Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta

Vastuu on sana, joka puhuttaa kuluttajia elintarviketeollisuudessa. Kenellä se on, ja kenellä se tulisi olla? Kuluttajat ovat pettyneitä harhaanjohtaviin pakkausmerkintöihin, joissa jätetään kertomatta oleellisia tietoja tuotteista tai valehdellaan. Esimerkkinä voi mainita hevosenlihakohun, jossa ei kerrottu tuotteen sisältävän hevosenlihaa tai useat tuotteet, joiden mainitaan pakkauksessa auttavan laihduttamisessa.

Tuotteen turvallisuudesta on vastuussa tuotteen valmistaja. Tuotantoteknisiä ratkaisuja on valvottava HACCP -suunnitelman mukaan. Valvonnalla pyritään poistamaan fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset riskitekijät. Prosessista on otettava riittävä määrä näytteitä analyyseihin ja kerättävä tietoa tuotelaadun varmistamiseksi. Valmistajan on myös informoitava pakkauksessa kuluttajaa Suomen ja EU -lainsäädännön mukaan. Tärkeimpiä informoitavia asioita tuotteesta ovat säilytystapa, tuotteen säilyvyys, ainesosat ja niistä erityisesti allergeenit.

Tuotekehityksellä ei aina ole riittävästi resursseja varmistaa valmistettavien tuotteiden raaka-aineiden laatua. Vastuu raaka-aineiden laadusta on raaka-ainetoimittajilla, joiden tulisi ottaa huomioon tuoteturvallisuus- ja ympäristövastuuasiat. Raaka-aineet voi kuitenkin tulla maista, joissa elintarvikelainsäädäntö ja -valvonta eivät ole niin tiukkoja kuin EU:ssa. Kansainväliset standardit, kuten ISO -standardit kertovat toimittajan tai muun yhteistyökumppanin luotettavuudesta.

Tuotteita valmistavien yritysten on panostettava tuotteissaan käytettävien ainesosien alkuperän ja valmistamistapojen selvittämiseen. Onko raaka-aineet valmistettu ekologisesti? Täyttääkö lihakarjan jalostus eläinten hyvinvoinnin kriteerit? Antti Lauslahti esitti kyseiset kriteerit (Linda Keeling 17.2.2010) Palmenian tuotekehitysasiantuntijakoulutuksessa toukokuussa 2012 aiheena Vastuullisuus osana tuotekehitystä. Eläinten hyvinvoinnin kriteeristö pohjautuu neljään periaatteeseen: oikea ruokinta, hyvät olosuhteet, hyvä terveys, lajille tyypillinen käyttäytyminen.

Säännöllinen raaka-ainetoimittajien auditoiminen ja sertifikaattien tarkastaminen on vastuullisen elintarvikevalmistajan vastuulla. Välttääkseen takaisinvedot markkinoilta ja maineenmenetyksen, on yrityksien valvottava tuotannon ja pakkausmerkintöjen lisäksi toimittajiaan.

Iäkkäiden ihmisten ravinnon haasteet tuotekehityksessä

Ravitsemussuositukset muuttuvat jatkuvasti. Ihminen tarvitsee kuitenkin tiettyjä ravintoaineita. Niiden tarve muuttuu vauvasta iäkkääseen, ja perusta terveelle elimistölle pitäisi luoda jo nuorena. Iäkkäiden määrä kasvaa jatkuvasti Suomessa ja monissa hyvinvointivaltioissa, joissa suuret ikäluokat ovat siirtyneet tai siirtymässä eläkkeelle. Iäkkäiden ravinnontarve on erilainen verrattuna vauvoihin, nuoriin ja keski-ikäisiin. Tämä tulee ottaa huomioon elintarvikkeiden tuotekehityksessä. Elintarvikemarkkinoiden segmentointi ottaen huomioon myös iäkkäät on yrityksille yhä kannattavampaa ja palvelus veronmaksajille kansanterveyden näkökulmasta.

Suomen muistiasiantuntijat ry:n Merja Suominen luennoi Palmenia tuotekehitys­asiantuntija­koulutuksen seminaarissa ikääntyvien ihmisten ravitsemuksesta kesäkuussa 2012. Keski-ikäisten runsas tyydyttyneiden rasvojen saanti on yhteydessä huonompaan kognitioon, kun taas monityydyttymättömien rasvahappojen saanti parantaa sitä. Kalan syönnin ja erityisesti omega-3 -rasvahappojen saannin on tutkittu hidastavan muistin menetystä 70–89 -vuotiailla ihmisillä. Välimeren ruokavaliolla on todettu olevan vaikutusta Alzheimerin taudin ehkäisemisessä, kun taas punainen liha, sisäelimet ja rasvaiset maitotuotteet suurentavat riskiä sairastua tautiin. Myös kohtuullisesti kahvia ja hedelmämehua juovien ikääntyvien ihmisten on tutkittu sairastavan vähemmän Alzheimerin tautia.

Aivoterveydelle edullisen ruokavalion tulisi sisältää vähän punaista lihaa, jota voi korvata kalalla, kanalla, maitovalmisteilla (vähärasvainen), kananmunalla ja pavuilla. Tällöin vältetään liiallinen tyydyttyneiden rasvojen saanti. Lisäksi pitäisi saada antioksidantteja ja hyviä kasvirasvoja lisäämällä kasvisten, hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kulutusta. Hyviä kasvirasvoja saa erityisesti kasviöljyistä, avokadosta ja pähkinöistä. Tuoremehut ovat hyviä vitamiinilähteitä.

Aikuisten proteiinin tarve on 0,8 g/painokilo/vrk, mutta iäkkäät tarvitsevat 1-1,2 g/painokilo/vrk. Hyviä proteiinin lähteitä, joista saa helposti päivittäisen tarpeen täydennetyksi, ovat muun muassa maustamaton rahka, raejuusto, Valio Plus -maito (sisältää myös paljon kalsiumia ja D-vitamiinia), juusto, kala ja kananmuna. Punaisesta lihasta saa paljon proteiinia mutta myös tyydyttyneitä rasvoja. Erilaiset leikkeleet ja muut lihajalosteet ovat hyviä proteiinin lähteitä, mutta ovat usein hyvin prosessoituja ja sisältävät lisäaineita.

Tuotekehityksen näkökulmasta ikääntyvät ihmiset otetaan yhä paremmin huomioon runsaasti proteiinia, hyviä rasvoja ja vitamiineja sekä kivennäisaineita sisältävillä tuotteilla. Lisäksi nykyään tuodaan maahan paljon terveellisiä ”superfood ”-tuotteita, joissa on runsaasti flavonoideja ynnä muita terveellisiä ravintoaineita. Pitkän iän ja terveellisen elämän salaisuus on loppujen lopuksi kiinni geeneistä, ravinnon ja elämäntapojen tasapainosta sekä elinympäristöstä. Pitkää ikää ja terveellistä elämää havittelevien kannattaa seurata elämäntavoissa ja ruokavaliossa esimerkiksi Japanin okinawalaisia, sardinialaisia ja Californian lomalindalaisia: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/miten-elaisin-pidempaan-satavuotiaiden-salaisuus.