Tag: perhe

Posted on

Aurinkoenergiaa ja katse kesään

Kesäopinnot avoimessa yliopistossa läppäriä mukana kuljettaen vai rentoilua hiekkarannalla meren tuntumassa varpaat lämpimään hiekkaan upottaen?

Tulevana kesänä ajattelin yhdistää molemmat. Ainakin pyrin niin tekemään.

Näin kevään kynnyksellä, kun talven lumesta on jäljellä enää muutama pieni kasa varjoisammissa paikoissa, krookukset valtaavat kukkapenkit ja leskenlehdet kylpevät auringossa, huomaa löytävänsä itsestään mielettömän määrän lisäenergiaa. Malttamattomana jo odotan, että ekat hiirenkorvat kurkistaisivat kotipihan koivusta ja ilma lämpenisi sen verran, etteivät varpaat palelisi (liian) aikaisin käyttöön otetuissa tennareissa.

Näen silmissäni lukuisat hetket perheen ja ystävien kanssa kotipihalla grillaillen ja herkutellen, uimarantareissut lasten kanssa piknikkori ja huopa matkaan napattuina, aurinkorasvasta tahmaiset aurinkolasit sormenjälkineen ja lasten onnellisen kikatuksen merenrannassa, kiertelyt kauniissa Porvoon vanhassa kaupungissa(mme) tunnelmallisissa pikkuputiikeissa, Muumimaailman ja Titi-Nallen talon. Paljon ystäviä, jäätelöä, aurinkoa, valoa, onnellisia muistoja. Kiireetöntä aikaa.

Kiireetön aika ja lukuisat valitut kesäopinnot – ristiriita?

Toivon, ettei. Niinä illan hiljentyvinä hetkinä, kun pikkutytöt nukahtavat ja puoliso saa oman hetkensä elokuvan tai kirjan ääressä, ajattelin itse toisinaan sukeltaa verkkoviestinnän, kriisiviestinnän, sosiaalisen median ja journalistisen työn maailmaan. Olen vakuuttunut, että ihan joka kerta konetta avatessa ei motivaatio ole huipussaan, mutta silti se, että opinnot mielenkiintoisine kokonaisuuksineen etenevät kesälläkin, tuntuu oikealta ratkaisulta. Hyvältä ratkaisulta.

Innostusta lisää se, että monet opintojaksoista vaikuttavat ainakin kuvauksensa perusteella oikeasti käytännönläheisiltä. Verkkojulkaisemista, sosiaalista mediaa verkkoviestinnän työkaluna, mediatekstien ja mainonnan sukupuolioletuksia, kriisiviestintää ja sen johtamista. Ei vain (sinänsä merkityksellistä) teoriaa, vaan tartuntapintoja teorian kautta käytäntöön.

Tätä kesää odotan erityisen paljon. Pääsemme muuttamaan vapun tienoilla uuteen kotiimme rempan valmistuessa ja saan olla lasten kanssa koko kesän kotona yhteisestä ajasta ja tekemisestä iloiten. Koko perheen yhteiselle kesälomallekin on mukavia, odotettuja suunnitelmia. Kyllä sinne muutamat verkkokurssit mahtuvat lomittuen väliin.

Auringosta saa juuri nyt huiman paljon energiaa.

– Marika

kesa

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.