Flunssassa opintoja 

Määräajat ovat itse kullekin olemassa. Toiset ovat hyvinkin tarkkoja niiden noudattamisessa ja toiset taas eivät tee niin syystä tai toisesta. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin,  mutta terveydentilalla on aina jokin osuus asiaan. 

Kuitenkin ryhmätyöskentelyä vaativat opintojaksot ovat sinänsä mukavia, jos kokee, että kuuluu jollakin tavalla ryhmään. Itseäni on piristänyt Viestinnän tutkimuksen perusteissa se, että yksi osasuoritus on ryhmätyö. Omassa ryhmässämme jakauduimme vielä työpareihin ja teimme yhdessä osuuksiamme. 

Viikko sitten tiistaina heräsin tukkoisen nenän hallitsemana. Minun piti lähteä sukupuolentutkimuksen kurssin luennolle Helsinkiin, mutta totesin, ettei minun kannata tehdä sitä. Päätös oli oikea, sillä tunnin kuluttua heräämisestäni sain niistellä nenääni koko ajan ja vetinen nuhavaihe jatkui aktiivisesti koko päivän. Kuitenkin flunssa jatkui ja tein  viikon aikana neljä koronatestiä, joista kaikki osoittautuivat negatiivisiksi.  

Olin perjantaina kahden vaiheilla, keskeytänkö tuon viestinnän kurssin. Ajattelin, että olen niin monta kertaa tehnyt eri suoritukset ja sitten kurssi on loppuvaiheissa jäänyt kesken, etten luovuta. Ryhmällä on usein voimaa. Tällä kertaa se voima ei ole ollut painostavaa, vaan motivoivaa. Kiitos koko ryhmälle! 

Olen myös osallistunut Helsingin yliopistolla väestötieteen opintojakson luennoille ja pitänyt Tutun yliopiston kasvatustieteiden syventävien opintojen laadullisten tutkimusmenetelmien kurssiin liittyvän pienryhmäesitelmänkin. Nyt vain olisi tarpeen saada lievästi flunssainen oloni vaihtumaan terveeksi oloksi, sillä tehtäviä on paljon monessakin paikassa. Kuitenkin on muistettava, ettei terveyden kustannuksella saa yrittää tehdä mitään. 

Terveyttä sinulle, hyvä lukija. Tavataan taas täällä!

Ystävällisin terveisin,

Jukka
optimisti

 

Ryhmässä vai yksin, virtuaalisesti vai luokkaopetuksessa?

Viime viikkoina olen miettinyt, että olisinko sittenkin päässyt helpommalla, jos olisin osallistunut tenttiin kurssini osalta, enkä verkkokurssille. Minulle oli kovat odotukset verkkokurssin suhteen, ja idea ja toteutus itsessään olivat todella mielenkiintoisia, joita halusin kokeilla. Kurssin vetäjä oli valmistellut tämän kurssin loistavasti ja miettinyt erilaisia luovia tapoja toteuttaa, joten malli itsessään on loistava, mutta…pohdin jo toukokuun puolessa välissä blogissani miten ryhmäytyminen tapahtuu verkkokurssien osalta. Nyt muutaman viikon kokemuksen myötä täytyy sanoa, että ei ole ollut helppoa. Ihmisten aikataulut, tekemisen syklit ja järjestäytyminen on erilaisia ja tuntuu, että yhdessä tekeminen on melko kaoottista. Ajattelin itse, että aloitan keskustelun ja teen yleisraamin ja sitten luotan ihmisiin, että he hoitavat oman osuutensa ja järjestäytyvät itsestään ennen eräpäivää. Neljä päivää ennen yhden tehtävä alustusta, yksi henkilö ilmoitti, että lopettaa kurssin kesken. Tämä tuntui jotenkin siltä, kuin matto olisi vedetty alta. Loppuporukalla sitten luovimme tehtävän palautuksen ajallaan. Toista tehtävää emme olleet edes aloittaneet, jonka palautus oli viikon päästä. Nyt olemme sitä työstäneet kolmen hengen voimin Etherpad alustalla ja palautus on kolmen päivän päästä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan esseetä ryhmänä. Mielenkiintoista tulee olemaan se, miten saamme muodostettua punaisen langan esseeseen.

Ryhmässä ja virtuaaliopiskelussa on kyllä paljon mahdollisuuksia, mutta se vaatii kyllä opiskelijoilta vahvaa motivaatiota ja luottamusta. Kun ollaan yhteydessä virtuaalisesti, niin on vaikea arvioida, että kuka on tosissaan ja keneltä voi odottaa kuinka paljon. Luokkaopetuksessa saa paljon vinkkejä ihmisten käyttäytymisestä ja ajattelumalleista ja oman kokemuksen mukaan ryhmäytyminen on helpompaa ja nopeampaa. Olisi todella kiva kuulla hyviä kokemuksia, kuinka virtuaaliopetuksessa on ryhmäydytty onnistuneesti. Olisko esimerkiksi jotkut tietyt pelisäännöt tai raami, joka tulisi kurssin ohjaajan puolelta, että vastuita pitää selvittää etukäteen tai testata motivaatiota jotenkin matkan varrella, ennenkuin pystyy jatkamaan kurssia.

Tämä verkkokurssi, jossa on tehty tehtäviä ryhmänä on ollut varsin mielenkiintoinen. Välillä motivaationi on laskenut ihan käytännön haasteiden ja hallitsemattomuuden myötä, ja huomioni on kiinnittynyt pois varsinaisesta aiheesta vaikka se kovin mielenkiintoinen onkin.

Seppo-Hannu käyttää blogissaan vertauskuvaa tuntematon pilvi, johon ihminen astuu. Tämä verkkokurssi on ollut minulle sellainen oppimisen saralla. Ehkä tämä pilvi alkaa kohtapuoliin hälvetä, ja olen saanut paljon kokemusta verkkokurssilla oppimisesta. Kurssin loputtua hieman hengähdän ja vietän ihanan kesän. Pari herkullista kirjaa odottaa minua yöpöydälläni, joita olen lykännyt lukemasta, jotta saan nämä opiskelutehtävät ensin tehtyä. Kohta on aika keskittyä myös niihin ja loikoilla riippukeinussa.

Oikein nautinnollista kesää kaikille!