Terveydelle vaarallisia tilanteita Shanghaissa

shanghai
kuva: Kirsi Kettula. Shanghain ilmanlaatu on terveydelle haitallista

Katson peiliin Kiinassa. Hyvät uutiset: vaaleansininen pukee minua.
Huonot uutiset: vaaleansinisessä yöpaidassani on shanghailaisen sairaalan logo.

Koulutusviennissä kaikki ei aina mene niin kuin Suomessa ja kotoisen toimistopöydän ääressä suunnitellaan. Tämähän on itsestään selvää. Mutta en silti mitenkään osannut varautua siihen, että parin viikon työmatkastani viettäisin neljä päivää sairaalassa. Pitkä lentomatka yhdistettynä lahjakkuuteeni nukkua lentokoneessa saivat aikaan laskimotukoksen sääreeni.

Matkan varsinainen tavoite oli Helsingin yliopiston kansainvälisen ilmanlaatukoulutuksen kehittäminen yhteistyössä Nanjingin yliopiston kanssa. Mutta sen sijaan että olisin vetänyt työpajaa Nanjingissa, makasin nyt sairaalahuoneessani Shanghaissa. Matkaseurueessa olleet työkaverit joutuivat siis organisoitumaan uudelleen ja hoitamaan minunkin osuuteni. Lisäksi yksi työkavereista jäi tuekseni ja turvakseni Shanghaihin. Käytännön asioiden hoitaminen vaikkapa hotellin kanssa – tai myöhemmin avohoitopotilaana Shanghaissa – olisikin ollut aikamoista tuskaa ilman tätä tukea.

Sairaalapäivien edetessä matkan varsinainen teema, Kiinan ilmanlaatu, tuli kuitenkin yllättävällä tavalla konkreettiseksi myös minulle. Shanghain ilmanlaatu heikkeni toisena sairaalassaolopäivänäni terveydelle vaaralliselle tasolle. Työkaveri, joka matkasi tunnin verran kaupungin halki minua tervehtimään, valitteli (yskien) sisään astuessaan vuotavia silmiään ja kutittavaa kurkkuaan. Sairaalan seinien sisäpuolella minä taasen olin – ulkomaailmasta onnellisen tietämättömänä – hengitellyt pelkästään raikasta ja happirikasta ilmaa. Sairaalassa oli mitä ilmeisimmin erinomaiset ilmansuodattimet!

Ilmanlaatuun liittyvät myös sisäilman laatu ja sen terveysvaikutukset. Myös näitä tutkitaan Helsingin yliopistossa, ja ne ovat myös osa vientiin rakennettua koulutuspakettia (lisätietoja: https://blogs.helsinki.fi/airquality/). Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. (Ja tutustua sairaalamuotiin eri maanosissa.)

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula on aitiopaikalla kokemassa suomalaisen koulutusviennin arkea ja juhlaa Palmenian koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

Keltaista puuroa Pekingissä

Beijing 251114Peking kietoutuu savusumuun. Kuva: Kirsi Kettula

Pekingin ilman laatu on puhuttanut sekä Kiinassa että sen ulkopuolella. Kun Helsingin yliopiston Science in Dialogue -delegaatio laskeutui Pekingiin aikaisin maanantaiaamuna, vastassa oli kuitenkin miellyttävä yllätys: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäinen ajatus olikin, että aurinkolasit jäivät kotiin. Ne eivät olleet päällimmäisenä mielessä, kun pakkasin matkalaukkuja Suomen marraskuisessa harmaudessa.

Pekingin kuulaasta syyssäästä nauttiessamme matkaseurueen ilmakehätieteilijät antoivat kuitenkin ennakkovaroituksen lähestyvästä saastepilvestä. Parin päivän sisällä Peking olisi peittymässä savusumuun.

Saapuva saastepilvi? Maallikkona kuvittelin, että kaupungin ilmansaasteet ovat paikallisia ilmiöitä, ja että ne riippuvat kaupungin sisäisen liikenteen ja teollisuuden päästöistä. Kysyin asiaa täällä Pekingissä ilmakehätieteiden jatko-opiskelija Laura Riuttaselta.

Paikallisten saasteiden lisäksi Itä-Aasian yllä velloo ”brown cloud”, jota Laura kutsuu keltaiseksi puuroksi. Kyseessä on valtava saastepilvi, joka on syntynyt saastepäästöjen yhteisvaikutuksena. Se kulkeutuu ilmavirtojen mukana paikasta toiseen. Pilven liikkeitä seurataan satelliittikuvien avulla. Tätä puuroa me nyt odotamme Pekingiin.

Tiistaiaamu valkeni jo hieman usvaisempana, ja puoleen päivään mennessä savusumu muistuttaa näkyvyydeltään kotoisia marraskuun sumuja, vaikka auringon pitäisi paistaa säätiedotusten mukaan pilvettömältä taivaalta. Hotellihuoneessakin leijailee lievä savun haju, vaikka ikkunat ovat tiiviisti kiinni.

Helsingin yliopiston ilmakehätieteilijät ovat maailman huippua. He ovat valmistelleet Kiinan olosuhteisiin Air quality in a changing world -ilmanlaatukoulutusta, joka lähestyy suurkaupunkien ilmanlaatua suomalaisten asiantuntijoiden osaamisen kautta.

Koulutuksen ensiesittely on huomenna Science in Dialogue -tapahtumassa. Täällä Pekingin tihenevässä savusumussa ymmärrän syvemmin työn merkityksen.

Helsingin yliopistosta osallistuu kolmisenkymmentä asiantuntijaa Pekingin yliopiston kanssa keskiviikkona 26.11. järjestettävään Science in Dialogue -tapahtumaan. Painopistealat ovat ilmanlaatu, opetus ja oikeustieteet. Kirsi Kettula on mukana koulutusviennin asiantuntijana.

Kirsi Kettula Twitterissä @kettulak

Koulutusvienti on muutakin kuin Pisaa

http://pyramidi.it.helsinki.fi:8080/Cumulus/Standard/AssetServlet/12479303_print.jpg?recordView=SearchResult_ThumbnailView&catalogID=23&recordID=2917&errorURL=../Error.jsp

Professori Pasi Sahlberg ruotii suomalaisen koulun kehittämisen nykytilaa ja varoittelee koulutusviennille ”käyvän kuin Nokialle”, jos nyt ei tehdä oikeita poliittisia päätöksiä. (HS 12.10.2014, http://www.hs.fi/kulttuuri/a1412993780657)

Kieltämättä Pisa-tulosten jatkuva heikentyminen heikentäisi ajan mittaan kiinnostusta suomalaista koulutusta ja koulutusvientiä kohtaan. Toisaalta, koulutusviennissä suomalainen peruskoulu on harvoin varsinaisena vientiartikkelina. Pääosin koulutusvientimme perustuu suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten korkeaan koulutus- ja sisältöosaamiseen. Opetusalallakin Suomen varsinainen hittiartikkeli on suomalaisten opettajankouluttajien osaaminen – ei niinkään peruskoulu sinänsä.

En siis olisi heittämässä koulutusvientiä ja peruskoulun kehittämistä samojen pesuvesien mukana. Olen kuitenkin Sahlbergin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisen peruskoulun menestys edesauttaa myös suomalaista koulutusvientiä.

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula toimii Palmeniassa koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

 

Helsinki – Peking – Helsinki

Ympäristöekonomian koulutusta Pekingissä Kuva: Kirsi Kettula

Maailman suurin investointipankki. Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori. Helteinen Peking. Mitä minä teen tässä seurassa?

Suomalainen koulutusvienti on aluillaan. Sen parissa työtä tekevät oppilaitokset ja yritykset mieltävät toimintakenttänsä monin eri tavoin. Helsingin yliopistossa koulutusvienti toteuttaa omalta osaltaan yliopiston strategisia tavoitteita huipulle ja yhteiskuntaan.

Minulle hienointa Helsingin yliopiston koulutusviennissä on, että siinä yliopisto käyttää osaamistaan globaalin sosiaalisen vastuun alueella ja ottaa aikaisempaa suuremman roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Suomalaista koulutusosaamista tarvitsevat maat eivät aina vastaa käsitystämme demokraattisista yhteiskunnista. Kun valitsemme asiakkaitamme, pitäisikö siis pysytellä pois maista, joiden tapakulttuuria tai yhteiskuntajärjestelmää emme hyväksy?

Minä miellän toiminnan lähtökohdaksi ihmisen, ihmiskunnan ja luonnon hyvinvoinnin edistämisen. Jos voimme auttaa tyttöjä saamaan koulutusta tai tuoda ympäristökysymykset osaksi investointipäätöksiä, suomalaista koulutusta voi mielestäni viedä myös maihin, jotka eivät muuten vastaa länsimaisen demokratian ihanteita. Asiasta on tervettä käydä keskustelua ja tapaukset harkittava, jotta tiedostamme eettisen vastuumme.

Mutta miten siis olen päätynyt kuuntelemaan ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen luentoa China Development Bankin eli CDB:n pääkonttoriin Pekingiin? Vuosi sitten Ollikainen koulutti Viikissä CDB:n asiantuntijoita ympäristöpolitiikan peruskäsitteistä ja ympäristöinvestointeihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Nyt hänet on kutsuttu Pekingiin pitämään luentoa alan uusimmista trendeistä. Pääsin seuraamaan luentoa, joka välitettiin pankin kaikkiin konttoreihin Kiinassa.

Pekingiin oli saapunut useita viime kevään kurssin osallistujia tapaamaan opettajaansa: vaihtamaan kuulumisia ja keskustelemaan ympäristöekonomiasta. Tämä on Helsingin yliopiston koulutusvientiä, josta voin yliopistolaisena olla ylpeä!

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula on vuoden alusta ollut aitiopaikalla kokemassa suomalaisen koulutusviennin arkea ja juhlaa Palmenian koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

Aasiassa luottamus rakennetaan läsnäololla

”Viennin edistäminen on mukavaa jutustelua, todelliset vientihommat taas on sitkeyttä vaativaa rankkaa työtä”, kirjoitti Kalle Isokallio.

 Se tuli kyllä selväksi Gateway to Asian Business F.E.C-koulutuksessa, joka alkoi ensimmäinen marraskuuta 2011 ja päättyi kesäkuussa 2012. Kurssin vuosipäivää aiomme juhlistaa maailman kulttuurien laitoksella sivistääksemme itseämme siitä, miten pitkät juuret itse asiassa Helsingin yliopistolla on Kiina tutkimuksessa.

Patience, patience, patience

 “Vanhan” sinologin ja pääkouluttajamme Jukka Lahtisen oppitunti numero yksi oli kärsivällisyyden korostaminen. Täytyy myöntää, että se on joutunut koetukselle moneen kertaan. Ja sitten taas yhtäkkiä juuri kun olen luopunut toivomasta, minua odottaa kotona palatessani Kiinasta sähköposti, jossa ehdotetaan vastavierailua Shanghaista Jiao Tong yliopistosta. Delegaatiota olisi johtanut opetusteknologian kehittämisestä vastaavan tiedekunnan dekaani.  Valitettavasti kiinalaiset eivät olleet kuulleet Suomen kesälomista. Syyskuun alku ei ollut vierailulle kovin otollinen ajankohta, joten aikalisää oli pyydettävä. Vierailu odottaa edelleen realisoitumistaan.

 Sinologimme oppitunti numero kaksi: Kiinassa ei mitään saa aikaiseksi ilman guanxita verkostoa, joka hyödyttää sekä tiedon antajaa että vastaanottajaa. Kungfutsen oppien mukaan ”jos joku auttaa sinua lahjoittamalla pisaran vettä, korvaa se hänelle kaivamalla kaivo”. Meidän pisaramme kiinalaisille voisi olla ”Tools for success in science” koulutusohjelma, jossa perehdytään tieteelliseen kirjoittamiseen helpottamaan tutkimustulosten levittämistä kansainvälisissä julkaisuissa. Koulutusohjelma on tarpeeksi konkreettinen, selkeärajainen ja kompaktisti tuotteistettu.

Meillä suomalaisilla on guanxi-etuja, joita voi ja pitää hyödyntää. Vuoden 2012 kesällä Finnoden uudeksi johtajaksi Shanghaihin nimitettiin Sari Arho Havrén. Hän toimi ennen Kiinan opintomatkaani tutorinani antaen vinkkejä siitä miten kiinalaisten kanssa neuvotellaan. Hän on muuten entisiä palmenialaisia. Hän korosti sitä, minkä saatoin itse todentaa paikan päällä, että ainoastaan läsnäololla ja tutustumalla ihmisiin henkilökohtaisesti rakennetaan luottamusta. Jokainen huolellisesti valmisteltu vierailu edesauttaa seuraavia vientiponnisteluja.  Pienet kömmähdykset etu- ja sukunimien kanssa tai syömäpuikkojen kömpelö käyttö eivät haittaa, jos vastapuoli näkee, että etukäteisvalmistelut on huolellisesti tehty ja asioista on otettu selvää.

Se nappaa kalan, joka ajattelee kalan lailla

 Kiinan tulevaisuuden haasteet, joihin ratkaisuja haetaan yhteistyössä ulkomaisten toimijoiden kanssa, ovat puhtaampi ilma ja vesi, puhdas ruoka ja parempi koulutus omille lapsille.

 Asiantuntijaosaaminen, jota todella kannattaa nyt Kiinassa ja muuallakin Aasiassa hehkuttaa opettajankoulutuksemme ohella, on meidän yliopistopedagogiikkamme ja ”Hyvien Opettajien Akatemiamme” Toivon ja uskon sille loistavaa tulevaisuutta asiantuntijavientimme lippulaivana. Mutta kuten sanottua ilman kovaa työtä sekään ei onnistu. Kulttuuriin tutustuminen alkaa kielestä. Olen aloittanut kiinan kielen opiskelun tänä syksynä Konfutse-instituutissa. Se jos mikä kasvattaa kärsivällisyyttä.

Riitta Välke