Kurssikerran 2 lisätehtävänä oli lukea artikkeli koskien kahden muuttujan koropleettikarttaa ja kirjoittaa siitä mielenkiintoinen teksti, nimittäin reaktio, eli vastaustekstin, esseen, mielipidekirjoituksen, vastineen ja referaatin välimuoto sekä pohtia artikkelin pohjalta kartan hyödyntämis- ja käyttömahdollisuuksia. Katsotaan, mitä tästä sai aikaiseksi.
Perinteisesti koropleettikarttaesitys laaditaan yhden muuttujan pohjalta, mutta Anna Leonowicz Puolan akatemiasta esittelee artikkelissaan ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”, kuinka kyseistä karttaesitystapaa voitaisiin käyttää myös kahdella muuttujalla. Hänen perustelunsa tämän esitystavan käyttöön liittyvät maantieteelliseen näkökulmaan kausaalisuuden eli vuorovaikutussuhteiden etsimiseen ja havainnollistamiseen. Perinteisellä koropleettikartallahan näiden esittäminen on lähes mahdotonta. Kuitenkin se on melko helppo laatia ja sen tulkitsija pystyy (toivottavasti) kohtuullisen helposti saamaan käsityksen havainnollistettavasta asiasta. (Ehtona on kuitenkin se, että tulkitsijalla on edes jonkinlainen käsitys, mitä karttaa tulkittaessa tulisi ottaa huomioon.)
Kahden muuttujan yleisempi käyttö helpottaisi Leonowiczin mukaan nimenomaan vuorovaikutussuhteiden analysointia, mutta laatimisessa huomioitavia asioita tulee tietenkin myös kaksin verroin. Ensinnäkin hyvin tärkeä ja syvällistä pohdintaa vaativa vaihe on aineiston luokittelutavan valinta. Kuten tiedämme, koropleettikartta esittää aina kvantitatiivisia arvoja. Aineistosta riippuen sopiva määrä luokkia on 3-7, mutta koska kartalla esitetään kaksi muuttujaa, luokkien määrä myös kaksinkertaistuu. Jos aineiston luokitteluissa käytetään viittä eri luokkaa, nähdään lopullisella kartalla 5×5 =25 eri luokkaa, jolloin luokkien määrä olisi monikertainen ymmärrettävyyden ”sallituista rajoista”. Sopivaksi luokkamääräksi artikkelissa ehdotetaankin 2×2=6 tai maksimissaan 3×3=9. Silti esimerkiksi 9-luokkainen teemakartta vi olla jo melko haastava tulkita, jotta tieto menisi ensivilkaisulla perille ja innostaisiko se tulkitsemaan kartta syvemmin.
Kun viime syyslukukaudella luokittelimme aiemmilla TVT -kursseilla aineistoa, meille koko ajan sanottiin, että muistithan pohtia, ymmärtääkö joku sinun tuotostasi. Leonowicz itsekin panee merkille Varsovan Ja Vilnan yliopistojen maantieteen opiskelijoille tehdyn testin perusteella, että kahden muuttujan koropleettikarttaa on hankalampi tulkita. Ja voihan se niin olla, jos katsekontaktin on suhattava kartan ja legendan väliä jatkuvasti. No, osasyy tähän voi olla myös tapa laatia kyseenomainen karttaesitys. Leonowiczin esityksessä vain korrelaatiolla on väliä, sillä hänen esittämänsä kahden muuttujan koropleettikarttojen legenda muodostuu korrelaatiodiagrammista, joka jaetaan kenttiin, jotka puolestaan muodostavat luokittelun luokat. Hän pitää valitettavana, että tällaisia karttoja ei osata tulkita tarpeeksi hyvin ja se olisi myös syynä siihen, ettei niillä ole kovin suurta suosiota. Meidän pitää kuitenkin ymmärtää, että kartografiassakin pyrittäisiin mahdollisimman selkeisiin esityksiin, jotka ovat loogisesti pääteltynä pääasiassa yksinkertaisia.
Artikkelissa esitetyissä kartoissa vaaditaan lukijalta taitoa lukea korrelaatiota (ei sinänsä erityisen paljon erityistaitoa vaativa suoritus), mutta sen laadinta on toinen asia. Kyseistä karttatyyppi kun ei oikein toimi, ellei muuttujilla ole suoraa korrelaatiota. Näiden muuttujien olisi siis kuljettava käsi kädessä. Suuremmassa levikissä kun ei taideta suosia karttoja, joiden pohjalta havaitaan, että mitään suhdetta näiden muuttujien kesken ei ole. Tämä asia voisi myös osittain selittää, miksi sen käyttö ei ole niin suosittua. Todennäköistä on myös, että koska vuorovaikutussuhteet eivät usein rajoitu pelkästään kahteen muuttujaan, voi ulkopuolinen muuttuja vaikuttaa koropleettikarttaan valittujen muuttujien arvoihin – tai vain toiseen niistä. Toinen koropleettikartan muuttujista ei välttämättä korreloi ulkoisen vaikuttajan vuoksi välttämättä tietyssä pisteessä. Ulkopuolisen muuttujan ja kartan arvojen vertailu voi olla hieman haastavampaa ja siksi varovaisesti voisinkin sanoa, että siinä mielessä kahden muuttujan koropleettikartta katsoo kuitenkin kapeakatseisesti, koska ulkopuolisten muuttujien tarkasteleminen hankaloituu. Sitä, onko sitten helpompi analysoida useampia muuttujia lukuisilta yhden teeman teemakartoilta, on vaikea sanoa ja tähänkin väliin voisi tyrkyttää maantieteilijän perusohjeen: muista valita karttatyyppi käyttötarkoituksen mukaan. Niin, mielipiteitä on maantieteessäkin monia, eikä ainoaa oikeata vaihtoehtoa välttämättä ole, vaikka joskus se jopa helpottaisi kartanlaadintaa.
Artikkelissa esitetty tapa ei ole ainoa, jolla koropleettikarttaa voisi myös laatia. Mapinfo -ohjelmalla kun tuollaista komentoa ei vielä eteeni ole tullut vastaan. Sen sijaan tällä ohjelmalla voidaan laatia kahden muuttujan koropleettikartta, jossa toinen aineisto esitetään väreillä ja toinen rastereilla. Tämä toimii yhtä hyvin, mutta toisaalta tiheä rasteri saattaa optisesti muuttaa väreillä merkityn muuttujan värisävyä ja hankaloittaa näin lukemista ja tulkintaa, kun silmällä nähtävää värisävyä ei näy legendassa. Tämäkin karttaesitys vaatii siis lisää tarkkuutta. Korrelaatiodiagrammin perusteella laadittu karttaesitys on värien puolesta yksinkertaisempi. Tosin Leonowicz rajoittaa eri värisävyjen käyttöä melko suorasanaisesti. Hän on kuitenkin valinnut esimerkiksi muun muassa US Census Bureaun käyttämiä väripaletteja, jotka ovat melko mielenkiintoisesti valittuja. Suuri pyrkimyshän olisi koropleettikartoissa hyödyntää vain yhden värin eri tummuusastetta. Koska kahdella muuttujalla pitäisi olla eri värisävy, muodostuu keskimääräisiä arvoja saavat havainnot näiden värien sekoituksen. Eli esimerkiksi violetin, mikäli toinen muuttuja kuvataan punaisella ja toinen sinisellä. Värisävyjen loogista valintaa on myös pitkin viime syksyä taottu päähän, mutta kuten Kasperi Lopperi omassa blogissaan toteaakin, niiden pitää olla selkeitä ja loogisia valintoja, ettei edes kartografiasta väitellyn tohtorin tarvitsisi arvailla näitä värikoodeja.
Kahden muuttujan koropleettikartan lisäksi MapInfossa pystytään laatimaan paljon yleisimmin käytettyjä kahden teeman teemakarttoja, joissa toinen muuttuja korvataan koropleettikartan sijaan esimerkiksi graduated -kartalla tai pylväs- tai ympyräkartogrammeilla. Näiden toimintatarkoitus voi olla myös tarkentaa koropleettikarttaesitystä, sillä esimerkiksi suuret havaintopisteet, kuten suuret kunnat voivat näyttää saavan suurempia arvoja, kuin pienet kunnat, mutta pienissä kunnissa havaintojen frekvenssi voikin olla suurempi. Koropleettikartta luo todella helposti vääristyneen kuvan ilmiön esiintyvyydestä, koska suuret alueet kiinnittävän suuremman huomion ja vain yhden muuttujan teemakartalla näitä virhetulkintoja ei pystytä välttämään, elleivät kaikki pysty sisäistämään legendasta, mitä kartta todella esittää.
Kahden muuttujan koropleettikartta on siis kuitenkin vain yksi karttaesityksen muoto. Koska muuttujia on kaksi, voidaan siis todeta, että haasteet niin kartanlaatijan kuin tulkitsijan puolelta ovat kaksin verroin hankalampia perinteiseen yhden muuttujan koropleettikarttaan verrattuna. Viljami Ruohonen toteaa omassa blogissaan melko suorasanaisesti, että jos US Census Bureau ei myöskään osaa laatia kunnollisia kahden teeman teemakarttoja, niin kuka sitten voi? Pääsin samantyyppiseen päätelmään hänen kanssaan siitä, että Leonowicz itsekin alkaa jo epäillä kartan hyödyntämismahdollisuuksia monilla kiertoilmauksilla. Lopuksi voisin vetää yhteen, että kahden muuttujan teemakartta on vain yksi vaihtoehto tuoda esille kausaalisuutta. Se ei ole helpoin mahdollinen esitystapa ja niitäkin on erityyppisiä, mutta miksei sitä voisi hyödyntää tietyssä yhteydessä. Täytyy kuitenkin siis muistaa, että esitystapa pitää valita tilanteen mukaan.
Lähteet:
Lopperi,K.(2012). Artikkeli 1. TVT3-blogi 1.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/klopperi>
Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42. 33-37.
Ruohonen, V. (2012). Artikkeli 1. TVT3-blogi 1.2.2012 <https://blogs.helsinki.fi/viljamir>