Nyt sitten päästäänkin tositoimiin ja tänne blogiin pitäisi sitten pamauttaa kaikki kartat ja ”selvitykset” siitä, mitä menit tekemään ja miksi.
Heti ensimmäisen kurssikerran aluksi epäilyt kävivät toteen ja tuttu Mapinfo, tuo geoinformaatikon ystävä, tilastojen valaisija, paikkatiedon visualisoija, päällekkäisanalyysien armoitettu artisti… ja ensikosketuksella TVT1 -kurssilla tapahtuneen ensikosketuksen perusteella melkoisen uppiniskainen tietokoneohjelma tai vain niin hieno järjestelmä, että ainakin minä tunsin itseni tyhmäksi, kun en saanut sitä tottelemaan. Vai olisikohan sittenkin käynyt niin, että sen salaisuudet vaativat hieman enemmän perehdytystä, ennen kuin se voidaan valjastaa kartanlaadintaan? Tämä tunne minulla kyllä heräsi ensimmäisellä kurssikerralla, kun kyseinen järjestelmä alkoi tulla selvemmäksi ja saada inhimillisiä, käyttäjäystävällisiäkin piirteitä. Ehkä kovan kuoren alla toimiikin ihan mukava ohjelma ja paljastaa uusia ulottuvuuksia, kuten Mikko Raninen kommentoi kyseistä ohjelmaa omassa blogissaan.
Ensimmäisen kurssikerran harjoittelun jälkeen oli aika laatia oma koropleettikartta valitsemansa aineiston pohjalta. Koropleettikarttahan on kartta, jossa aluejako on jo ennalta päätetty ja sen pohjalta laadittavan kartan alueet jaetaan aineiston pohjalta eri luokkiin. Alueet saavat omaa luokkaansa kuvaavan rasterin, esimerkiksi värisävyn kartalla. Itse päätin ottaa sellaisen aineiston, jossa olisi jotain uutta. Ei esimerkiksi eläkeläisten tai ruotsinkielisten osuutta kunnassa, koska niistä laadittuja karttoja ovat esimerkiksi lukion oppikirjat täynnä. Valitsin aineistoksi kesämökkien lukumäärän kunnittain. Halusin selvittää, missä päin suomalaiset oikeasti mökkeilevät. Hypoteesina pidin yleiskäsitystä siitä, että kesämökin olevan luonnonrauhassa, yleensä veden äärellä. Toivoin kartan joko todistavan tämän käsityksen tai paljastavan jotain aivan muuta.
Kartan aineisto selvitettiin paikkatietokyselyllä, missä koko aineistosta valitaan haluttu aineisto, tässä tapauksessa kesämökkien lukumäärä 2010, jonka perusteella kartta tuli sitten laadittua. Koropleettikartan aineisto pitää aina luokitella ennen käyttöä. Luokittelutavan valintaa helpottamaan tarkasteltiin aineiston jakaumaa histogrammityökalun avulla (Kuva 1). Kuten kuvasta huomataan, jakauma on vino ja laskeva, joten normaalijakauma ei toimisi. Aluksi kokeilin kvantiilia luokitusta, missä jokaiseen luokkaan tulee yhtä monta havaintoa. Luokittelutapa antoi kuitenkin hyvin eri määrät eri luokkiin, mutta suurimpaan luokkaan, joka sisälsi lähes sata kuntaa, kuuluvien kuntien frekvensseissä oli niin suuri hajonta (frekvenssiarvot n. 4000-8000 mökkiä), ettei se olisi erottanut sieltä kaikkein suosituimpia mökkikuntia. Tasavälinen luokitus jätti puolestaan alimpaan luokkaan niin paljon havaintoarvoja, että kartasta olisi tullut melko yksivärinen, eikä pienempiä eroja olisi pystynyt havaitsemaan.
Kuva 1. Viiteen luokkaan jaettu histogrammi kesämökkien lukumäärästä kunnittain 2010.
Päädyin lopulta luokittelemaan aineiston luonnollisten luokkavälien mukaan, joita oli hyvin havaittavissa (kuva 2). Se myös korosti niitä muutamaa kuntaa, joissa oli erityisen paljon kesämökkejä suhteessa muuhun Suomeen. Aino Ropponen kertoo omassa blogissaan huomanneensa saman asian omassa kartassaan ulkomaalaisten osuudesta Uudenmaan kunnissa. Luokittelu toimii siis silloin, kun pyritään korostamaan jotain luokkaa tai aineistosta löytyy poikkeavia havaintoja. Luonnollinen luokkajako toimi, eli Kuntien määrä kasvoi aina alemmissa luokissa, mutta kasvu oli suhteellisen tasaista ja noudatti jakaumaa melko hyvin.
Kuva 2. Yksityiskohtainen histogrammi kesämökkien lukumäärästä kunnissa 2010.
Valitsin värisävyksi kohtuullisen pitkän harkinnan jälkeen vihreän, koska mökki liitetään ajatuksissa monesti luontoon ja luonnonmaisema on kesäisin Suomessa melko vihreä suuresta metsä- ja suopinta-alasta johtuen. Tummensin ylimmän luokan värejä, että ne erottuisivat paremmin kartalta. Pienimmän luokan väri on vaalean keltainen. Itse asiassa, kun tarkastellaan asiaa tarkemmin, kyseiseen luokkaan kuuluvien kuntien maisemassa on keltaista väriä, eli värivalinnat saattavat luoda mielikuvia kuntien maisemasta. Osassa kunnista nämä oletukset voivat päteä, osassa eivät. Täysi tarkoitushan tällä valinnalla ei ollut. Se oli vain pieni yhteensattuma, mutta kartta luo mielikuvia, jotka voivat myös auttaa syy-seuraussuhteiden tulkitsemisessa, vaikka värivalinnoilla luodaankin vain, joskus jopa tahattomia, mielikuvia. Ymmärrettävyyden vuoksi kartalla tulisi olla niin vähän eri värejä kuin mahdollista, mutta sen sijaan niiden eri tummuusasteet ovat suositeltavia. Tummat sävyt luovat nimittäin yleensä mielikuvan, että kartalla kuvattava asia saa suuren frekvenssin tummilla alueilla ja pienen vaaleilla. Samalla ajattelutavalla on myös tämän kartan värisävyt valittu.Itse mekaaninen kartanlaadinta on kuitenkin vain yksi vaihe koko kartanlaadintaprosessia. Sitä edeltää aineiston kerääminen ja kaiken jälkeen pitää itse analysoida tuotosta ja vasta viimeiseksi sitä voidaan itse tulkita.Sitten onkin aika tulkita karttaa. Kuten jo hypoteesissa oletin, näkyvät kartalla (kuva 3) tietynlaisia suosittuja kuntia. Kuten kartasta nähdään, monet suosituista mökkikunnista ovat keskittyneet suurten vesistöjen äärelle. Varsinkin Saimaan, Näsijärven ja Päijänteen vesistöalueiden ympäryskunnat sekä monet merenrantakunnat erottuvat. Tämä todistaa siis hypoteesiani luonnonrauhasta ja veden ja metsän läheisyydestä. Metsä tuo suojaa, Vesi puolestaan avaruutta. Nämä tarjoavat myös monelle Suomalaiselle mieluisia aktiviteetteja, kuten uimista Saunan yhteydessä tai marjastamista metsissä.
Kuva 3. Koropleettikartta kesämökkien lukumääristä kunnittain 2010
Kartan mukaan kuntia, joissa on vain vähän kesämökkejä, sijaitsee paljon Pohjanmaalla, Vaasan seutua lukuun ottamatta, ja Etelä-Suomessa varsinkin Helsinki-Riihimäki-Lahti-Porvoo-Helsinki -akselin sisällä olevat kunnat. Näistä kunnista pääsääntöisesti puuttuvat suuret vesistöt, mikä voi olla yhtenä syynä. Näillä alueilla on puolestaan paljon peltoalaa ja korkeuserot hyvin olemattomia. Voi olla, että tämäntyyppinen maisema koetaan liian avaraksi tai hieman tylsäksi kesämökille.
Eniten kesämökkejä oli vuonna 2010 Länsi-Turunmaan kunnassa Lounais-saaristossa Varsinais-Suomessa. Kyseisessä kunnassa oli nimittäin tuolloin yli 8000 kesämökkiä. Kyseinen kunta ei ikävä kyllä erotu kovinkaan hyvin kartalla, se koostuu lähes yksinomaan pienistä saarista, joiden väritys jää kyllä hieman epäselväksi, varsinkin jos karttaa katsotaan pienennettynä. Tämä ei ollut suuri yllätys, sillä olen itsekin vieraillut kyseissä kunnassa ja jonottanut pitkän ajan sunnuntai-iltapäivänä pääsyä Nauvon lautalle. Mikä tässä kunnassa sitten erityisesti viehättää? Yksi tekijä voi olla se, että rantaviivaa on paljon ja monet saarista ovat sen lisäksi yksityisomistuksessa eli oma rauha on näin taattu. Samalta seudulta erottuvat myös Salon ja Raaseporin kaupungit, joilla myös sijaitsee paljon kesämökkejä.
Toiseksi eniten kesämökkejä on Hämeenlinnassa. Tämä tieto yllätti minut, mutta kun kuntaa tarkastelee paremmin, löytää sieltä syitä tähän. Ensinnäkin kunta on lähellä sekä Pääkaupunkiseutua että Tamperetta. Lyhyt matka kesämökille voisi nimittäin olla yksi syy tämän ja muutaman muun Eteläisen – Suomen kunnan suosioon, sillä lähtemisen kynnys kesämökille lyhyellekin vierailulle, kun ei tarvitse ajaa tuntikausia ruuhkassa sekä meno- että paluumatkalla. Yhteistä näissä kunnissa on myös se, että niiden alueilta löytyy kohtuullisen suuria vesistöalueita sekä metsää.
Tarkastellaanpa Itä-Suomea, jonne kesämökkeily näyttäisi saaristojen lisäksi keskittyvän hyvin pitkälti. Itä-Suomessa eniten kesämökkejä näyttäisi olevan keskuksissa tai niiden ympäryskunnissa. Näitä keskuksia ovat muun muassa Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Savonlinna ja Lappeenranta. Syynä lienee se, että vaikka omaa rauhaa kaivattaisiinkin, halutaan kuitenkin olla lähellä palveluja, kuten ostospaikkoja. Niin kuin kotonakin, tarvitaan myös mökillä ruokaa ja tarvikkeita, mutta niissä voi käydä myös vierailemassa, esimerkiksi kesäteattereissa, jos aika omalla mökillä käy yksitoikkoiseksi.
Pohjoisin suosituista kunnista on Kuusamo, mikä on pitkien etäisyyksien päässä suurista keskuksista, joten tästä piti ruveta miettimään, miksi ihmiset lähtisivät jopa Etelä-Suomesta kauas pohjoiseen kesämökille. Ehkä syynä tosin voi olla, että monet haluaisivat kokea Lapin luontoa, mutta matka Lappiin on pitkä. Siksi tämä kohderyhmä valitsisikin Kuusamon, jossa luonnonolosuhteet alkavat olla lähes samoja, onhan se jo Etelä-Lapin rajalla, mutta myös Lapin turistikohteita huomattavasti lähempänä Eteläisen Suomen keskuksia.
Yhteenvetona voisin sanoa, että kesämökillä halutaan olla rauhassa, lähellä luontoa, erityisesti vettä ja metsää, mutta toisaalta mökin halutaan sijaitsevan lähellä palveluja ja mökkimatkankaan ei tarvitsisi olla kovin pitkä. Kartta tuo aineistoa tuntemattomalle mielestäni kohtuullisen hyvin selväksi, missä päin Suomea kesämökkejä sijaitsee ja korostaa myös esimerkiksi maakuntatasolla havaittavia poikkeavuuksia. Kuitenkaan kartassa ei esitetä maisema-alueita, joten oletuksena kartanlukijalla täytyy olla tieto, minkälainen maisema kullakin alueella on. Lisäksi monesti puhutaan mökkikunnista, joissa väkiluku moninkertaistuu mökkikaudeksi, kuten Mäntyharjulla, jonka väkiluku kolminkertaistuu mökkikaudeksi ja siellä onkin väkilukuun suhteutettuna eniten kesämökkejä Suomessa. Kuitenkaan nämä kunnat eivät välttämättä erotu hyvin kartalla, koska kesämökkien määrät ovat absoluuttisia. Näin ollen kunnat, joissa on vähän vakituisia asukkaita, mutta kesämökkeilijät ovat suuri tulonlähde jäävät hieman vähemmälle huomiolle. Ongelmia tuottaa myös paljon se, että pienet – ja saaristokunnat eivät erotu edukseen kartalta, kuten totesinkin jo Länsi-Turunmaan kohdalla. Näin ollen onkin hieman vaikeaa nähdä kyseisten kuntien saamia arvoja. Mietin nimeäväni ne kunnat, joissa on eniten kesämökkejä. Suureksi haasteeksi koitui visuaalisuus ja ehkä hieman myös niukka aika ja uskallus sommitella tekstiä ja viivoja kartalle. Ehkä hyvä metodi sen tekemiseen tulee myöhemmin kurssilla. Ongelmana oli myös se, että jotkut kunnat saivat hyvin lähellä toisiaan olevia frekvenssiarvoja, joten valinta, kuinka monta kuntaa pitäisi nimetä, että ne erottuisivat niistä, joita ei mainittaisi, oli haastavaa. Päätin kuitenkin lisätä suurimmat frekvenssit saavat kunnat kuvatekstiin. Kaikkien kuntien nimiä ei kartalla myöskään voinut kunnolla esittää, koska silloin visuaalisuus kärsisi, joten lukijan on periaatteessa tiedettävä, mikä mikin kunta on tai selvitettävä se.
Kurssikerralla opittiin paljon uutta Mapinfosta ja sen käyttämisestä. TVT1 -kurssilla sivuttiin kaikkia hienoja toimintoja ja esimerkiksi kartanväritys hoidettiin piirtämällä vapaalla kädellä alue ja valitsemalla siihen väri. Kukaan ei tuolloin kertonut, että valikosta olisi löytynyt siihen ihan oma komento. TVT2- kurssilla tutustuttiin puolestaan CorelDrawX4 -piirto-ohjelmaan, missä varsinkin korostettiin niin sanottua tasoajattelua, eli, sitä, että kaikki karttaelementit tuli piirtää eri tasolle eli kalvolle eli layerille. Tämän ajattelutavan pohjalta myös Mapinfon käytössä käytettävät tuntuivat jo hieman tutulta, mutta kuten Susanna Derefalk kommentoi blogissaan, on hyvin tehdä kumminkin ero näiden ohjelmien välille ja ettei orientoituisi vain toisen käyttöön. Mapinfohan on paikkatietoohjelma, CorelDraw kartanpiirtoohjelma. Silti käytännössä tuli vielä huomattua, että kannattaa varmistaa, onko Cosmetic Layer -piirtotaso aktiivisena, jotta piirrettäviä objekteja, kuten pohjoisnuoli ja mittakaava olisivat hallittavissa.
Lähteet:
Derefalk, S. (2012). TVT3-blogi. 27.1.2012. <https://blogs.helsinki.fi/susannad>
Histogrammityökalu: http://illuminations.nctm.org/ActivityDeatil.aspx?ID=78>
Raninen, M. (2012). TVT3-blogi 26.1.2012,< https://blogs.helsinki.fi/mraninen>
Ropponen,A. (2012). TVT3-blogi. 26.1.2012, <https://blogs.helsinki.fi/ainoropp>
Metadata.TVT3-materiaalit (2012). Paarlahti, A. Helsingin yliopisto (16.1.2012)