Puolen vuoden tahaton tauko

Hei,

mitä sinulle kuuluu? Minulle tulikin odottamaton tauko tänne kirjoittamisessa, sillä itselläni ainakin on ollut todella paljon kaikenlaista. Harmittavasti viime kirjoituksen aikaan olin saanut plantaarifaskiitin tai luupiikin ja vieläpä sen lisäksi jouduin pieneen onnettomuuteen heti loppiaisen jälkeisenä päivänä. Loukkasin siinä molemmat polveni, joskaan en pahasti.

Kuten jotkut ehkä muistavat, onnistuin saamaan neljännen tutkinnonsuoritusoikeuteni viime syksynä. Valitettavasti kulttuurien tutkimus on osoittautunut itselleni vieraaksi kentäksi. Toki uskontotiede on ihan kiehtovaa, mutta muu on itsen venyttämistä. Kulttuurien tutkimus on pääosin laadulliseen tutkimukseen suuntautunutta ja moni olettaa minun olevan laadullisesti suuntautunut. Tuo vain ei pidä paikkaansa, sillä olen erittäin vahvasti määrälliseen tutkimukseen suuntautunut.

Lisäksi tiedän nyt entistä vahvemmin, että itseäni lähimpinä tieteenaloina ovat kasvatustieteet, sosiaalitieteet ja sukupuolentutkimus. Minullahan on erityispedagogiikassa maisteritutkinnon suoritusoikeus, mutta se tuottaa asiantuntijatehtäviin ja minulla ei monivammaisena ole mielenkiintoa työskennellä vammaistyön kentällä. Sen sijaan minulla on halua opettaa aikuisia ja työskennellä koulutuksen maailmassa. Jo lukiossa halusin opinto-ohjaajan koulutukseen, mutta ainoa reitti siihen oli Joensuussa, jonka sijaintia pidin turhan kaukaisena muusta elämästäni. Niinpä loin kakkostoiveeni psykologiaan, mikä ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Nyt viime vuosina olen pyrkinyt sekä Jyväskylään että Joensuuhun. Viime vuonna jäinkin Joensuun haussa 1. varasijalle.

Sen sijaan tänä vuonna haut eivät onnistuneet oikeastaan mitenkään. Jyväskylässä on esivalinta, jossa valitaan arvosanojen perusteella. Minulla on ollut tuplasti huonoa tuuria, sillä kasvatustieteellisistä perusopinnoista minulla on arvosana “hyväksytty”, joka antaa pienimmän mahdollisen pistemäärän. Lisäksi erityispedagogiikan aineopintojen arvosanassa oli erikoinen painokerroin, sillä sitä laskettaessa painotettiin tutkimusmenetelmäkurssia. Se meni minulla huonosti, eikä muiden kokonaisuuteen kuuluvien opintojen kiitettävät ja erinomaiset arvosanat riittäneet nostamaan sitä kiitettävään arvosanaan. Nämä opinnot olen suorittanut Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa vuosituhannen alussa.

Sosiaalitieteissä olen saanut vain kandidaatin tutkinnon oikeuden sosiologiassa. Se onkin miltei valmis. Valitettavasti pelkällä kandidaatilla ei saa esimerkiksi opettajan pedagogisiin opintoihin hakuoikeutta.

Sukupuolentutkimuksen maisteriopintoihin hain ajatuksella, että sen tutkinnon avulla saisin lisäosaamista ja vaikuttavuutta tulevaisuuden aikuiskoulutuksn kentällä. Rehellisesti sanoen en usko, että pelkällä filosofian maisterin tutkinnolla sukupuolentutkimukseen suuntautuneena olisin mitenkään vahvoilla. Järjestötyö, jota moni tuntuu tuputtavan itselleni, ei kiehdo, enkä usko myöskään persoonani olevan monessakaan paikassa toivottu.

Yritän kuitenkin edelleen opinto- ja uraohjaajan koulutukseen. Tänä vuonna epäonnistuin pääsykokeissa pahasti. En saanut soveltuvuuskoekutsuja, sillä pisterajat jäivät liian kauaksi. Sen sijaan olen aloittanut Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot saadakseni vähintään kiitettävän arvosanan niistä.

Nauttikaa kesästä,

t. Jukka

Kasvatustieteiden kirjosta kehittämään kykyjä

Olen saanut sosiaalisessa mediassa joitakin pyyntöjä kertoa kasvatustieteiden opinnoista ja opiskelusta. Koska minulla on näistä kokemusta ja tietoa melko paljon, otan mielelläni haasteen vastaan. Tosin Helsingin yliopistossa en ole suorittanut ainakaan vielä yhtään kasvatustieteellistä opintojaksoa.

Nappasin seuraavan tekstin avoimen yliopiston sivulta: “Avoimessa yliopistossa on tarjolla kasvatustieteiden koulutusohjelman eri opintosuuntien opinnoista erityispedagogiikan, käsityötieteen, luokanopettajan, pedagogik (allmän och vuxenpedagogik), varhaiskasvatuksen opettajan ja yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintosuuntien opintoja.” Näistä käsittelen kahta parhaiten tuntemaani eli erityispedagogiikkaa ja yleistä ja aikuiskasvatustiedettä.

Erityispedagogiikan laajuuteen kuuluu kaikki, mikä voidaan ajatella kuuluvan erityisyyteen ja vammaisuuteen. Perinteisesti erityispedagogiikan katsotaan lähtevän erityisopetuksesta peruskoulussa, mutta siihen kuuluu laajemmasta näkökulmasta katsottuna myös ammatillinen koulutus, korkeakoulutus ja vapaa sivistystyökin. Itse tein aikoinani proseminaarityöni aiheeesta “Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opiskelevien itseohjautuvuus ja elämänhallinnan tunne”. Itsehän olen monivammainen ja opiskellut myös ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, mutta myös psykologian opintoni ovat vaikuttaneet aiheeni valintaan.

Helsingin yliopistossa voi opiskella monia eri oppimääriä erityispedagogiikassa. Kahden opintopisteen kurkistuskurssi on uutta, mutta siitä voi edetä halutessaan erityispedagogiikan perusopintoihin, jotka taas ovat 25 opintopistettä. Tuo kahden opintopisteen suoritus on mahdollista täydentää 5 opintopisteen laajuiseksi suoritukseksi. Lisää tietoa erityispedagogiikan opinnoista saat täältä.

Omasta mielestäni erityispedagogiikan opinnot antavat paljon uusia näkökulmia ja myös valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Erityispedagogiikan kautta voi erikoistua tuntemaan esimerkiksi mielenterveyden ja käytöshäiriöiden maailmaa, mutta myös aistivammaisuuteen ja luki-häiriöihin voi tutustua pintaraapaisua paremmin. Pääaineena erityispedagogiikka voi tuottaa erityisopettajan pätevyyden, mutta ilman pätevyyttä voi työllistyä erilaisiin paikkoihin, kuten vammaisjärjestöihin. Sivuaineena erityispedagogiikka voi tuottaa pätevyyden opettaa erityispedagogiikkaa toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa, mutta ennen kaikkea se antaa tietotaitoa vammaisten ja muiden erityisten kanssa toimimiseen.

Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen voisin sanoa sopivan ihan minkä tahansa oppiaineen kanssa sopivaksi. Kyseessä on yleistiede, jonka raja on melkein mielikuvituksessa. Moni onkin aloittanut avoimen yliopiston opiskelu-uransa kasvatustieteestä. Itselläni se oli vasta kolmas oppiaine psykologian ja erityispedagogiikan jälkeen. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä opetetaan monissa yliopistoissa erillisinä aineina. Näin ollen itsekin olen jatkanut aikuiskasvatustieteen aineopinnoilla Turun yliopistossa. Kun yleinen kasvatustiede keskittyy yleisesti kasvatukseen, aikuiskasvatustieteen kohteena ovat aikuiset, heidän koulutuksensa ja työelämä.

Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yleisestä kasvatustieteestä ja aikuiskasvatustieteestä voi opiskella 25 opintopisteen perusopinnot ja sen jälkeen 35 opintopisteen laajuisen aineopinnot. Yleensä 60 opintopisteen kokonaisuutena suoritetut perus- ja aineopinnot antavat riittävät peruslähtökohdat pyrkiessä avoimen väylän tai maisterihaun kautta yliopisto-opiskelijaksi. Lisätietoa yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnoista saat täältä.

Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ovat yleissivistäviä, mutta monissa paikoissa niistä saattaa olla hyötyä opettajan pedagogisiin opintoihin pyrittäessä. Toisaalta myös erilaisissa ohjaustehtävissä kasvatustieteellinen tieto on avuksi, tapahtuipa se jossakin koulutusorganisaatiossa, sosiaalialalla tai metallialan työpaikalla. Kasvatustieteistä on myös helppo saada itselle uusia näkökulmia ja kiinnostuksia.

Näissä oppiaineissa ainakin perusopinnot on mahdollista suorittaa pelkästään etäopintoina, mutta ymmärtääkseni aika moni aineopintojenkin jakso on verkko-opetuksena suoritettavissa. Opintokokonaisuudet on mielekästä aloittaa johdantojaksolla. Johdatus kasvatustieteisiin (5 op) alkaa toukokuun alussa ja ilmoittautuminen alkaa 45 vuorokautta aikaisemmin. Samat tiedot soveltuvat Erityispedagogiikan peruskurssin (5 op) kanssa.

Kasvatustieteiden opinnot ovat myös hyvä matka itseen. Ne auttavat jäsentämään sitä, mitä olen, kuka olen, miten suhtaudun muihin ja minkälainen oppija olen. Lämmin suositukseni on: opiskele kasvatustieteitä.

t. Jukka