa missä tahansa tekeleessä aiheuttaa minulle kylmiä väreitä ja lievää ahdistusta. Taidehistoriassa ei silti keskitytä tavallisiin rakennuksiin, siellä keskitytään kirkkoihin. Se tarkoittaa pohjapiirustuksia kirkoista, kymmenittäin dioja eri kaupunkien ja kuntien kirkoista ja kuten nyt, esseitä kirkoista.

Aivan kuin kirkot olisivat jonkin sortin kaiken kattava läpileikkaus arkkitehtuurista ylipäätään. Eikä Suomi ole edes uskovainen maa. Mielelläni tarkastelisin vaikka suurennuslasin kautta Bulevardilla sijaitsevaa WSOY:n rakennusta tai Sinebrychoffin taidemuseota. Tai vaikkapa Aleksanterin teatteria tai Hakaniemen kauppahallia. Tai miten olisi aivan tavallinen kerrostalo Kalliosta vuodelta 1950? Mielestäni tällaiset arkea lähempänä olevat rakennukset opettavat aikansa arkkitehtuurista huomattavasti enemmän kuin kirkot.

Mutta minä kirjoitan Hutskin kirkosta. Halusin tutkimalla löytää siitä kauneutta. Jos vaikka saisin mieleni muuttumaan ja oppisin näkemään siinä jotain, mitä Ruusuvuori on hakenut. Olen löytänytkin jotain uutta. Nimittäin sen, etten mitenkään voi arvostella kirkkoa tai toivoa enää, että se räjäytettäisiin. Se olisi surullista. Ulkonäkö ei ole kirkon vika, vaan Ruusuvuoren. Olen siis alkanut tuntea sympatiaa tuota sementtistä boksia kohtaan ja haluan antaa sen olla rauhassa sitä mitä se on. Eihän lasta voi syyttää vanhempiensa virheistä.

Posted on

Palasista kokonaisuuteen

Uusi kurssi on taas alkanut, aiheena kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö, ja uudet tehtävät odottavat. Tällä kertaa tehtäviin kuuluu myös 8-10 liuskan mittainen essee. En olekaan pitkiin aikoihin kirjoittanut niin pitkää yhtenäistä aihetta käsittelevää tekstiä, vaan enimmäkseen tekstin palasia: blogimerkintöjä, suunnitelmia, kommentteja, tekstiviestejä ja sähköposteja. Olen jälleen kerran innostukseni lumoissa ja ajattelen, että tästä esseestä tulee The Essee, siihen laitan kaikkeni.

Tiedän kuitenkin, että pian on palattava maanpinnalle. Esseen aihe on mielestäni kiinnostava, samoin silmäilemäni pohjamateriaali, mutta ennen kuin tekstiä voi alkaa kirjoittaa, täytyy lukea ne materiaalit ja työstää aihetta mielessään. Enhän minä tiedä kehityspolitiikasta oikeasti yhtään mitään, vaikka tietysti salaa kuvittelen, että johdantokurssin ja muutamien aihetta sivuavien kirjojen perusteella olen jo nyt aiheen asiantuntija. Kuulun ilmeisesti mulle kaikki heti nyt -sukupolveen. Jos saisin mahdollisuuden tallentaa tietoja aivoihini suoraan muistitikulta, tekisin sen. Olisikohan kriittisestä aiheen käsittelystä olemassa mitään ihmisaivojen kanssa yhteensopivaa sovellusta?

Ravistan kyberpunk-vaikutteiset ajatukset mielestäni, ja käyn hakemassa The European Consensus on Development -lausuman netistä. Päätän tulostaa sen, että voin lukea sitä rauhassa erilaisissa tilanteissa, vaikka ekologinen minäni ei olekaan ajatuksesta kovin iloinen. Tekstinkäsittelyohjelmani sen sijaan ehdottaa, että kyseessä on ekologinen miniäni. Hyvä, että omatuntoa valvoo sellainenkin taho.

Olen oikeastaan hyvin vaikuttunut siitä, miten helpoksi verkko-opinnot on tehty. Materiaalit löytyvät vaikeuksitta, ja nettiresursseja on hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Tälle kurssille opettaja on myös kirjoittanut lisämateriaalia itse sähköisessä muodossa. Mietinkin jo uteliaana, mitä uusia yllätyksiä materiaalin osalta huhtikuussa alkava kurssi tuo mukanaan. Mutta ei taas asioiden edelle. Nyt ohjelmassa on The Essee.