Otsikon sana kuulostaa erikoiselta. Minttu Haapanen yhdistää
omassa blogissaan sen lohikäärme Puffiin, mutta itse yhdistäisin sen Milla
Magian käyttämiin posauspommeihin, jotka posahtavat otsikon tapaisella äänellä
ja niiden jälki on melko arvaamatonta, kuten kurssikerran töissä, ellei pysynyt
tarkkana. Viidennellä kurssikerralla bufferoitiin eli laadittiin
puskurivyöhykkeitä eli etäisyysvyöhykkeitä. Mitä ihmettä tämä sitten
tarkoittaa? No, se on yksi laskennallisista paikkatietoanalyyseista ja vieläpä
yksi yleisimmin käytetyistä. Siinä tietyn kohteen ympärille laaditaan tietyn
suuruinen puskuri, jonka sisäpuolelta on helppo tarkastella ominaisuuksia,
esimerkiksi, kuinka monta ihmistä asuu yhden kilometrin päässä lähimmästä
sairaalasta.

Edellisellä kerralla meidän tuli liittää Pornaisten peruskarttalehden maailmankartalle ja sen jälkeen kunnan keskusta täytyi rajata valmiilla kehyksellä.  Kartan liittämisessä ei tuntunut tulevan ongelmia, kunnes rajaus ei ilmaantunutkaan Pornaisten keskustan ympärille, vaan se löytyi pitkän etsimisen jälkeen koordinaateista, jotka sijoittuvat Keski-Pakistaniin. Taas kerran tuli huomattua, että MapInfon kanssa on toimittava ajatuksella, ei pelkällä mekaniikalla, kuten CorelDraw -ohjelman kanssa. Näin X- ja Y-koordinaatitkin löytävät omiin sarakkeisiinsa tietojensyöttövaiheessa. No, se iskostui kertaheitolla. Kun karttalehti ja keskustan rajausvyöhyke löysivät molemmat paikoilleen, oli vuorossa karttakohteiden digitointi. Pellot, joet, tiet ja kaikki lähes 150 rakennusta piti manuaalisesti digitoida kartalle. Tämä harjoitus todisti, miten pitkäjänteistä työtä tämä oikein on, mutta kiertoteitä on vähän. MapInfolla ei nyt saa kaikkein esteettisintä tulosta, mutta esimerkiksi pisteiden merkkaustyökalu on kyllä aivan hyödyllinen, ettei esimerkiksi jokaista rakennusta tarvitse välttämättä piirtää, ellei siihen olisi suurta tarvetta.

Kurssikerran viisi ensimmäinen työ oli laatia puskurivyöhyke Helsinki-Malmin lentoaseman (IATA: HEM, ICAO: EFHF) ympärille 2 ja 1 km säteille kiitoteistä ja selvittää, kuinka moni asuu näillä alueilla eli toisin sanoen, kuinka monta ihmistä altistuu suurimmalle melulle kentän ympäristössä. Ensimmäiseksi digitoitiin karttakuvalta Malmin molemmat toiminnassa olevat kiitotiet, jonka jälkeen niiden ympärille laadittiin puskurivyöhykkeet. Sen jälkeen aktivoitiin laadittu tilasto ja katsottiin alueen tilastoista asukkaiden lukumäärä. Kun vertasin tuloksia Timo Säyrisen kanssa, niin huomasimme, että ne ovat erilaiset, mutta lähellä toisiaan. Syyksi löysimme yhteisessä keskustelussa valintojen vaikutukset. Koska MapInfo ei osaa jostain kummallisesta syystä piirtää ympyrää, joudutaan laatimaan niin monikulmainen monikulmio, että kuvio näyttää ympyrältä. Kulmien määrä tosin aiheutti tuloksissa heittoja. Esimerkiksi 12 kulmalla tuli eri vastaus, kuin 30 kulmalla. Lisäksi myös piirtämistarkkuus vaikutti tehtävään. Bufferoitava alue määräytyi, miten tarkasti kiitotiet piirrettiin. Jo pieni muutos pituudessa lisäsi taajaan asutulla alueella valituksi tulleiden asukkaiden määrää. Yksi eron syy voi kuitenkin olla myös siinä, että itse piirsin vain käytössä olevat kiitotiet (18/36 ja 09/27), enkä kahta, käytöstä poistettua, mitä kartalta ei voinut nähdä.

Seuraavaksi meidän tuli selvittää, kuinka monta ihmistä asuu puolestaan Helsinki-Vantaan lentoaseman (IATA: HEL, ICAO: EFHK) 2 km säteellä kiitoteistä. Toteutus oli identtinen Malmin kanssa, mutta tästä jatkettiin kuitenkin eteenpäin. Seuraavana liitimme karttaikkunaan Helsinki-Vantaan lentoaseman melualueet.  Ne kuvaavat melko hyvin nykyisiä lähestymis- ja lähtöreittejä. Oli myös mielenkiintoista huomata, että oma talonikin kuuluu tähän kahden kilometrin vyöhykkeeseen, mutta ei kovin suurelle melualueelle, mikä pitää paikkansa, sillä edessä on korkeampaa maastoa esteenä.  Silti suurilla melualueilla asuu myös jonkin verran ihmisiä. Tosin tilanne on ennen ollut erilainen, kun käytössä oli vain kaksi kiitotietä ja erityisesti kiitotie 33, jolle laskeudutaan suoraan Tikkurilan yli, oli suuremmassa käytössä.  Meidän tuli laatia puskuri 60dB:n meluvyöhykkeelle, mikäli kiitotietä 33 joudutaan käyttämään laskeutuessa. Alueesta tuli 7 km pitkä ja 1 km leveä. Tätä varten kartalle piti digitoida kiitotien suuntainen viiva, joka loppuisi kiitotien alkuun ja jonka pystyi sitten bufferoimaan. Tässä kohtaa täytyi miettiä, miten pitkä viivan olisi oltava ja kuinka suuri bufferi sille tulisi laatia. Koska viiva kuvasi lähestymislinjan keskikohtaa, tuli matkaa melualueiden reunoille 500 m, jonka suuruiseksi asetin myös bufferin. Tästä syystä viiva tuli jättää 500 m vajaaksi, eli 6,5 km pitkäksi, jotta alue olisi 7 km pitkä. Mietin kyllä myös, että olisiko viivan pitänyt olla 6 km pitkä ja alkaa 500 m kiitotiestä, jotta alue olisi tehtävänannon mukainen. Melualue ei myöskään loppunut kiitotien päähän, mutta tällä bufferoinnilla olisi saanut saman tuloksen, sillä aivan kiitotien vieressä ei asunut ketään. Jos verrataan Finavian melukarttoja, niin melualueissa huomaa kyllä muutoksia, kun uusi kiitotie (04L/22R) avattiin 2002. Samalla myös koneet ovat myös hiljaisempia ja lentoreittejä on muutettu. Silti, kun kiitotietä 33 joudutaan käyttämään, niin yllättävän moni asuu kuitenkin tällä melualueella.

Kuva 1. Kovan tuulen vuoksi Helsinki-Vantaalla jouduttiin 2.3.2012 ruuhka-aikana käyttämään kiitotietä 33 laskeutumiseen. Kuva on kuvakaappaus Flightradar24 -sivustolta, joka näyttää reaaliajassa suuren osan maapallolla lentävistä lentokoneista (www.flightradar24.com)

Seuraavan tarkastelussa olivat puolestaan sitten rautatieasemat ja niiden ympäristössä
asuvat ihmiset. Aiheet vaikeutuivat, kun MapInfon tilastokantoja piti muokata ja laskea prosenttiosuuksia.  Aihepiiri oli rautatieasemat ja 500 m säteellä niistä asuvat henkilöt. Tilastojen muokkausta hankaloitti se, että täytyi tietää, mihin taulukkoon tietoja
kerättiin, mitä tietoja yhdistettiin ja kaiken kukkuraksi täytyi vielä tietää, onko taulukkojen sarakkeiden aineisto tekstiä, kokonaislukuja vai desimaaleja. Näin esimerkiksi harjoituksessa arvo 0,5 muuttui 1:ksi. Lopputulokset olivat lopulta kuitenkin todellisen kuuluisia, sillä mitä todennäköisimmin oikeasti ¾ asukkaista on työläisiä, joille pendelöinti on tärkeää.

Toinen aihepiiri oli taajamien asukkaat. Näistä tilastoista
piti johdatella muun muassa, kuinka monta koululaista asuu taajamien
ulkopuolella. Koululaisiksi katsottiin tehtävässä kaikki ihmiset ikäluokissa
7-15. Tehtävän ratkaisu onnistui yksinkertaisesti vähentämällä taajamissa
asuvien koululaisten lukumäärä alueen koko asukasmäärästä.  Kuitenkin esimerkiksi ikäluokat täytyi ynnätä MapInfolla syötettävillä laskutoimituksilla. Pelkkä kohteiden valinta kun ei riittänyt.

Kolmas aihepiiri olikin sitten hieman hankala, vaikka Mikko Raninen miten kommentoi sitä helpoksi omassa blogissaan. Toisaalta Mikko kertoo myös kohdanneensa ongelmia kartan laadinnassa, joten tehtävä ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen.  Siinä täytyi saada tieto Helsingissä vuosina 1965-1970 rakennettujen asuinrakennusten  lukumäärä. Seuraavaksi tuloksesta piti rajat kerrostalot ja niissä olevien asuntojen ja asukkaiden lukumäärät. MapInfon hakuohjelma ei pitänyt tälläkään kertaa oikotiestä, eli hakukriteerien yhdistämisestä, kuten 1965<rakennusvuosi< 1970, vaan kaikki tuli laskea erikseen.  Kaikkien vaiheiden jälkeen teemasta piti laatia kartta, joka kuvaisi ko. aikana rakennettujen kerrostalojen lukumäärää ja osuutta Pääkaupunkiseudulla. Osuus
kertoisi putkiremontti-indeksin, mikäli oletettaisiin putkiremonttien normaaliksi
amplitudiksi noin 50 vuotta. Kartanlaadinnassa koropleettikartan tekeminen sujui huoletta ja putkiremontti-indeksi, mutta pylväsdiagrammit, joiden piti kuvata kerrostalojen absoluuttista lukumäärää, ei onnistunutkaan aivan helposti. törmäsin samaan ongelmaan, kuin Ainokaisa Tarnanen, jonka kartassa Helsingin uima-altaiden alueellisesta jakautumisesta näkyivät samalla tavalla myös ikävästi nolla-arvon saavat pylväät. Koropleetti- ja graduated-kartan teossa MapInfo kysyy, haluanko jättää huomioimatta nolla-arvot, mutta pylväskartogrammikartassa näin ei käy. Pylväät ovat melko keskeisessä osassa, sillä koropleettikartalla esitetään suhteellisia osuuksia, eli esimerkiksi Hämevaara sai putkiremontti-indeksiksi täydet 100,mutta kerrostaloja oli vain muutama, toisin kuin esimerkiksi Lauttasaaressa,missä kerrostaloja oli huomattavasti enemmän, mutta putkiremontti-indeksi pienempi. Lopullisesta kartasta voidaan kuitenkin huomata, että Lauttasaari tulee olemaan putkimiehille tuottoisampi paikka putkiremonttien oletettavan määrän puolesta, kuin Hämevaara. No, kun loppu alkoi häämöttää, syttyi ikävän kirkas huomio päässä. Tehtävässä pyydettiin vain Helsingin, ei koko Pääkaupunkiseudun kerrostaloja. Eli analysoinnissa täytyy edelleen muistaa keskittyä.  No, kartta toisaalta esittää myös oikean alueen, joten aivan pielessä tehtävän vastaus ei nyt ole.

Bufferoinnissa tarvitaan paljon ajattelemista, sillä varsinkin, kun tietokantoja muokataan, täytyy tajuta, mitä ne oikein esittävät.  Huolellisuutta täytyy noudattaa, jottei tulos olisi kuin Milla Magian posahtaneen posauspommin jäljiltä.

Itse teemakartan tekeminen sujuu melko hyvin, kuten myös Jenni Elonen toteaa omassa blogissaan, ja harjaannustahan tulee, mitä enemmän karttoja oikein laatii. Muuten voisin luonnehtia omaa osaamistani ihan kohtuullisen hyväksi.  Silti omassa päässäni olevan tallennuslevykkeen suoritusvauhti ei ihan ole nopeinta mahdollista, eli jonkin aikaa menee, ennen kuin toimintatavat jäävät päähän, mutta toisaalta tämä tallennuspaikka on osoittautunut melko varmaksi ja esimerkiksi CorelDrawn hyödyntämismahdollisuudet ovat aika hyvin mielessä, joten eiköhän tämä MapInfokin tallennu sinne myös. Silti suurimman osan ajasta vie karttojen analysointi monelta kannalta ja yrittää minimoida virheelliseen tai vajaaseen tulkintaan johtavia asioita.

Keskeisiä työkaluja on vaikea miettiä. Bufferointi ja muut analysointityökalut ovat tärkeitä, tosin silti juuri aineistojen muokkaaminen tuntuu sellaiselta, joka kaipaisi lisää harjoitusta. Sen sijaan digitoiminen sujuu, tosin lopputulos ei ole CorelDrawn tasoa. Myös teemakartan laadinta sujuu melko hyvin, vaikka esimerkiksi nyt en vielä tähän hätään keksinyt, miten nolla-arvon saavat pylväät voisi hävittää. Jos mietitään, mitkä tekijät rajoittavat paikkatietojärjestelmän käyttöä, ohjelma,aineisto vai käyttäjä, niin voisin todeta, että kaikki. Joissain asioissa MapInfo on vielä arvoitus eivätkä kaikki mahdollisuudet ole tuttuja, mutta pääkomennot ovat kyllä mielestäni jo ihan hyvässä hallussa, onhan tässä muutama karttaesitys laadittu. Silti aivan kaikkea ei MapInfokaan osaa, joten käyttäjän ei kannata vajota alemmuuskompleksiin sen kanssa. Esimerkiksi digitoiminen on ehkä hieman kömpelöä ja ehkä se, että matemaattisissa lausekkeissa täytyy kertoa sille, minkälaista syntyvä data on ja miten se saadaan vaihe vaiheelta. Myös aineistossa saattaa rajoittaa, sillä niiden täytyisi täsmätä ohjelman muiden datojen kanssa, jotta niitä pystyttäisiin hyödyntämään.

Kuva 2. Vuosina 1965-1970 rakennettujen kerrostalojen suhteelliset osuudet ja absoluuttiset lukumäärätt Pääkaupunkiseudun pienalueilla.

Lähteet:

Flightradar24.com – Watch Airtrafic Live. 2.3.2012. <http://www.flightradar24.com/>

Elonen, J. (2012). TVT3-blogi 25.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/jennielo/>

Haapanen, M. (2012). TVT3-blogi. 24.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/minhaapa/>

Melualuekartat. Finavia 20.2012. <http://www.finavia.fi/ymparisto/melu/helsinkivantaajamelu/melualuekartat>

Raninen, M. (2012). TVT3-blogi 23.2.2012. < https://blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Säyrinen, T. (2012). TVT3-blogi 22.12.2012. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>

Tarnanen, A. (2012). TVT3-blogi 24.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/atarnane/>