Kevät tuo mukanaan muuttolinnut. Tänä vuonna bongaan vain satavuotiaita yksilöitä. Ensimmäisen merkintäni sain, kun juhlin satavuotiasta setääni.

Jälkeläisten lisäksi paikalla oli pappi, joka hävisi tässä lajissa Kelan paikallisjohtajalle. Kun Kelan johtaja oli ollut työnsä puolesta onnittelemassa jo neljättä satavuotiasta, pappi oli ollut paikalla ensi kertaa.

Ei ole mitään mieltä tavoitella sadan vuoden ikää, jos terveys ja muisti reistailevat. Näiden juhlien sankari kuitenkin liikkui ketterästi ja muisti asioita liiankin hyvin.

Afrikan eläinten kuvia

Jouluna 1915 pukki oli tuonut hänelle pahvisen kuvakirjan, joka kertoi Afrikan eläimistä. Joulun jälkeen äiti pyysi kolmivuotiaalta kirjaa takaisin. Joulupukki toi saman teoksen taas seuraavana jouluna ja vielä sitä seuraavana. Vuoden 1918 jouluna paketista ei enää löytynyt tuttua kirjaa. Kansalaissodan aikana punikit olivat korjanneet sen talteen.

Yli 80-vuotiaat itsemurhaajat

Japanilaiset ja ranskalaiset elävät pisimpään. Useimmat satavuotiaat syövät kasvispainotteista, ravitsevaa ja vähäkalorista ruokaa. Niin myös setäni, joka kasvattaa perunansa ja tomaattinsa itse.

Teema esitti helmikuussa tiededokumentin Me satavuotiaat. Tutkija paljasti, että yli 80-vuotiaat tekevät Ranskassa nykyisin eniten itsemurhia. Vanheneminen ei onnistu, jos vanhuksesta tuntuu, ettei hänestä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, hän totesi.

Elämästä voi tulla merkityksellistä opiskelemalla.

Kun juhlapuhujat setäni luona pohtivat pitkän iän salaisuutta, kukaan ei sanonut ääneen jatkuvaa opiskelua. Ehkä se ei vain tullut mieleen. Satavuotias kun avaa päivittäin tietokoneen ja tarkistaa pörssikurssit.

Ansa Aarnio