Hurdan matematikpedagogik ska vi anamma?

|

Borga_mattaJag flyttade några år sedan till Alphyddan i östra innerstaden i Helsingfors. Alla som flyttar vet hur jobbigt det är att först packa ned allt och sedan upp allt igen. Sedan finns det de flyttlådor som innehåller saker som inte behövs akut och som aldrig packas upp, utan sätts direkt på vinden. Just i denna låda fanns alla mina minnes- och vänböcker från barndomen.

Vänböckerna cirkulerade alltid i klassen bland flickorna och man väntade otåligt på att få besvara alla de kluriga frågorna som fanns i boken samt skriva sin hälsning åt ägaren. Jag började läsa svaren. I boken fanns frågan om vilket skolämne man gillar mest och vilket minst. Svaren på den första var rätt så varierande. På den andra frågan fanns det nästan konsekvent bara ett svar. Matematik.

Jag började själv grundskolan samma höst som Berlin-muren föll. Koivisto var president, kalla kriget började ta slut och nya vidar blåste både över öst och väst. Brisen hittade nog aldrig riktigt fram till vårt matteklassrum, skulle jag säga. Lektionerna följde rätt så långt ett likadant mönster under alla dessa nio år. Läraren gick igenom läxan och ny teori på tavlan och sedan tog vi fram boken och räknade, räknade och räknade. Ensamma och hela lektionen. In och ut tränade vi ihärdigt såväl addition, subtraktion, multiplikation som division. Senare kom också bråkräkning, procenträkning, ekvationer, polynom och funktioner in i bilden. You name it. Allt som fanns i boken tränades och räknades. Fram till världens ände kändes det då som.

Jag vet att en hel del har ändrats sedan 1990-talet. Läroplanen är inte längre den samma, eleverna representerar en ny generation och den traditionella lärarcentrerade pedagogiken börjar vara historia. Ändå bekräftar forskning det som stod i vänboken. Matematik är inget populärt ämne bland eleverna. Varken i de längre eller högre årskurserna. Värför? Är det trots allt så att lektionerna går ut på att träna den mekaniska räknefärdigheten som sannolikt ändå upplevs rätt så tråkigt av en stor del av eleverna.

I mitt nuvarande yrke har jag arrangerat ett antal utbildningar där vi behandlar elevaktiverande pedagogik som centralt tema. Då deltagarna sedan testar olika arbetssätt i sina egna klassrum och skriver om sina erfarenheter, bekräftar iakttagelserna det som även teorin påpekar. De flesta elever aktiverar sig och börjar ta mera ansvar för sina studier som i sin tur leder till bättre skolframgång. Eleverna lär sig sociala färdigheter, diskuterar med klasskamrater som de tidigare bara vetat namnet på och stimuleras språkligt och kommunikativt. Bara då något görs annorlunda väcks en iver till läroämnet.

Jag har alltid haft respekt för klasslärare. De tar hand om våra barn, lär dem läsa, skriva och räkna, löser konflikter, plåstrar om sår och lyssnar till vänskaps- och kärleksbekymmer. Då man har flera olika roller och lever i ett högt tempo i vardagen, förstår jag att man kanske inte alltid orkar tänka på hur lektionerna kunde göras ”roligare” och mer aktiverande. Så man kör på eventuellt på samma sätt som min magister under 90-talet. För att lyckas variera undervisningen behövs konkreta tips om sätt och verktyg, en reflektion kring den egna pedagogiken och vilja att utvecklas. Under vårterminen arrangeras två utbildningar i elevaktiverande matematikdidaktik för klasslärare där just dessa teman behandlas.

Skrivare: Kaija Junttila

Kotitaloutta mobiilisti ja somea hyödyntäen

|

Tieto- ja viestintätekniikka, uusi mediamaailma sekä niiden tarjoamat tavat toimia, oppia ja tehdä yhteistyötä ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Opetusteknologia tarjoaa mainioita välineitä yhteisölliseen työskentelyyn ja oppimiseen. Erilaiset sosiaalisen median palvelut, kuten blogit, wikit, keskustelufoorumit ja verkkoyhteisöt, tarjoavat hyvät mahdollisuudet tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. Mobiililaitteilla on mahdollista rikastaa, laajentaa ja monipuolistaa oppimisympäristöä.

Peltolan_koulu

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut järjestivät kotitalousopettajille mahdollisuuden päivittää tietoteknistä osaamistaan sosiaalisen median ja mobiiliteknologian parissa. Koulutuksien aikana tutustuimme lyhyesti mobiili- ja sosiaalisen median hyödyntämiseen soveltuviin välineisiin, saimme käsityksen erilaisista mahdollisuuksista ja ideoita omaan opetukseen.

Mobiililaitteet kotitalousopetuksessa -koulutuksen tavoitteena oli oppia tuottamaan mobiililaitteen avulla monimediaista aineistoa, esim. oppimateriaalia oppilaille, ja ohjaamaan heitä eri mediaelementeistä koostuvien esitysten ja digitarinoiden tekemisessä. Kuvien ja videoiden taltioiminen, digitarinoiden laatimisessa hyödynnettävät ohjelmat, Google Driven palvelut, QR-koodien laatiminen ja Kahoot!-tietovisan mahdollisuudet tulivat koulutuksen aikana tutuiksi. Moni kurssilaisista innostui myös kotitalous oppiaineen omasta blogisivusta ja Instagram-tilistä. Useamman koulun herkullisia tuotoksia löytyykin nyt Instagramin kuvien jakopalvelusta. Myös blogin opetuskäytön hyödyntämisestä kiinnostuttiin kovasti.

Sosiaalisen median koulutuksessa perehdyttiin eri palveluiden, kuten blogin, wikin ja Facebookin käyttöön kotitalouden opetuksessa. Pääsimme valmistelemaan omaan opetukseen soveltuvan verkkoympäristön ja suunnittelemaan oppilaiden työskentelyä. Palveluiden käyttöä kokeiltiin myös mobiililaitteilla. Hyödyllisiksi havaittuja välineitä olivat esimerkiksi käsitekarttatyökalut (Padlet, Mindmeister) ja projektityöskentelyn alustaksi sopiva Wikispaces.

Vantaalaisen Peltolan koulun köksäntunneilla pyritään opiskelemaan kotitaloutta peltolan_kotitalousmahdollisuuksien mukaan mobiilisti ja somea hyödyntäen. Peltolan kotitalouden kuulumisia voi käydä seuraamassa kotitalous oppiaineen blogista. Blogikirjoittaminen, sisällöntuotanto, kuvaaminen, tekninen osaaminen ja visuaalisuus on yksi osa tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön hyödyntämistä kotitaloustunneilla. Blogin teossa hyödynnytetään myös multimedialaitteita sekä sosiaalisen median palveluita. Peltolan kotitalouden blogi löytyy osoitteesta peltolankotitalous.blogspot.fi.

Kiitokset kurssin toteutuksesta kuuluvat erikoissuunnittelija Esko Kuittiselle. Esko on loistava opettaja, mukavan rauhallinen ja asioiden esitystavaltaan erittäin selkeä. Saimme kurssilta hyviä työkaluja arjen työhön. Kurssin paras anti oli käytännönläheisyys, vuorovaikutteisuus toisten kotitalousopettajien kanssa, ideoiden jakaminen ja kokeilu käytännössä. Opetusmenetelmät ja –materiaalit tukivat oman materiaalin työstämistä ja antoivat vinkkejä niin sosiaalisen median kuin mobiililaitteille suunniteltujen palveluiden käyttöön. Toivottavasti kotitalousopettajille suunnattuja tieto- ja viestintäteknisiä taitoja tukevia kursseja järjestetään jatkossakin!

Anne_kotitalousblogi

 

 

Kirjoittaja:
Anne Ponkkonen, kotitalouden lehtori, Peltolan koulu, Vantaa

 

Työyhteisösovittelu auttaa puhumaan asiat selviksi

|

Ennen kuin opiskelin työyhteisösovittelijaksi, saatoin päästää suustani lauseen ”Ei tässä riitele ihmiset vaan asiat”. Enpä päästä enää. Ihmiset riitelevät, kähinöivät ja kahakoivat työpaikoillaan tälläkin hetkellä. Riitojen selvittely haukkaa esimiesten työajasta ison siivun.

Taina_isokuvaRiitojen aiheet näyttävät ulkopuolisen silmin usein merkillisiltä ja jopa mitättömiltä. Ensimmäisen työyhteisösovitteluni riidat olivat lähteneet hajuveden käytöstä. Toisessa sovittelussa selviteltiin erään henkilön tapaa pyöritellä silmiään palavereissa. Kolmannessa oli syntynyt kinaa pussipuuron lämmittämisestä työajalla.

En hämmästy, jos päähäsi putkahtaa nyt ajatus, miten kellään on töissä aikaa ja voimia tällaisista asioista riitelemiseen. Mikseivät ihmiset mene ja selvitä pulmia ongelman aiheuttajan kanssa.

Eivät mene, koska ongelmista puhuminen suoraan ongelman aiheuttajalle on ahdistavaa ja pelottavaa. Helpommalla pääsee, kun ryhtyy itse kiukuttelemaan tai mököttämään. Toinen kätevä ongelmanratkaisutapa on puhua ongelmasta kaikille muille ihmisille ongelman aiheuttajan selän takana. Samalla saadaan tilaisuus ruotia ongelmallisen ihmisen koko persoona ja jos hyvin käy, voidaan joukolla ideoida jokin nerokas ongelmanratkaisukonstikin. Hajuveden käytöstä ärsyyntyneet keksivät käydä suihkuttamassa omat vanhat hajuvetensä työtoverinsa työtilaan. Siitäpähän sitten ymmärtää, että hajuvedet haisevat.

Ainoa keino ratkaista ongelmia on puhuminen. Ihmiset eivät tiedä kertomatta, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Jos asioita ei selvitetä puhumalla, ongelmat vain paisuvat ja synnyttävät valtavan määrän pahaa mieltä, loukkaantumisia, katkeruutta, kostonhalua, vihaa. Näin kävi hajuvesiä suihkuttelevien työpaikallakin. Onneksi asiat saatiin puhuttua työyhteisösovittelussa kasvokkain, pohjamutia myöten.

Työyhteisösovittelun taikavoima on vuoropuhelussa. Ihmiset puhuvat ja kuuntelevat toisiaan vuoron perään. Eräs työyhteisösovitteluun osallistunut kertoi, että hän sai sovittelussa ensimmäisen kerran tilaisuuden kertoa näkemyksensä yhteisön ongelmista niin, että kukaan ei keskeyttänyt, puhunut päälle tai ampunut saman tien alas hänen ajatuksiaan. Kokemus oli ollut ihmeellinen.

Sovittelu ei ole mystiikkaa. Se onnistuu, koska paikalla ovat parhaat asiantuntijat: itse riitelijät. Kaikki osalliset istuvat tasaveroisesti saman pöydän ympärillä. Sovittelija pitää huolen, että kaikkia kuullaan. Harvoin kukaan on yksin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Riidat saadaan puhuttua ja asiat sovittua.

Toimivan työyhteisön tuntomerkki ei ole ongelmattomuus vaan se, miten ongelmista puhutaan ja miten niitä ratkaistaan. Parhaimmillaan ongelmat ovat kaikille äärimmäisen hyvä mahdollisuus vahvistaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen taitojaan. Kun seuraava ongelma iskee, on helpompi ottaa asia puheeksi kuin tarttua hajuvesipulloon.

Kirjoittaja: Taina Uimonen, joka osallistui Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen Työyhteisösovittelun erityisosaaja -koulutukseen 2014-2015

 

 

Vad är det som gör Motiverande Samtal så tilltalande och effektivt?

|

Vad är det som gör Motiverande Samtal (MI) så tilltalande och effektivt? En av de vanligaste kommentarerna jag får från mina deltagare, är att ”det är en så respektfull metod med en människosyn och ett förhållningssätt som värnar om människan”.

Jaana-SandholmJag kan inte annat än hålla med, det är en metod som strävar efter att göra klienten/patienten/brukaren delaktig i sin egen förändring. MI förutsätter att jag som behandlare/samtalsledare/rådgivare uppriktigt tror på att människan är en resursrik person med en vilja, önskan och förmåga att göra de förändringar som kan behövas. Som en duktig MI-tränare uttryckt det: ”Du har vad du behöver och tillsammans skall vi finna det” (Jennifer Hettema, University of New Mexico, Albuquerque)

MI är effektivt för att det är en evidensbaserad metod som hela tiden utvecklas utifrån vilka komponenter som forskningen kan bevisa har effekt. Det är nog ett av mina personliga favoritskäl. Jag har utbildat i MI i femton år och har hela tiden fått vara på alerten när nya studier gör att fokus i metoden tar en annan kurs. Det går helt enkelt inte att luta sig tillbaka på gamla erfarenheter utan upplägg måste omformas, omarbetas och revideras allt eftersom. Det är en givande utmaning att hitta nya pedagogiska grepp för att förmedla metoden.

Jag har utbildat inom många olika verksamheter och har tusentals nöjda deltagare och har ännu inte hittat ett enda område där MI, antingen som förhållningssätt och eller som metod inte skulle kunna tillämpas. Tvärtom, i allt arbete med människor torde det vara en självklarhet att ha ett empatiskt och respektfullt förhållningssätt där den andres intressen och behov sätts före ens egna. Och avslutningsvis, om så bara en liten del av ens arbetsuppgift handlar om att motivera den andra i någon riktning så har MI både ett förhållningssätt, strategier och verktyg för att hjälpa till i det arbetet.
Jaana Sandholm, MI tränare

Helsingfors universitets utbidnings- och utvecklingstjänster arrangerar en grundutbildning i Motiverande samtal 16.-17.2 och 14.-15.3.2016 i Helsingfors. Jaana fungerar som utbildare.

Läs mer och anmäl dig här.

Uusia menetelmiä nuorten työllisyyden ja osaamisen edistämiseen

|
jalat

Nuorten työttömyyden ja sen haittavaikutusten torjuntaan tarvitaan uudenlainen ote työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Tarvitaan myös entistä syvempää ymmärrystä nuorten arjesta, nuoruuden tarpeista ja nuorten omien kokemusten kuulemisesta, jotta löydetään ne mykistyneet kipupisteet, jotka eivät näy tilastoissa mutta ovat läsnä nuorten arjessa.

Mun juttu – meidän tulevaisuus -kehittämishankkeen tavoitteena on edistää nuorten hyvinvointia, tukea heidän hakeutumistaan koulutukseen ja työelämään. Keinoina käytetään taidetta, kulttuuria, liikuntaa ja luontoelämyksiä.

Hankkeen taustalla on huoli nuorten työttömyyden kasvusta sekä tuen tarve koulutuksen nivelvaiheissa ja työelämään siirtymisessä. Ongelmakenttä on laaja. Puutteet osallisuudessa, elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa voivat johtaa heikkoon opiskelumotivaatioon sekä estää koulutukseen tai työelämään hakeutumista.

Nuorten työelämään sijoittumisen haasteena ovat usein puutteelliset työnhakutaidot ja vähäinen työkokemus. Myöskään yrittäjyyttä ei osata nähdä vaihtoehtona työllistymiselle, vaikka toisaalta on todettu, että nuori sukupolvi omaa yrittäjämäisiä ominaisuuksia ja edellytyksiä aiempaa sukupolvea enemmän. Hankkeen nimessä esiintyvä Mun juttu -käsite viittaa opetusneuvos Martti Hellströmin esittämään ajatukseen siitä, että jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus löytää oma intohimonsa ja kasvaa täyteen mittaansa. Oman jutun löytäminen tarkoittaa siis laajasti oman osaamisen tunnistamista, tiedostamista ja kehittämistä. Oma osaaminen voi selkiintyä sopivassa pilotissa tai työpajassa ja parhaimmillaan johtaa siihen, että nuori hakeutuu kyseiselle alalle.

Mun juttu -hankkeessa edistetään erityisesti nuorten harrastamista, koulunkäyntiä ja opiskelua. Työpajat edesauttavat työhön hakeutumista, osallistumista ja osallisuuden tunnetta. Toisaalta pyritään rakentamaan uudenlainen sektorirajat ylittävä yhteistyöverkosto nuorten kanssa toimivien ammattilaisten välille. Tämän monialaisen palveluverkoston luomisen tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa sekä saada nuorten ääni kuuluville verkoston keskuudessa.

Hankkeen päätoteuttajana toimii Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut ja Lahden Yliopistokampus. Paikallisia toteuttajia ovat sen lisäksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahden seudun ympäristöpalvelut, Outward Bound Finland ry sekä Suomen Urheiluopisto. Hankkeen valtakunnalliseen toteuttajaverkostoon kuuluvat Taideyliopisto, Kajaanin yliopistokeskus sekä Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo.

Hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallinen ESR-hanke, jonka rahoittava viranomainen on Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hanke käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu vuoden 2017 loppuun. Hankkeen rahoitus on yhteensä 1,6 miljoonaa euroa, josta Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja valtion rahoitusosuus on 75 % ja loppuosa tuensaajien omarahoitusta ja muuta ulkopuolista rahoitusta.

Continue reading →