Millaista on tentin tekeminen yliopistossa?

Olen nyt helmikuussa tehnyt kandidaatintutkielmaani, käynyt Kuopiossa joitakin kertoja, suorittanut yhden tentin ja lukenut toiseen, joka on maaliskuun alussa. Kyseinen tentti, johon luen, on Helsingin avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan perusopintojen yhden kurssin tentti, joka suoritetaan verkkotenttinä.

Avoimen yliopiston tentit ovat samanlaisia ja vaatimustasoltaan yhtä korkeita kuin varsinaisessa yliopistossakin. Yliopistossa tentissä pärjääminen vaatii laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Toisin kuin toisella asteella esimerkiksi, tentin koealueet ovat laajempia yliopistossa, esim. 500-1000 s./tentti. Kuitenkaan yhtä ”nippelitietomaisesti” lukemaansa, kuin toisella asteella, ei tarvitse hallita.

Lukeminen tenttiin on myös hyvin intensiivistä, koska on tärkeää, että luettavat asiat sisäistää. Tentti kestää yliopistossa n. 4h. ja usein, ainakin itsellä, aika menee lähes kokonaan. Ensihetkellä tenttikysymykset nähtyään, voi tuntua, että osaanko vastata mihinkään kysymykseen, mutta vastaukset kyllä löytyvät, kun hetken miettii. Käytän paperitenteissä (ja myös verkkotenteissä) ns. ”suttupaperia”, jolle kirjoitan ensin ne asiat, joita jokaisen kysymyksen alueesta muistan ja lopuksi kirjoitan sitten vastaukset. Varaan ”suttupaperin” tekemiseen oman ajan, yleensä puoli tuntia ainakin.

Uskon, että tenttijännitys on yleistä. Toisaalta pieni jännitys/adrenaliinipiikki auttaa laittamaan suoritukseen parhaansa. Helsingin avoimen yliopiston verkkosivuilla on muutama luento tenttijännityksestä (skrollaa sivu alas asti):

Tenttijännitys

Yliopistossa ja etenkin avoimessa yliopistossa verkkotentit ovat yleisiä. Niissä tenttimateriaali on mukana, mutta tenttiin täytyy kuitenkin huolellisesti valmistautua ja lukea tenttialue hyvin, koska kysymyksissä vaaditaan myös soveltamista. Soveltamista yleensäkin vaaditaan yliopiston tenteissä ja usein lisäksi omaa pohdintaa.

Valvotuissa lähitenteissä tentissä saa olla mukana vain kirjoitusvälineet ja pienet eväät. Valvottu lähitentti voi tuntua verkkotenttiä jännittävämmältä, koska tenttisalissa on muitakin. Tenttipaikasta saa kuitenkin lähteä aika pian alun jälkeen, jos tuntuu, ettei paperille saa silloin mitään aikaiseksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos alueen on hyvin lukenut. Aikuisopiskelijoilla etenkin kun se “oma rima” arvosanojen ja muun opiskeluissa pärjäämisen suhteen tuntuu nousevan hyvin korkeaksi, ehkä liiankin korkeaksi. Itse olen myös tämän huomannut verrattuna opiskeluihin kaksikymppisenä. En tiedä, onko meillä vanhemmilla tarkoitus ”näyttää, että mekin vielä voimme pärjätä opinnoissa” vai mistä on kysymys…;-).

Anyway..tsemppiä siis Sinullekin opiskeluihin ja tentteihin ja palataan taas maaliskuussa,

-Maria-

Itsenäistä opiskelua ja ajattelua

Kesäopintojen valinta on varmasti monella mietinnässä juuri nyt (ilmoittautuminen alkaa nimittäin ensi viikolla!). Kesällä yleensä luentokurssit ovat vähemmistössä ja suurinosa kursseista on enemmän ja vähemmän itsenäisesti opiskeltavia kokonaisuuksia. Viime kesänä suoritin muutaman kurssin. Toinen oli verkkotentin avulla suoritettava sosiaalipsykologian kurssi ja toinen läsnäoloa suorastaan vaativa kielikurssi. Keskitytään nyt siihen verkkotenttiin ja mitä siitä opin.

Kesästä huolimatta otin opiskelun tosissani. Kiitos viime kesän melko sateisten päivien, kirjastossa istuminen ei tuntunut mitenkään pahalta. Kun tentin aika koitti, olin mielestäni valmistautunut siihen hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Tentissä asioista piti esittää omia näkemyksiä ja tehdä vertailua. Tähän en ollutkaan varautunut. Olin osallistunut aiemminkin saman tyyppisiin tentteihin, mutta jotenkin tämä kuitenkin tuli yllätyksenä.

Olin tehnyt ison määrän työtä ja kahlannut kurssiin liittyvät asiat läpi. Olin kuitenkin unohtanut aktiivisesti pohtia asioita kriittisesti, vertailla esitettyjä teorioita ja katsoa nykypäivää esitettyjen teorioiden valossa siinä samalla.

Kokemus on oiva muistutus siitä, mistä yliopisto-opinnoissa on kyse. Ei niinkään siitä, että tietää asioita vaan että osaa yhdistellä niitä, vertailla, olla kriittinen ja perustella kantansa. (Hyödyllinen taito muuten aivan kaikkialla elämässä.)

Vaikka kokemus oli paikka paikoin epämiellyttävä, suosittelen jokaiselle ainakin yhden kurssin suorittamista itsenäisesti. Se auttaa ymmärtämään omaa oppimista uudella tavalla. Se on auttanut minua myös luottamaan opiskelutaitoihini enemmän. Vaikka valitsenkin nykyään mielummin luentokurssin, sisältyy niihinkin itsenäistä työskentelyä ja tenttivastauksien kirjoittamista.

Joten lämmin suositus kaikille tentittäville, itsenäisen opiskelun kursseille! 🙂

Opiskelun iloa ja valoa kaikille!

T:T

IMG_20150924_163555

Vertaistukea verkkokurssien opintopiirityöskentelystä

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ja se liittyy opintopiirityöskentelyn ylistämiseen. Suosittelen sitä varsinkin heille, keillä on uteliaisuutta muita saman kurssin opiskelijoita kohtaan ja se auttaa toki paljon sisällön muistamisessa, kun kirjoittaa tiivistelmiä ja keskustelee aiheista, vaikkakin netissä.

Täällä blogissa on aiemmin kirjoitettu kuinka yksinäiseksi voi tuntea olonsa verkkokursseilla varsinkin jos on vahvasti sosiaalinen oppija. Voin uskoa, vaikka en ole käynyt “normaalia” verkkokurssia. Kävin tässä viimeksi ensimmäisen verkkokurssini, missä yhden kirjan sai korvattua opintopiirityöskentelyllä niin ettei sitä tentitä. Kirjoitimme alustuksia kirjan luvuista ja niistä laadimme kysymyksiä. Alustuksissa oli suotavaa tuoda omiakin näkemyksiä esiin, kuten “Tämä oli minulle aivan uutta…” ja “Mielenkiintoista, että…”, vaikka ei toki ollut pakko. Kysymykset saivat liittyä alustuksen kautta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Esimerkiksi uskotteko kapitalismin väistyvän länsimaissa sosialismin tai muun korvaavan sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tieltä ja mitä tapahtuisi jos uskonnolliset juhlat ja symbolit poistettaisiin kokonaan Suomesta jne. Kysymysten ja omien ajatustemme pohjalta syttyikin luontevaa keskustelua, vaikka meitä oli vain kolme, mikä taas vei muuhunkin kuin kirjan sisältöön ja olimmekin hieman eri mieltä yhdestä aiheesta. Lopuksi kirjoitimme kaikki positiiviset arviot kurssista ja otan niitä jatkossakin!

Tämän seurauksena minun on helpompi puhua heille oikeassa elämässä jos törmäämme. Moodlen opintopiirityöskentelyn “pakon” kautta pääsimme vaihtamaan ajatuksiamme ja tutustumaan jonkin verran. Muuten tuo keskustelufoorumin käyttö on ollut hyvin vähäistä käymilläni kursseilla ja uskallusaste sinne kirjoittamiseen on suurempi.

Saako joskus luovuttaa?

Kirjaudun sisään verkkokurssin sivuille ja avaan toiveikkaana tentin vastaustilan. Vaikeita kysymyksiä. Aiheita tulisi käsitellä melko laajasti, ja tiedän hyvin, että en ole ehtinyt lukea tenttiin kunnolla. Aivot lyövät aivan tyhjää. Ehtisikö kolmessa tunnissa lukea kolme paksua teosta uudestaan läpi ja vielä vastata kysymyksiinkin? Eipä ehdi.

Mietin, onko tällaisessa tilanteessa parempi vastata vaan jotain, ihan mitä tahansa, että pääsisi tentistä läpi. Ajatus tuntuu väsyttävältä. En halua vastata huonosti. En myöskään halua saada tentistä juuri ja juuri välttävää arvosanaa. Onko tämä luovuttamista, vai omien rajojensa ymmärtämistä?

Päätän suorittaa tentin joskus toisen kerran, kun luotan siihen, että olen oikeasti ymmärtänyt tentittävästä aiheesta jotain.

Ilahduttava verkkotentti

Verkkotenttiä ei ehkä kannattaisi aloittaa mielessään vain yksi asia: en ole kunnolla valmistautunut! Kahden kuukauden odotus seuraavaan tenttipäivään tuntui kuitenkin lähes luovuttamiselta, joten päätin uskoa omiin kykyihini ja vastata tenttikysymyksiin parhaani mukaan.

Tentissä pyydettiin vastaamaan kahteen kysymykseen, joista toinen perustui hyvinkin pitkälti oppikirjaan, ja toinen taas oli mielestäni enemmänkin yleistietoutta ja omaa pohdintaa vaativa kysymys. Ihastuin kysymykseen heti, ja annoin ajatusteni lentää. Kirjoitin kaikesta siitä, mitä aihe toi mieleeni yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla, ja kun olin lopettanut, mieleni oli hyvä ja tunsin saaneeni aikaan paljon enemmän, kuin ennen tenttiä olin kuvitellut.

Jälleen kerran sain todistettua itselleni, että haasteeseen kannattaa vastata heti eikä myöhemmin. Olisin ehkä pystynyt lukemaan tenttiin paremmin, jos olisin siirtänyt tentin elokuulle, mutta entäpä jos en olisikaan jaksanut tarttua kirjaan lomalla? Tai jos tentissä olisi kysytty joku aivan muu kysymys, kuin se, joka sai minut ihastumaan ja antoi ajatuksilleni siivet?

Ajankäytön hallinta on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta hyviin saavutuksiin voi joskus yltää ihan vain siksikin, että ei vaadi itseltään täydellisyyttä. Nyt vaan odottelemaan tenttituloksia – ja toivomaan, että vastaukseni toiseen kysymykseen oli sekin edes tyydyttävä.

Tenttilukemisen vaiheita ja tuntemuksia

Viestinnän aineopintojen verkkoviestinnän kurssin numero muodostuu pelkästä tentistä, johon olen tällä hetkellä lukemassa kolmea opusta. Tenttiin on vielä “reilusti” aikaa, alle kuukausi, mutta siinä ajassa ehtii tehdä ihmeitä, kun vain muistaa joka päivä lukea edes vähän. Osaan myös helposti asettaa muut kiireet edelle ja unohtaa tenttikirjat viikoiksi, aina löytyy hyviä tekosyitä.

Tunnistan pikkuhiljaa omat tenttilukemisen vaiheeni ja jaottelisin niitä seuraavasti:

1)      Kirjojen ensimmäinen kohtaaminen, aiheet tuntuvat vierailta, kirjat paksuilta ja sisällysluettelon vilkuilu aiheuttaa pelkkää pakokauhua, enkä tunnu tunnistavan ensimmäistäkään termiä. Kirjat ovat englanniksi ja pyrin ensin ymmärtämään vieraat termit kontekstin avulla ennen kuin tarkista käännöksen.

2)      Päätän aloittaa kirjat alusta ja yksi kerrallaan, ettei yksikään kohta jää huomiotta. Tämä on väkisin tankkaamisen vaihe, päällimmäisinä tunteina epätoivo ja ahdistus, sivu sivulta raahaudun tekstiä eteenpäin. Laskeskelen miten monta minuuttia vietän yhdellä aukeamalla keskimäärin ja mitoitan lukemisaikaa tenttiin. Tämäkin olennainen laskutoimitus on yksi suosikkini tekoisyistä lukemisen siirtämiseen.

3)      Lukemisen alkuun päästyäni pääsen siihen tunnetilaan, jossa aikoinaan tulin Avoimen opiskelut aloittaneeksi. Kirjoista löytyy tukea omaan ammatilliseen elämään ja osaamiseen, kirjat avaavat uusia näkökulmia ajatteluun ja voin hakea niiden aiheisiin esimerkkejä omasta työelämästäni. Tässä vaiheessa innostus on suuri, eikä mikään aika tunnu riittävän kaiken uuden oppimiseen ja monesti haluan etsiä myös kirjallisuutta tukevaa tietoa muista teoksista tai verkosta. Aikaisemmin vieraalta kieleltä tuntunut teksti tempaa mukaansa ja ahmin aineistoa kuin kiinnostavinta kaunokirjallisuutta. Olen jopa sortunut lainaamaan kirjastosta muita aiheeseen liittyviä kirjoja, jotka sitten lojuvat yöpöydällä odottamassa turhaan vuoroaan. Olo on voittamaton, tunnen hallitsevani tentin aikaan jo koko aihealueen.

4)      Lopulta tenttiaika alkaa lähestyä, huomaan lukeneeni aineistoa sieltä täältä oman mielenkiintoni mukaan. Alan epäillä mitä tärkeitä aiheita olen tullut sivuuttaneeksi ja selailen kirjoja hätääntyneenä sisäistämättä enää yhtään uutta tietoa. Kaikki lukemani tuntuu katoavan itsetunnon mukana, ei tästä tule taas yhtään mitään. Onneksi mies jaksaa kannustaa ja muistuttaa että kyllä se siitä.

Näillä eväillä sitten tenttiin mennään,yleensä onnistuen, mutta melko epävarmana joka kerta. Pitäisi varmasti enemmän tarkkailla itseään opiskelijana, oppia omista tavoista ja laatia niihin sopivat oppimisraamit.

Mankelin läpi, taas kerran

Jokainen verkkotentti tai tehtävän palautus tuntuu kuin minut vedettäisiin mankelin läpi. Kaikki tieto puristuu mykkyrästä sileäksi kokonaisuudeksi ja ”suorituksen” jälkeen tuntuu kuin kaikki mehut olisi puristettu ulos. Tenttiin vastaaminen myös jäsentää kirjallisuuden aiheita isommiksi kokonaisuuksiksi ja tekee asiat selkeämmiksi. Verkkotenteistä antoisimmiksi koenkin ne, joissa soveltavat tenttikysymykset on annettu jo etukäteen ja aineistoa tulee lukeneeksi laajemmasta näkökulmasta.

Vuosi alkoi vauhdikkaasti viestinnän oppihistorian verkkotentillä ja torstaina sain reilun tunnin ennen määräaikaa palautettua tutkimustaitojen kurssiin liittyen graduanalyysin. Graduanalyysin työstäminen muodostui tähän asti vaikeimmaksi hommaksi koko avoimen opiskelujeni aikana. Välttelin työn aloittamista viimeiseen asti, luin oheiskirjallisuutta ja itse gradua, mutta sanaakaan itse analyysiä en saanut paperille ennen kuin määräaika oli neljän päivän päässä.

Mietin useaan otteeseen etten ole vielä tarpeeksi oppinut arvostelemaan toisen opiskelujen päätteeksi työstämää tutkielmaa. Tuntui jopa törkeätä esimerkiksi arvostella tutkijaa tutkimusaiheen ja aineiston rajauksesta kun itse koko ajan mittailee oman analyysin merkkimäärää ja miettii milloin analyysillä on tarpeeksi pituutta. Tuskailin tekstin kanssa edestakaisin viimeiset neljä päivää ja olen täysin vakuuttunut siitä, että homma meni penkin alle pelkän panikoinnin takia.

Verkkotentti sen sijaan meni hyvin ja huonosti, tentissä oli mukana jo perusopintovaiheessa tenttimäni kirja, josta olin tehnyt jo vuotta aikaisemmin kattavat muistiinpanot. Olen aina merkinnyt muistiinpanoihini jokaiseen kohtaa merkinnän lähdekirjasta ja sivunumerosta, tällöin niitä voi hyvin käyttää aineistona verkkotentissä, jossa ei todellakaan ole aikaa etsiä tärkeitä kohtia itse kirjoista. Tentissä oli kaksi kysymystä, johon toiseen vastaus tuntui kumpuavan selkärangasta ja muistiinpanoista, toinen kysymys käsitteli aihetta, jonka oli täysin sivuuttanut. Onneksi kysymysten arvo oli painotettu juuri sen hallitsemani aiheen mukaan.

Useita verkkotenttejä tehneenä olen jo kehittänyt itselleni parhaan tavan selvitä vastaamisesta lyhyessä ajassa. Luettuani kysymykset aikataulutan niihin vastaamisen niiden painoarvon mukaan. Sitten kirjoitan nopeasti kaikista kysymyksistä mieleen tulevat pääkohdat, ja lähden kahlaamaan muistiinpanoja ja kirjoitan tarkennuksia niiden mukaan ja kirjoitan tenttivastaukseen mukaan myös sivunumerot ja lähteet. Sen jälkeen käytän aikaa jäsentämiseen ja järkevien lauseiden ja kappaleiden muotoiluun ja liitän mukaan omaa pohdintaa. Vielä viimeiseksi käyn tekstin läpi poistaen lähdeviittaukset ja samalla luen kohdan aineistosta siltä varalta että olen muistanut tai ymmärtänyt jotain väärin.

yh6ajayg

Mulla on tentti!

Suuren alkuinnostuksen vallassa ja sen jälkeisessä seesteisessä mielentilassa olen kuunnellut kaikki ääniluennot, lukenut tenttikirjan ja palauttanut oppimispäiväkirjan. Pikku hiljaa ajatukset alkavat suuntautua tenttiin. Ei ehkä olekaan tarpeeksi, että on lukenut kirjaa tiedonhalun ja uteliaisuuden kannalta. Vai onko? En tiedä, millainen on verkkotentti. Siinähän kaikki oppimateriaali saa olla mukana. Päättelen siis, että tentti tulee olemaan erittäin vaikea, ja alan stressaantua.

Erilaiset arjen tilanteet kasaantuvat ja aika ei tunnu millään riittävän tenttiin valmistautumiseen. Tuttuuden tunne valtaa mielen, kun huomaan 2 päivää ennen tenttiä, että en olekaan ehtinyt kertaamaan kaikkia tenttikirjan aiheita. Vielä edellisenä iltana valvon yli puolenyön ja kuvittelen, että viime hetken lukemisesta jää jotain mieleen. Niinhän sitä tuli tehtyä silloin joskus päätoimisena opiskelijanakin, vaikka silloin ajanhallinnan olisi pitänyt olla helpompaa. Kyseessä taitaa olla vain luonteenpiirre, eikä kissa karvoistaan pääse, vaikka ikää tulisikin lisää.

Puolisen tuntia ennen tentin alkua varmistelen, että nettiyhteys toimii ja pääsen Avoimen yliopiston sivuille. Nyt en kaipaa mitään IT-ongelmia, tahdon vaan päästä tekemään tenttiä ilman häiriöitä. Tenttikysymykset saapuvat sisäpostissa muutamia minuutteja etuajassa, ja pää tuntuu täysin tyhjältä, kun tuijotan viestin sisältöä. “Vastaa kahteen  valitsemaasi kysymykseen alla olevista vaihtoehdoista”. Vaihtoehtoja on kolme. Eikö kysymyksiä olekaan enempää? Eivätkö ne olekaan tämän vaikeampia? Olen niin helpottunut, että en melkein malta alkaa miettimään vastauksiani. Vaikka minulla on tenttikirja mukana, tahdon kuitenkin vastata niin pitkälti omaan tietooni tai muistiini pohjautuen kuin mahdollista – vain joitakin asioita tarkistan kirjasta.

Kirjoitan vauhdilla ja mietin, riittääkö aika. Ei mitään hätää, kolme tuntia kahden vastauksen kirjoittamiseen on loppujen lopuksi pitkä aika, ja lopetan hyvissä ajoin. Tarkistan vielä Opintokansiosta, että vastaus on tallentunut, ja suljen kurssisivut. Noin. Tehty. Minun ensimmäinen verkkotenttini!