Miksi kiinnostua sosiaalihuollosta?

nalle_lapsi

Sosiaalihuoltolaki uudistui 1.4.2015. Sote-sotkun jalkoihin jäänyt uudistus ei ole ihan vähäpätöinen asia Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, vaan koskettaa meistä jokaista ennemmin tai myöhemmin. Ellei suoraan niin välillisesti, vähintäänkin veronmaksajana, mutta useimmiten myös palvelujen käyttäjänä.

Huomattava määrä kuntien henkilöstöstä työskentelee sosiaali- ja terveyssektorilla ja yhä useammin sosiaalipalveluja tuotetaan myös yksityisesti. Sosiaalihuoltoa ovat niin kotipalvelu, vanhustenhuolto, lastensuojelu, isyysasiat kuin päihdetyökin, muun muassa. Sosiaalipalvelujen kirjo on laaja ja moninainen. Kaikkiin sosiaaliturvamenoihin valtakunnallisesti käytettävä rahasumma on valtava, yli 63 miljardia euroa vuodessa. Summa muodostaa kolmanneksen bruttokansantuotteesta.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä kunnat joutuvat miettimään palvelujen järjestämistä uudella tavalla. Erityisen suuri muutos on lapsiperhepalvelujen kohdalla. Kun Suomessa on lastensuojelun asiakkaana nyt noin 90 000 lasta, eli lähes joka kymmenes lapsi, tulee tilanne muuttumaan radikaalisti. Sosiaali- ja terveysministeriön visiona on lastensuojelun asiakkaiden määrän väheneminen kolmannekseen parin vuoden kuluessa ja kuntien yleisten perhepalvelujen huomattava lisääminen.

Sosiaalihuoltolain uudistus koskettaa myös laajaa joukkoa lastensuojelun ja lapsiperhepalveluiden yhteistyökumppaneita: terveydenhuoltoa, opetustointa, erityisesti varhaiskasvatusta ja oppilashuoltoa. Yhteistyövelvoitteet tulevat lisääntymään ja uudenlaisia toimintatapoja joudutaan opettelemaan useimmissa kunnissa.

Eri alojen ammattilaisilla pyöriikin mielessä runsaasti avoimia kysymyksiä liittyen vastuisiin ja velvollisuuksiin tässä uudessa tilanteessa. Näitä asioita olemme käyneet koulutuksissamme läpi nyt jo muutaman kuukauden ajan, ja sama tahti jatkuu. Kysymykset ja pohdinnat ovat osin samoja eri puolilla maata, osin erilaisia, riippuen kuntakoosta ja seutukuntien tilanteesta.

Monialainen yhteistyö ja palveluketjujen rakentaminen asiakaslähtöisesti (ei organisaatiolähtöisesti) estää jatkossa asiakkaan pompottelun eri hallintokuntien välillä. Mutta onko ammattilaisilla riittävästi tahtoa ja valmiuksia tehdä monialaista arviointia ja suunnittelua yhdessä? Miten asiakas ja hänen läheisverkostonsa saadaan mukaan työhön? Joillakin paikkakunnilla yhteistyö yli sektorirajojen on luontevaa työn arkea jo nyt, kun taas toisilla yhteistyötä hankaloittavat raja-aidat, jotka ovat usein olemassa tiedon puutteen tai väärinkäsitysten vuoksi. Tämän vuoksi on elintärkeää kouluttaa eri alojen ammattilaisia yhdessä.

Jottei liian helpolla päästäisi, samaan aikaan tai lähiaikoina astuu voimaan tukku muitakin lakeja. Esimerkiksi asiakirjojen kirjoittamisesta – ja tätä työtä sosiaalihuollossa todellakin riittää – säädetään sosiaalihuollossa lailla ensimmäistä kertaa. Asiakkaan itsemääräämislaki odottaa uutta eduskuntaa ja ripeää käsittelyä siellä. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki astuu voimaan ensi vuoden alussa, ja tekee sosiaalihuollon ammateista yhtä suojattuja ja rekisteröityjä kuin terveydenhuollon ammateista. Ja taustalla häämöttää iso sote-uudistus, jonka sisältöjä ei vielä kukaan tiedä. Tätä kaikkea seuraamme tarkoin ja erittäin suurella mielenkiinnolla, ja tarjoamme räätälöityä koulutusta ja kehittämispalveluja asiakkaidemme tueksi.

Kirjoittajat Päivi Sinko ja Johanna Vaitomaa ovat lastensuojelun ja sosiaalihuollon kouluttajia.