Neljännellä viikolla laadittiinkin sitten ruututeemakarttoja. Sitä ennen piti kuitenkin
opetella laatimaan ruutumatriisi eli grid pohjalle. Pohja-aineistossa meillä
oli Pääkaupunkiseudun kartta, joka sisälsi kunta-rajat, joet, järvet, meret ja
rantaviivat. Sen lisäksi toimme karttaikkunaan tiedot Pääkaupunkiseudun
asuinrakennuksista, sekä tietoa niissä asuvien ihmisten lukumäärästä ja iästä.
Tämän päälle laadittiin grid, jonka ruudukon koko ja lukumäärä mistä muodostuu
resoluutio eli erotuskyky, joka kertoisi, kuinka tarkasti tiedot olisivat
havainnoitavissa. Kun ruudut rasteroidaan, saadaan sitten ruututeemakartta.
Kartan yksi parhaimmista puolista on se, että ruudut ovat samankokoisia, jolloin ne ovat helposti vertailukelpoisia, eivätkä luo samanlaisia harhoja pinta-alan suhteen, kuten koropleettikartat. Koropleettikartan ongelmiin kuuluvat myös
oikein pienien alueiden huomaamattomuus suurista alueista ja se, ettei
kuvattavan muuttujan jakautumista alueen sisällä pystytä esittämään. Siinä
mielessä ruututeemakartta on parempi, koska yleistysastetta voidaan muuttaa
helposti muuttamalla resoluutiota. Ruututeemakartalla
voi hyvin esittää absoluuttisia arvoja, koska ruutujen koko on vakio, mikä
tarkoittaa, että niitä voi helposti verrata keskenään. Koropleettikartalla tätä
ei millään pystytä tekemään juuri samaisesta syystä, että alueet ovat
erikokoisia. Toisaalta Heli Kainulainen muistuttaa blogissaan, että olisi
kuitenkin hyvä miettiä, valitseeko esitettäväksi absoluuttiset vai suhteelliset
arvot. Tämän määrittä puolestaan kartantekijä, joka päättää, mitä hän haluaa
sillä esittää.
Oma karttani esittää 18 – 25 – vuotiaiden määrää Pääkaupunkiseudulla vuonna 2009. Halusin tarkastella ”nuorten aikuisten” asuinseutuja. Monesti nuorten yläikärajana pidetään 24-26 vuotta, jolloin viimeisetkin nuorisoalennukset loppuvat. Aikuisuuden alaikärajahan on puolestaan lain mukaan 18 vuotta. Päätin tarkastella tätä ikäryhmää, jossa monesti muutetaan omaan asuntoon, yleensä opiskelun, työn tai myös oman rauhan perässä. Hypoteesini oli, että nuoret
aikuiset olisivat asettuneet pieniin asuntoihin, lähelle kantakaupunkia ja
suuria keskittymiä, koska monesti he asuvat yksin eikä heillä vielä ole
luultavimmin perhettä.
Valitsin ruutukooksi eli resoluutioksi 500x500m ruudukon. Kokeilin myös muita ruutukokoja, mutta resoluutio muutti tuloksia melko paljon, joten kompromissiksi valitsin vaihtoehdoistani keskimmäisen. Pienemmät, kuten 100x100m ruudukko esittivät tiedot jo melko pieninä, jolloin kyllä erotettiin hyvin pieniltä alueilta, millä kyseistä kohderyhmää asuu, mutta esimerkiksi keskittymien rajaaminen olisi ehkä hieman hankalanpuoleista. Suuremmat ruutukoot puolestaan yleistivät sen verran, ettei edes kaupunginosien vertailu ollut enää helppoa. Tämä on tätä ikuista taistelua oikean yleistysasteen kanssa. Luokittelin aineiston neljään eri luokkaan luonnollisella luokkajaolla, koska se antoi kaikkein tasapainoisimman lopputuloksen niin luokkaväleiltä kuin luokkien sisältämien frekvenssien määrältä. Värivalinta oli sattumaa. kriteerinä oli se, että se olisi selkeä ja sen pystyisi yhdistämään väestöön.
Kartasta näkee, että ikäryhmäni asukkaat suosivat keskuksien läheisyyttä. Myös liikenteen solmukohdat, kuten rautatieasemien lähistö, ovat nuorten suosiossa. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan vielä ole lähteneet vielä kotoaan, sillä myös selvillä omat kotitaloalueilla on kohtuullisiakin määriä nuoria. Todellista syytähän näihin ei kartalta löydy, joten tämä on vain yksi todennäköisistä vaihtoehdoista. Nuoret eivät näyttäisi asuvan alueilla, missä asuntojen hinnat ovat kalleimpia, mutta kartalta nähdään, ettei tätäkään voida poissulkea, eli nuorienkin asuntojen arvossa voisi kartan perusteella olla myös vaihtelua.
Esimerkiksi Töölö ja Ullanlinna, missä asuntojen hinnat eivät ole Helsingin
alhaisimpia, korostuvat. Myös esimerkiksi korkeakoulujen lähitienoot, kuten
Vallila, Kumpula ja Otaniemi erottuvat kartalta. Liikkumismahdollisuudet ja
lyhyet etäisyydet näyttävätkin olevan tärkeitä nuorille.
Kun vertaan omaa karttaani Aino Ropposen laatimaan karttaan vastasyntyneiden määrään, voidaan huomata, että eroavaisuuksia löytyy. Joko uudet perheet asettuvat eri alueille asumaan, tai sitten nuoret ovat muuttaneet pois kotoa. Ropposen kartasta näkee, että vastasyntyneiden perheet asuvat yllättävän paljon kaukana Helsingin keskustasta ja myös jonkin matkan päässä lähimmistä keskuksista ja liikenteen solmukohdista, rauhallisilla alueilla. Mutta koska näillä alueilla talot ovat omakotitaloja, eivät yksin asuvat nuoret tarvitse niin paljoa tilaa.
Vertasin omaa karttaani myös Eira Linkon karttaesitykseen, jossa esitetään puolestaan 25-29 –vuotiaiden lukumääriä. Kartat ovat keskenään melko samanlaisia, mutta eroavaisuuksiakin löytyy, sillä näyttäisi siltä, että 25-29 –vuotiaat alkavat muuttaa pikkuhiljaa kauemmas keskuksista, kun he löytävät rakkaudenkumppanin ja
alkavat jo perustaa perheitä.
Analysoinnin jälkeen vielä huomaa, että itse asiassa eri alueiden toisistaan erottaminen ja niiden tunnistaminen voi olla hieman haastavaa, sillä ruuduilla ei ole nimiä, joita voisi yhdistää alueisiin. Muuten ruutukartta on ihan käyttökelpoinen samoin kuin niiden muokkaaminen ja tuottaminen, kunhan kaikki vaiheet juurtuvat mieleen.
Kuva 1. Nuorten (18 -25-vuotiaiden lukumäärä pääkaupunkiseudulla 2009. Ruutukoko on 500 x 500 m.
Lähteet:
Kainulainen, H. (2012). TVT3-blogi 18.2.2012. < https://blogs.helsinki.fi/helikain/>
Linko, E. (2012). TVT3-blogi 18.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/elinko/>
Ropponen, A. (2012). TVT3-blogi 18.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainoropp/>
SeutuCD (2009). Tilastokeskus.