Luovuusharkat

kuva: Ilkka Kuhanen, kuvassa Kirsi Heimonen

Ajattelun viikon kunniaksi (www.suomiajattelee.fi)

Työn arkirutiineista puhuttaessa on aina tilausta luovuudelle. Tässä blogituksessa muistutetaan luovuuden jokapäiväisestä harjoittamisesta. Jos siis seuraavassa mainitut, jollekulle likimain paniikinomaiset esimerkkitilanteet ovat itsellesi sitä paljon puhuttua helppoa kauraa, voit huoletta siirtyä lukupuuhista kynän varteen ja pistää tulemaan oman blogijuttusi ”Merkittävästi Etevästä Luovuudesta (MEL)”.

Tunnustele, testaa, kuulostele itseäsi – miten toimisit, tuntuuko tutulta, herättääkö kutinaa tai kihelmöintiä. Kuinka jouhevan lennokkaasti on hoidettu päivärytmityksesi, jotta sana hötkyily ei istu omaan sanavarastoosi? Entä luovitko mutkattomasti nurkan takaa keskelle käytävää pomppaavissa äkillistapauksissa? Silloin kun sähköinen kalenterisi on unohtanut synkronoitua paperisen version kanssa. Ovellasi seisoo kaksi tyystin eri aiheen tiimoilta tapaamiseen tullutta, enemmän tai vähemmän luovasti tilanteen vastaanottavaa hanketoimijaa – ja tietenkin eri hankkeista. Kekseliäät neronleimaukset kaivat hihastasi myös silloin, jos väliraportointi on vielä jonossa eräpäivän jo mentyä lujaa ja kauas. Sanaisen arkkusi kansi ei paina, mukaansatempaavien sähköpostien muotoilu luonnistuu ja luovailmaisu lehahtaa herkästi lentoon vieden myös kanssatoimijat oksalle istumaan. Tavoittelet luovuuden gurutasoa silloin, kun koulutuksen aloitustilaisuudessa tunnelma on seestynyt, vaikka kouluttaja on estynyt.

Toisinaan saa kunnian seurata – ja tehdä sitä suurella rispektillä, pontevan spontaaniuksen omaavia henkilöitä. He ovat tilanteen herroja ja rouvia, oli tilanteessa patti taikka kaksi. Hermostuneisuus peittyy hillittyyn käytökseen ja hallittuihin sanankäänteisiin. Tai ei ole mitä peittää. Jotkut ottavat epävakaan tilan haltuun rempseän remakasti tai hakevat ratkaisun pöydälle kuin se olisi siinä aina ollut, ehtoisampana kuin alkuperäissuunnitelma konsanaan. Yhtä kaikki, vaikutelma on sama tyylilajista riippumatta. Tunne siitä, että tämä se osaa!

Mikä on moisen merkittävästi etevän luovuuden takana lymyävä salaisuus? ”Kokemuksen tuomaa viisautta”, vastataan suoriltaan, mutta pidemmälle jututtaessa voi osaajien toimintatavoista löytää yhteneväisyyksiä. He ovat harjoitelleet luovuutta. Silkkaa hartiavoimin tehtyä lapiotyötä. Harjoitukset ovat olleet aivomyllytyksen tyyppisiä nokkeluushetkiä työpöydän ääressä, ennalta päätettyjä teen-tänään-toisin -harjoitteita tai rohkeita ex tempore-kokeiluja työyhteisön parissa, joista treeniä on usein tullut kipeän kantapään kautta. He ovat saattaneet olla kirjavasti värikkäässä tiimissä tai sukkelan esimiehen alaisuudessa ja oppineet yhdessä tehden tai mallista. Mallioppimisesta voidaan puhua myös silloin, kun luovuus on tarttunut vuosien saatossa äidinäidiltä tai siltä erikoiselta naapurin propellipäältä. Toisille osaaminen on karttunut luovien harrastusten, kirjallisuuden tai opiskelun myötä.

Siis harkat pystyyn! Päätetään tehdä toisin. Lyöttäydytään persoonien seuraan. Ensi kerralla viritetään rohkea tempaus tiimipalaverissa ja kirjoitetaan säväyttävä sähköposti. Tehdään kotimatkalla ehkä muutamia mielikuvaharjoitteita, jotka sovelletaan kokeellisen perheillallisen merkeissä. Sohvannurkassa makustellaan luovien toisinajattelijoiden omaelämänkertoja ja muistetaan, että tämä ajattelija voi olla lähelläkin. Onko hän samassa kahvipöydässä ääneen ajatteleva tai verkostoissasi kirjoittava MELli, Merkittävän Etevästi Luova?