25 vuotta!

Täytin 25 vuotta 8.10.2002. Siitä ei ole siis nyt kyse, vaan ajattelin ottaa esiin sen, mitä tapahtui 25 vuotta sitten. Elämäni muuttui silloin monella tavalla.

Olin kirjoittanut edellisenä keväänä ylioppilaaksi ja toiminut kesällä puhelinmyyjänä. Osallistuin psykologian pääsykokeisiin Tampereella, mutta se ei tuottanut kunnon tulosta. Niinpä päädyin aloittamaan avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot ja toisen kotimaisen kielen kurssin eli niinsanotun virkamiesruotsin. Siitä alkoi taival, joka jatkuu edelleen.

Alkuni oli hiukan kankeaa. Koska en ollut mitenkään yliopisto-orientoituneesta piiristä lähtöisin, jouduin tekemään työtä oppimiseni ja opiskelutaitojeni kanssa. Kuitenkin lopputuloksenani oli psykologian perusopinnot arvosanalla erinomaiset tiedot ja 25 opintopisteen sivuaine myöhemmin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa. Sen sijaan tein ruotsin vielä kahdesti uudestaankin, sillä halusin korottaa arvosanani tyydyttävistä tiedoista hyviin tietoihin. Lopulta onnistuinkin siinä.

Mikä muu muuttui 25 vuotta sitten, oli ruokavalio. Tein mainitsemiani opintoja eräällä kansanopistolinjalla ja asuin oppilaitoksen asuntolassa. Ryhdyin kasvissyöjäksi, josta sitten ajan myötä olen tiukentanut jonkin verran linjaani vegaanisempaan suuntaan.

25 vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Silloin alussa ilmoittauduttiin opintokokonaisuuksiin, mikä ei enää ole kaikkien yliopistojen tapa. Kasvisruokana tarjottiin herne-maissi-paprikaseosta, eikä nykyajan kasviproteiinituotteista ollut juurikaan tietoa. Tofu oli harvinaista herkkua.

Näin se aika muuttuu.

Terveisin, Jukka

Neuvoja yliopistopaikkaa haluaville: mitä aluksi?

Yliopistojen hakuprosessi on ohi tältä kesältä. Onnittelut paikan saaneille, mutta paikkaa vaille jääneille haluan toivottaa onnea seuraaviin hakuihin. Koska luet tätä tekstiä, oletan, että olet tietoinen avoimen yliopiston väylän käsitteestä. Nyt käyn asiaa läpi yleisluontoisesti, mutta omakohtaisia kokemuksiani tuon esille.

Ensiksikin tärkeintä on tietää, mitä haluaa. Jotkut tietävät haluavansa lääkäriksi, juristiksi tai psykologiksi, osa taas tietää yleisemmän suunnan, kuten kielet, kulttuurit, taiteet, ihmiset, yhteiskunnan tai luonnontieteet. Sanoisin tällä elämänkokemuksellani, että tuo yleisempi taso riittää. Ei kannata jättäytyä siihen, että haluaa nimenomaan yhteen tiettyyn paikkaan. Itselleni kävi niin, kun halusin pelkästään psykologiaan, vaikka aikaisemmin olin kiinnostunut opinto-ohjaajan tehtävistä. Niinpä sitten opiskelin 11 vuoden aikana avoimessa yliopistossa noin 250 opintopistettä ja pääsin erityispedagogiikkaan Turun yliopistoon. Tuona aikana luin itseni myös ylioppilaspohjaisena opistoasteen merkonomiksi.

Jos tietää suunnan, kannattaa hakeutua alan opintoihin. Itselläni kävi niin, että hakeuduin kansanopistoihin, joissa saa opintotuen ja avoimen yliopiston opinnot sisältyvät linjaopintoihin. Näissä kansanopistoissa tutustuu usein muihin samoille aloille tahtoville ja pitemmät ystävyyssuhteet voivat hyvin syntyä sitä kautta. Useimmin nämä suoritetut opinnot luetaan hyväksi tutkintoihin yliopistoissa, joskin joissakin tapauksissa voi olla, ettei tämä päde. Nykyisin joissakin yliopistoissa opinnot vanhenevat 10 vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, ettei silloin opintoja ikävä kyllä hyväksytä, jos ne ovat liian vanhoja. Lisäksi on huomattava, että eri yliopistoissa saman aineen perus- ja aineopinnoissa on eroja, jolloin kannattaa lukea koko opintokokonaisuus ja korvauttaa sitten suoritetut opinnot osaksi tutkintoa.

Elämäntilanne on merkityksellinen. Usein nuoremman on helpompi vaihtaa paikkakuntaa kuin vanhemman. Silti kannustan myös perheellisiä ja vanhempiakin ihmisiä opiskelemaan. Alanvaihtohaaveetkaan eivät ole turhia. Kansanopistolinjoilla olen nähnyt eri-ikäisiä ja eri tilanteissa olevia opiskelijoita erilaisine haaveineen.  Sama koskee monia yliopistojen aloja, sillä samalla luennolla voi olla niin 20-vuotias kuin 70-vuotiaskin.

Koska tämä on Helsingin yliopiston alainen blogi, on hyvä katsoa, mitä Helsingin yliopiston järjestämiä opintoja on nyt tulevalle lukuvuodelle tarjolla eri kansanopistoissa. Oppiainevalikoima näyttää seuraavalta aakkosjärjestyksessä: Aasian tutkimus, erityispedagogiikka, maatalousekonomia, politiikka ja viestintä, sosiaalitieteet, yhteiskunnallinen muutos ja yleinen kirjallisuustiede. Lisäksi on tarjolla tutkinnoissa pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Jos jokin näistä mainituista kiinnostaa ja kiehtoo, kannattaa olla yhteyksissä suoraan kansanopistoon. Tässä yhteydessä en mainitse kansanopistojen nimiä, koska se mainostaisi myös muuta opistoa. Mutta nämä kansanopistojen (3 kpl) yhteystiedot löytyvät Helsingin yliopiston avoimen yhteistyöoppilaitoksista: https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/yhteystiedot/yhteistyooppilaitokset .

Hyvä on muistaa myös nämä muutkin yhteistyöoppilaitokset, vaikka ne eivät mahdollista päätoimista opiskelua ja opintotukea. Sen sijaan useissa niissä on kokoontuvia opintoryhmiä, joissa pääsee tutustumaan muihin opiskelijoihin ja joissakin tapauksissa tekemään ryhmätöitä.

Vaikka tällä erää suoria yhteistyökansanopistoja on vain vähän, on silti mahdollista suorittaa Helsingin avoimen opintoja osana kansanopisto-opintoja. Tässä asiassa kuitenkin kannattaa tiedustella asiasta suoraan kansanopistosta. Esimerkiksi, jos haluaa suorittaa Helsingin yliopiston johtamisen opintokokonaisuuden (25 opintopistettä) kuvitteellisessa Onnellisten Opistossa osana linjan opintoja, kannattaa asiasta tiedustella suoraan opistolta. Mikäli opistolla sattuu olemaan vastaava opintokokonaisuus jonkin toisen yliopiston alaisuudessa, ei tällöin pyyntöön myönnytä. Itse olen saanut hyväksytettyä aikoinani eräässä opistossa aineopintoja, jotka eivät kuuluneet suoraan opiston ohjelmaan.

Suosittelen rohkeasti pyrkimään kohti haaveita ja unelmia. Avoimessa opiskelu parantaa varmasti myös mahdollisuuksia pääsykokeissa. Lisäksi avoimen yliopiston väylän vaatimusten täyttyessä voi saada opiskelupaikan melko helposti, kunhan on valmis tekemään työtä.

Terveisin, Jukka

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.