Kuudennella luennolla käsiteltiin pisteaineistojen esittämistä kartalla. Luennon aikana hyödynsimme Epicollect5-sovellusta paikkatietoaineiston keräämiseen, jonka jälkeen toimme aineiston QGIS:iin tarkastelua varten. Epicollect5 käyttäminen oli uutta, mutta sovelluksen avulla ymmärtää, kuinka helppoa paikkatietodatan luominen ja kerääminen oikeastaan on. Epicollect5-sovellukseen pystyi tallentamaan sen hetkisen sijainnin lisäksi kuvatiedostoja, jotka edelleen syventävät ja laajentavat paikkaan sidottua tietoa. Tehtävän aikana vastattiin kussakin itse päätetyssä sijainnissa viihtyvyyttä käsitteleviin kysymyksiin: ”Kuinka viihtyisäksi koet tämän paikan” ja ”Käyttävätkö ihmiset paikkaa hengailuun vai kävelevät sen ohi” jne. Kurssikerran ohjeissa mainitaan: ”Matkapuhelimen paikannussovelluksen avulla voidaan kerätä koordinaattitietoihin perustuvaa sijaintitietoa, jonka tarkkuus riippuu matkapuhelinverkon vahvuudesta juuri sillä paikalla, ja se vaihtelee muutamasta metristä aina useisiin kymmeniin metreihin.” On siis tärkeää ottaa huomioon matkapuhelimen kyky tarkan sijaintitiedon antamiseen, sillä se vaikuttaa saatuihin tuloksiin.
Luennon aikana harjoiteltiin mm. interpolointia viihtyvyydestä kerätyn tiedon avulla. Interpoloinnin avulla pistemuotoista paikkatietodataa voidaan hyödyntää antamalla arvoja myös niille pisteille, joista ei kerätty dataa. Kuvitellaan siis esimerkiksi kaupunkiverkosto, jossa kaupungin itäosa tunnetaan erittäin vaaralliseksi ja länsiosa taas turvalliseksi. Dataa näiden kaupungiosien väliltä ei kuitenkaan ole kerätty, jolloin interpoloimalla voidaan hyödyntää länsi- ja itäosan alueilta kerättyä tietoa. Voidaan siis muodostaa jatkuva pinta kuvaamaan koko kaupungin turvallisuutta valitsemalla esim. punainen väri itäosalle kuvaamaan vaarallisuutta ja sininen länsiosalle kuvaamaan turvallisuutta, jolloin näiden pisteiden väliin sijoittuvat kohteet saisivat joko vaalemman sinisen tai vaaleamman punaisen värin merkitsemään kyseisten kohteiden etäisyyttä vaarallisen itäosan keskipisteeseen ja turvallisen läntiosan keskipisteeseen. Interpoloimalla siis sovelletaan tietyistä pisteistä kerättyä paikkatietoa ja annetaan sen mukaan arvoja myös pisteille, joista ei ole kerätty tietoa.
Kurssikerran itsenäistehtävässä käsiteltiin hasardeja ja niiden alueellista esiintymistä. Tavoitteena oli luoda kolme karttaa, jotka esittäisivät hasardien esiintymistä maapallolla. Kartantekijä sai itse valita annetusta aineistosta muuttujat ja aikajanan. Mahdollisia muuttujia eli hasardeja olivat maanjäristykset, tulivuoret sekä meteoriittien putoamispaikat. Aineistoa tuotiin QGIS:iin mm. United States Geological Survey: Search Earthquake Catalog -sivuilta ja Data.gov: Global Volcano Locations Database -sivuilta, jotka ovat Yhdysvaltojen tuottamaa avointa paikkatietoadataa.
Kartat (Kuvat 1-3) esittävät tulivuorten ja vuosina 1980-2022 esiintyneiden 5.5-9.1 magnitudin kokoisten maanjäristysten sijoittumista maapallolla. Kuvista huomataan, että suurin osa maailman tulivuorista sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Samalla alueella ja sen läheisyydessä, esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa, tapahtuu myös eniten maanjäristyksiä. Tulivuoret ja maanjäristykset sijoittuvat pitkälti samoille alueille: Etelä- ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle, Kaakkois-Aasiaan sekä Aasian, Australian ja Oceanian länsirannikolle. Suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu Tyyntämerta ympäröivillä rannikkoalueilla, muodostaen yhdessä tulivuorten kanssa tapahtumarikkaan Tyynenmeren tulirenkaan.
Ensimmäisessä kartassa näkyvät magnitudiltaan seitsemän tai sitä suuremman kokoiset maanjäristykset. Näin suuria maanjäristyksiä tapahtuu harvoin, mutta tarkastelujaksolla vuosina 1980-2022 niitä on tapahtunut ympäri maapalloa. Kuvasta erottuu alueet, joilla suurimmat ja tuhoisimmat maanjäristykset ovat tapahtuneet: Etelä-Amerikan länsirannikolla mm. Chilessä, Kaakkois-Aasiassa mm. Indonesiassa sekä Aasian itärannilla mm. Japanissa ja Filippiineillä.
Kuva 1. Tulivuoret ja vuosina 1980-2022 tapahtuneet 7-9.1 magnitudin maanjäristykset.
Kuvat 2 ja 3 esittävät tulivuorten ja 6-6.9 magnitudin (Kuva 2) ja 5.5-5.9 magnitudin (Kuva 3) kokoisten maanjäristysten sijaintia maapallolla. Kartat havainnollistavat hyvin sen, kuinka vulkanismin ja aktiivisen Maan sisuksen seuraukset näkyvät maapallolla. Maanjäristyksiä ja tulivuorten purkauksia tapahtuu litosfäärilaattojen saumakohdissa ja kuumien pisteiden kohdalla. Pitkällä aikavälillä kerätty data maanjäristyksistä havainnollistaa maankuoren näyttäytyvyyden palapelinä. Kuva 3 esittää selkeästi esimerkiksi Etelä-Amerikan länsipuolella sijaitsevan Nazcan laatan rajat.
Kuva 2. Tulivuoret ja vuosina 1980-2022 tapahtuneet 6-6.9 magnitudin maanjäristykset.
Kartat havainnollistavat myös saarien syntyä. Havaijin saaret Pohjois-Amerikan länsipuolella Tyynellämerellä ovat muodostuneet kuuman pisteen päälle. Maankuoren alta purkautunut magma on muodostanut tulivuorista koostuvan saarikaaren, joista nuorin eli viimeisin saari sijaitsee kuuman pisteen päällä. Havaijin saarikaaren alueella on esiintynyt viiden (5) ja kuuden (6) magnitudin kokoisia maanjäristyksiä vuosina 1980-2022. Muita kuumien pisteiden päälle muodostuneita saaria ja saariryhmiä ovat muun muassa Islanti, Azorit ja Galápagossaaret.
Kuva 3. Tulivuoret ja vuosina 1980-2022 tapahtuneet 5.5-5.9 magnitudin maanjäristykset.