Tag: filosofia

Posted on

Istu! Paikka!

Opiskelu aikuisena ei ole ihan kivutonta. Töiden jälkeen on ensin syötävä leipää ja katsottava seinällä olevaan pisteeseen jonkin aikaa täyden hiljaisuuden vallitessa. Sitten voi alkaa pikkuhiljaa miettimään iltapäivän toimia, mitä milloinkin. Illalla voi vaikkapa sporttailla, ellei tyttärellä ole jotain kilpailevaa ajanvietettä, vaikkapa kenkäkauppaan tai lääkärin vastaanotolle menoa. Vapaa-aikakonseptini on käytössä hyväksi todettu ja nyt siinä on tämä vieras palikka: opiskelu. Töiden jälkeen on istuttava ja luettava ja ei siinä mitään, avartavia hetkiähän minä olen filosofian kanssa viettänyt mutta se paikallaan istuminen töiden jälkeen, se on hankalaa.

Hyvää tässä on ollut keskustelujen tason nouseminen. Aloitusfraasi ”mitä kuuluu” saattaa tenttiin valmistautumisen aikaan johtaa taholtani ihan mihin vastaukseen tahansa. Filosofiset ajatukset ovat aika yleviä ja tuntuu, että ihmiset voisivat innostua niistä jos tuntisivat alaa paremmin.  Joskus saan vaihtarin ja ihmiset, joiden kanssa on tottunut keskustelemaan ihan tavallisista asioista intoutuvat puhumaan fiksuja.

Filosofian aloituksella olen saanut: amerikkalaisen ja suomalaisen yliopistomaailman vertailun, selvityksen siitä mitä yhteistä psykologisten testien suosiolla on Martin Lutherin jumalsuhteen kanssa ja yhden näkemyksen siitä, mitä Foucault merkitsee nykyisessä yhteiskuntatutkimuksessa. Lisäksi aina ei ole tarvittu edes sitä toista osapuolta: on aika hienoa kävellä tentin jälkeen Töölönlahden rantaa ja miettiä että ollaankos tässä nyt sitten vapaita vai systeemiin syntyneitä. Vähän niin kuin Matrix-elokuva mutta helsinkiläisillä.

Posted on

Fennomaniaa

Minulla on ikävä suomen kieltä. Pidän äidinkielestäni ja siitä miten asiat täälläpäin sanotaan: kuljeksia on eri kuin kulkea ja halata ei vielä tarkoita sitä että halailtaisiin.  Jollen olisi koskaan lukenut filosofiaa omalla äidinkielelläni en tietäisi, että eettisiä katsantokantoja ovat seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja maailman kaunein sana hyve-etiikka.
 
Ne pesevät kuusi nolla vaikkapa puolikielisen ”deontologisen etiikan”. Voisiko joku fiksu keksiä suomentaa sanahirviön ”maksimoitu konsekventalismi”? Mitä se on muuta kuin maallikon käännös englannin kielisestä termistä Maximizing Act Consequentialism?

 

Filosofian aineopinnoissa on yksinomaan englanninkielistä kirjallisuutta, ei ruotsia ei saksaa tai edes sitä suomea. Opiskelen amerikkalaista tulkintaa eri ajatusten merkittävyydestä, vaikka fiksuja ihmisiä varmaan löytyisi lähempääkin. Eikö Suomessa todellakaan ole julkaistu filosofian alalla yhtään järkevää teosta millään erityisalalla? Sellaista tenttikirjaksi sopivaa?  Entä muu Eurooppa? Pohjoismaat? Eurooppalaisissa yliopistoissa on filosofian laitoksia, professoreita, lehtoreita ja varmaan satoja opiskelijoita, mutta kaikki vain juovat kahvia eikä kukaan kirjoita mitään painokelpoista.

Voi olla, että se kirjalistan saksan- tai ranskankielinen vaihtoehto jäisi harvoin tentityksi, tai ettei tiedeyhteisöissä kertakaikkiaan seurata ruotsalaisia julkaisuja. Kaipaisin vain joskus jotain muuta kuin sitä iänikuista amerikkaa.
Posted on

Tehoviikko

Viime viikolla ei paljoa pyöritty. Aloin tottumattomuuttani lukemaan ensimmäiseen tenttiini aivan liian myöhään. Alkuviikon sijaistoiminnot karsiutuivat, liikunta jäi kokonaan ja jäljellä jäimme, kuin myrskyn hiljaisessa silmäkkeessä vastakkain hankautuvat ajopuut, minä ja etiikan teoriat. Töiden jälkeen istuin ja luin. Olin kyllä kaivannutkin akateemista englantia, ja seuraavan tentin teen tyylikkäämmin, nautin enemmän ja suoritan vähemmän.

 

VR:lla on kätevä tenttijuna, joka on Helsingissä puoli yhdeksän aikaan lauantaina. Ehtii kävellä Fabianinkadulle kirjoittamaan yhdeksäksi. Lähtiessäni juna ei päässytkään aikataulun mukaan liikkeelle, vaan jouduin odottamaan tunnin Helsingin asemalaiturilla eikä se haitannut ollenkaan. Tentti oli mennyt läpi eikä minulla ollut enää kiire.

Posted on

Lukeminen kannattaa – aina?

“Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän mä tiedän, sitä vähemmän mua ku aasia narun peräs viedään”, heittää Steen1. Aivan totta. Pelkkä eletty elämä ei tee ihmistä fiksuksi. Kokemuksista on myös opittava. Ne ovat välineitä, joiden avulla sielua jalostetaan. Lukeminen ja kirjatieto muokkaavat ajattelua ja sitä kautta tapaamme käsitellä elämää sekä vastaantulevia tilanteita kerta toisensa jälkeen paremmin.

Sitten on niitä, jotka jämähtävät vain lukemiseen. Opiskellessani varsinaisessa yliopistossa nykysuomea tällaista näkee pelottavan paljon. Tutkijoita lainataan keskusteluissa, toistetaan kirjoissa olevia mielipiteitä, ei muodosteta omia. Eräs tuttavani opiskelee filosofiaa. Hän ei osaa sanoa juuta eikä jaata omasta näkökulmastaan keskustelun aiheeseen, vaan tokaisee: “En pysty vastaamaan tuohon mitään, koska en ole vielä löytänyt filosofiasta yhtään teoriaa, joka tukee tätä.” Niin.

Yliopisto tekee ihmisistä lampaita. Vain tietyllä osalla on lupa sanoa kuinka asiat ovat, muiden on lainattava tämän eliitin kehittelemiä teorioita niin kauan kuin ovat itse saavuttaneet vastaavan aseman. Erityisen selkeästi tämä on huomattavissa suurissa etappitöissä, joita tehdessä opettajat suhtautuvat nihkeästi niihin, jotka haluaisivat käyttää omia aivojaan.

Tämä aihe on poukkoillut pääkopassani erityisesti nyt pakertaessani taidehistorian proseminaarityötä (ja olen jälleen kerran myöhässä aikataulusta). Olen positiivisesti yllättynyt. Meillä ei tarvitse olla kenenkään keksimiä kaavoja, matriiseja, ajatuskarttoja tai teorioita, joita on pakko käyttää lähestyttäessä tutkittavaa aihetta. Me saamme analysoida itse! Me saamme tutkia aihetta useista eri näkökulmista, ei laatikon pohjalta.

Uskon sen johtuvan taidehistoriasta oppiaineena. On toki teorioita tutkia taidetta, lähestyä sitä vaikka semiotiikan keinoin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää käyttää teorioita vain välineinä, ei omaksua niitä uskomusjärjestelmikseen.

Valitsinkin sitten hieman kummallisen aiheen ja luvassa on varmasti kummallista lähdekirjallisuutta. Mutta ei se mitään. Joskus olen yrittänyt olla lammas, mutta se on tuonut kulta-aarteen sijaan ämpärillisen lantaa, joten mielsin sen vähemmän palkitsevaksi käyttäytymiseksi.

Mutta turha on uhota, jos en saa edes helmen alkua aikaiseksi. Noin viikko aikaa suoltaa 12 sivun tutkimus. Aloitan tänään. Nyt. Oikeasti.