Kotitaloutta mobiilisti ja somea hyödyntäen

Tieto- ja viestintätekniikka, uusi mediamaailma sekä niiden tarjoamat tavat toimia, oppia ja tehdä yhteistyötä ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Opetusteknologia tarjoaa mainioita välineitä yhteisölliseen työskentelyyn ja oppimiseen. Erilaiset sosiaalisen median palvelut, kuten blogit, wikit, keskustelufoorumit ja verkkoyhteisöt, tarjoavat hyvät mahdollisuudet tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. Mobiililaitteilla on mahdollista rikastaa, laajentaa ja monipuolistaa oppimisympäristöä.

Peltolan_koulu

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut järjestivät kotitalousopettajille mahdollisuuden päivittää tietoteknistä osaamistaan sosiaalisen median ja mobiiliteknologian parissa. Koulutuksien aikana tutustuimme lyhyesti mobiili- ja sosiaalisen median hyödyntämiseen soveltuviin välineisiin, saimme käsityksen erilaisista mahdollisuuksista ja ideoita omaan opetukseen.

Mobiililaitteet kotitalousopetuksessa -koulutuksen tavoitteena oli oppia tuottamaan mobiililaitteen avulla monimediaista aineistoa, esim. oppimateriaalia oppilaille, ja ohjaamaan heitä eri mediaelementeistä koostuvien esitysten ja digitarinoiden tekemisessä. Kuvien ja videoiden taltioiminen, digitarinoiden laatimisessa hyödynnettävät ohjelmat, Google Driven palvelut, QR-koodien laatiminen ja Kahoot!-tietovisan mahdollisuudet tulivat koulutuksen aikana tutuiksi. Moni kurssilaisista innostui myös kotitalous oppiaineen omasta blogisivusta ja Instagram-tilistä. Useamman koulun herkullisia tuotoksia löytyykin nyt Instagramin kuvien jakopalvelusta. Myös blogin opetuskäytön hyödyntämisestä kiinnostuttiin kovasti.

Sosiaalisen median koulutuksessa perehdyttiin eri palveluiden, kuten blogin, wikin ja Facebookin käyttöön kotitalouden opetuksessa. Pääsimme valmistelemaan omaan opetukseen soveltuvan verkkoympäristön ja suunnittelemaan oppilaiden työskentelyä. Palveluiden käyttöä kokeiltiin myös mobiililaitteilla. Hyödyllisiksi havaittuja välineitä olivat esimerkiksi käsitekarttatyökalut (Padlet, Mindmeister) ja projektityöskentelyn alustaksi sopiva Wikispaces.

Vantaalaisen Peltolan koulun köksäntunneilla pyritään opiskelemaan kotitaloutta peltolan_kotitalousmahdollisuuksien mukaan mobiilisti ja somea hyödyntäen. Peltolan kotitalouden kuulumisia voi käydä seuraamassa kotitalous oppiaineen blogista. Blogikirjoittaminen, sisällöntuotanto, kuvaaminen, tekninen osaaminen ja visuaalisuus on yksi osa tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön hyödyntämistä kotitaloustunneilla. Blogin teossa hyödynnytetään myös multimedialaitteita sekä sosiaalisen median palveluita. Peltolan kotitalouden blogi löytyy osoitteesta peltolankotitalous.blogspot.fi.

Kiitokset kurssin toteutuksesta kuuluvat erikoissuunnittelija Esko Kuittiselle. Esko on loistava opettaja, mukavan rauhallinen ja asioiden esitystavaltaan erittäin selkeä. Saimme kurssilta hyviä työkaluja arjen työhön. Kurssin paras anti oli käytännönläheisyys, vuorovaikutteisuus toisten kotitalousopettajien kanssa, ideoiden jakaminen ja kokeilu käytännössä. Opetusmenetelmät ja –materiaalit tukivat oman materiaalin työstämistä ja antoivat vinkkejä niin sosiaalisen median kuin mobiililaitteille suunniteltujen palveluiden käyttöön. Toivottavasti kotitalousopettajille suunnattuja tieto- ja viestintäteknisiä taitoja tukevia kursseja järjestetään jatkossakin!

Anne_kotitalousblogi

 

 

Kirjoittaja:
Anne Ponkkonen, kotitalouden lehtori, Peltolan koulu, Vantaa

 

Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta

Vastuu on sana, joka puhuttaa kuluttajia elintarviketeollisuudessa. Kenellä se on, ja kenellä se tulisi olla? Kuluttajat ovat pettyneitä harhaanjohtaviin pakkausmerkintöihin, joissa jätetään kertomatta oleellisia tietoja tuotteista tai valehdellaan. Esimerkkinä voi mainita hevosenlihakohun, jossa ei kerrottu tuotteen sisältävän hevosenlihaa tai useat tuotteet, joiden mainitaan pakkauksessa auttavan laihduttamisessa.

Tuotteen turvallisuudesta on vastuussa tuotteen valmistaja. Tuotantoteknisiä ratkaisuja on valvottava HACCP -suunnitelman mukaan. Valvonnalla pyritään poistamaan fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset riskitekijät. Prosessista on otettava riittävä määrä näytteitä analyyseihin ja kerättävä tietoa tuotelaadun varmistamiseksi. Valmistajan on myös informoitava pakkauksessa kuluttajaa Suomen ja EU -lainsäädännön mukaan. Tärkeimpiä informoitavia asioita tuotteesta ovat säilytystapa, tuotteen säilyvyys, ainesosat ja niistä erityisesti allergeenit.

Tuotekehityksellä ei aina ole riittävästi resursseja varmistaa valmistettavien tuotteiden raaka-aineiden laatua. Vastuu raaka-aineiden laadusta on raaka-ainetoimittajilla, joiden tulisi ottaa huomioon tuoteturvallisuus- ja ympäristövastuuasiat. Raaka-aineet voi kuitenkin tulla maista, joissa elintarvikelainsäädäntö ja -valvonta eivät ole niin tiukkoja kuin EU:ssa. Kansainväliset standardit, kuten ISO -standardit kertovat toimittajan tai muun yhteistyökumppanin luotettavuudesta.

Tuotteita valmistavien yritysten on panostettava tuotteissaan käytettävien ainesosien alkuperän ja valmistamistapojen selvittämiseen. Onko raaka-aineet valmistettu ekologisesti? Täyttääkö lihakarjan jalostus eläinten hyvinvoinnin kriteerit? Antti Lauslahti esitti kyseiset kriteerit (Linda Keeling 17.2.2010) Palmenian tuotekehitysasiantuntijakoulutuksessa toukokuussa 2012 aiheena Vastuullisuus osana tuotekehitystä. Eläinten hyvinvoinnin kriteeristö pohjautuu neljään periaatteeseen: oikea ruokinta, hyvät olosuhteet, hyvä terveys, lajille tyypillinen käyttäytyminen.

Säännöllinen raaka-ainetoimittajien auditoiminen ja sertifikaattien tarkastaminen on vastuullisen elintarvikevalmistajan vastuulla. Välttääkseen takaisinvedot markkinoilta ja maineenmenetyksen, on yrityksien valvottava tuotannon ja pakkausmerkintöjen lisäksi toimittajiaan.

Iäkkäiden ihmisten ravinnon haasteet tuotekehityksessä

Ravitsemussuositukset muuttuvat jatkuvasti. Ihminen tarvitsee kuitenkin tiettyjä ravintoaineita. Niiden tarve muuttuu vauvasta iäkkääseen, ja perusta terveelle elimistölle pitäisi luoda jo nuorena. Iäkkäiden määrä kasvaa jatkuvasti Suomessa ja monissa hyvinvointivaltioissa, joissa suuret ikäluokat ovat siirtyneet tai siirtymässä eläkkeelle. Iäkkäiden ravinnontarve on erilainen verrattuna vauvoihin, nuoriin ja keski-ikäisiin. Tämä tulee ottaa huomioon elintarvikkeiden tuotekehityksessä. Elintarvikemarkkinoiden segmentointi ottaen huomioon myös iäkkäät on yrityksille yhä kannattavampaa ja palvelus veronmaksajille kansanterveyden näkökulmasta.

Suomen muistiasiantuntijat ry:n Merja Suominen luennoi Palmenia tuotekehitys­asiantuntija­koulutuksen seminaarissa ikääntyvien ihmisten ravitsemuksesta kesäkuussa 2012. Keski-ikäisten runsas tyydyttyneiden rasvojen saanti on yhteydessä huonompaan kognitioon, kun taas monityydyttymättömien rasvahappojen saanti parantaa sitä. Kalan syönnin ja erityisesti omega-3 -rasvahappojen saannin on tutkittu hidastavan muistin menetystä 70–89 -vuotiailla ihmisillä. Välimeren ruokavaliolla on todettu olevan vaikutusta Alzheimerin taudin ehkäisemisessä, kun taas punainen liha, sisäelimet ja rasvaiset maitotuotteet suurentavat riskiä sairastua tautiin. Myös kohtuullisesti kahvia ja hedelmämehua juovien ikääntyvien ihmisten on tutkittu sairastavan vähemmän Alzheimerin tautia.

Aivoterveydelle edullisen ruokavalion tulisi sisältää vähän punaista lihaa, jota voi korvata kalalla, kanalla, maitovalmisteilla (vähärasvainen), kananmunalla ja pavuilla. Tällöin vältetään liiallinen tyydyttyneiden rasvojen saanti. Lisäksi pitäisi saada antioksidantteja ja hyviä kasvirasvoja lisäämällä kasvisten, hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kulutusta. Hyviä kasvirasvoja saa erityisesti kasviöljyistä, avokadosta ja pähkinöistä. Tuoremehut ovat hyviä vitamiinilähteitä.

Aikuisten proteiinin tarve on 0,8 g/painokilo/vrk, mutta iäkkäät tarvitsevat 1-1,2 g/painokilo/vrk. Hyviä proteiinin lähteitä, joista saa helposti päivittäisen tarpeen täydennetyksi, ovat muun muassa maustamaton rahka, raejuusto, Valio Plus -maito (sisältää myös paljon kalsiumia ja D-vitamiinia), juusto, kala ja kananmuna. Punaisesta lihasta saa paljon proteiinia mutta myös tyydyttyneitä rasvoja. Erilaiset leikkeleet ja muut lihajalosteet ovat hyviä proteiinin lähteitä, mutta ovat usein hyvin prosessoituja ja sisältävät lisäaineita.

Tuotekehityksen näkökulmasta ikääntyvät ihmiset otetaan yhä paremmin huomioon runsaasti proteiinia, hyviä rasvoja ja vitamiineja sekä kivennäisaineita sisältävillä tuotteilla. Lisäksi nykyään tuodaan maahan paljon terveellisiä ”superfood ”-tuotteita, joissa on runsaasti flavonoideja ynnä muita terveellisiä ravintoaineita. Pitkän iän ja terveellisen elämän salaisuus on loppujen lopuksi kiinni geeneistä, ravinnon ja elämäntapojen tasapainosta sekä elinympäristöstä. Pitkää ikää ja terveellistä elämää havittelevien kannattaa seurata elämäntavoissa ja ruokavaliossa esimerkiksi Japanin okinawalaisia, sardinialaisia ja Californian lomalindalaisia: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/miten-elaisin-pidempaan-satavuotiaiden-salaisuus.

Kestävä kehitys elintarvikkeiden jalostuksessa

Kestävän kehityksen merkitys elintarviketeollisuudessa korostuu vuosi vuodelta. MTT:n tutkimuspäällikön Juha-Matti Katajajuuren pitämässä seminaarissa Palmenia tuotekehitysasiantuntijakoulutuksessa syksyllä 2012 esitettiin, että ravinnon osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista voi olla jopa 40 %. Olemmeko turhaan huolissamme kulkuneuvojen hiilipäästöistä? Miten voimme vaikuttaa ravintokulutuksen ekologisuuteen muuten kuin kierrättämällä?

Kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Brundtland 1987). Ihmisten saama tieto hiilijalanjäljistä tuotetasolla lisää tuskaa, ja saa meidät ajattelemaan jälkikasvuamme. Mitä voimme kuitenkaan tehdä? Tutkimusten mukaan eniten luontoa kuormittavia elintarviketuotannon prosesseja ovat rehuketju ja eläinten kasvatus. Näistä seuraa muun muassa vesistöjen rehevöitymistä, otsonin muodostusta, happamoitumista ja kasvihuonekaasuja. Yhden juustokilon valmistaminen pellolta pöytään vastaa noin 60 kilometrin autolla ajon hiilijalanjälkeä. Pitäisikö lopettaa pitkälle jalostettujen ruokien syöminen?

Lihatuotannon hiilijalanjälki on merkittävä elintarviketeollisuudessa. Ympäristövaikutusten vähentämismahdollisuuksia ovat esimerkiksi: viljojen satotason nosto viljelymenetelmiä kehittämällä ja geeniteknologialla, karjan jalostaminen geeniteknologialla, energian talteenotto ja kierrätys. Viljan ja karjan kasvun nopeuttaminen vähentäisi merkittävästi viljelystä ja karjanhoidosta johtuvaa hiilijalanjälkeä. Kuka hyväksyy viikossa kasvaneen ja jalostetun rehuviljan käytön karjataloudessa? Haluammeko syödä kuukaudessa teurasmittaan kasvaneita broilereita? Geeniteknologia on monen mielestä vielä epäeettistä, mutta jossakin määrin sitä tulee tulevaisuudessa saada käyttää, jos halutaan merkittävästi vähentää kasvihuonekaasuja ruoan jalostamisessa.

Vastaus hiilijalanjäljen pienentämiseen elintarviketeollisuudessa tulevaisuudessa voi olla pakkausmerkintäuudistukset yhdessä valveutuneiden kuluttajien kanssa. MTT:n mukaan hiilimerkinnät ohjaavat elintarvikevalintoja, valistavat kuluttajaa ja helpottavat kuluttajan ostopäätöksiä. Merkintöjen tulee kuitenkin olla mahdollisimman yhteneväisiä ja mielellään kansainvälisiä standardeja noudattavia. Tällä hetkellä monilla yrityksillä on omat merkintätavat tuotteissaan. Saadakseen luotettavuutta merkintä tarvitsee tuekseen paljon tiedottamista, kampanjointia sekä hiilijalanjäljen tarkistuksen tuotekohtaisesti. Merkintä auttaisi valitsemaan ja suosimaan yrityksiä, jotka näkevät vaivaa ja investoivat hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Kaikki pyristely on turhaa, jos rahaa ei mene maailmanlaajuisesti aluksi päiväntasaajan maihin, joissa metsätalous on monelle pääelinkeino. On turha valita elintarvikepakkauksia hiilijalanjäljen perusteella ja tehostaa karjatuotantoa, jos meillä ei ole 50 vuoden kuluttua puita, jotka riittävästi sitoisivat hiilidioksidia. Tukipaketit ja miljardit tulisi lähettää sinne ennen hiilipäästösäädösten kiristämistä. Asiahan ei meille rikkaille maille kuulu, kun päiväntasaaja on niin kaukanakin. Vai kuuluuko, ja koska on liian myöhäistä katua?