Neljännen kurssiviikon lisätehtävänä oli tarkastella ja laatia SWOT -analyysi New York Timesin ylläpitämästä paikkatietopalvelusta sekä vertailla yhdysvaltalaista ja
suomalaista paikkatietopalvelukäytäntöä. SWOT analyysi tulee opetushallituksen
mukaan englannin kielen sanoista Strenghts,
Weaknesses, Opportunities ja Threaths,
eli suomeksi vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat.

            New York Timesin palvelun, Mapping America: Every City, Every Block –paikkatietopalvelusta löytyy karttoja neljästä eri teemasta:

•   race and Ethnicity: Väestön rotu
•   Income: Vuosittaiset tulotasot ja niidenmuutokset
•   Housing and Families: Talojen arvo, vuokrien suuruus, asuntolainat sekä samaa sukupuolta olevien pariskuntien lukumäärä
•   Education: Koulutustaso ja yksityisissä peruskouluissa opiskelevat

Vahvuudet (Strenghts)

Kartat ovat hyvätasoisia ja
niistä näkee, että niihin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Ne ovat helppokäyttöisiä.
Tietoja saa myös eri tasoilla, jolloin voi vertailla koko valtiota,
osavaltioita, kaupunkeja tai pelkkiä kortteleita. Zoomausmahdollisuus onkin järjestelmän
suurin vahvuus. Tiedot ilmoitetaan kartasta riippuen sekä absoluuttisina että
suhteellisina osuuksina, mitä paperikartoilla on haastavaa tehdä, kuten myös
esittää samassa kartassa niin koko maan kuin yksittäisen korttelin tietoja.  Värejä käytetään melko paljon, mutta melko
sopusointuisesti, mikä myös nostaa palvelun luotettavuutta. Järjestelmä saakin
melko hyvän arvosanan visuaalisesta vaikuttavuudesta. Palvelu on myös hyvin
helppokäyttöinen, mikä lisännee sen käyttöä ja merkitystä.

Heikkoudet (Weaknesses)

Vaikka kartan zoomausta voi vaihdella melko rajattomasti, tulee sillä vastaan yläraja kumminkin hieman liian aikaisin, sillä koko Yhdysvallat ei mahdu koko näytölle pienimmällä esityskoolla, jolloin koko valtion vertailu on kyllä hieman hankalaa.
Satu Räty kommentoi omassa blogissaan, kuinka ikävää on, että esimerkiksi
ekslaavit Alaska ja Havaiji eivät jäävät melko huonolle huomiolle, koska niiden
esittäminen samassa karttaikkunassa muun Yhdysvaltojen kanssa on mahdotonta.
Lisäksi on myös hieman harmillista, että tietoja on vain osavaltioista, eikä
muista hallinnollisista alueista, kuten Puerto Ricosta. Kartoilla esitetään
melko loppujen lopuksi melko vähän tietoa, joten kokonaiskuvaa ei tahdo oikein
saada.

Heikkoa on myös, että karttojen esittämä tietomäärä on kuitenkin melko suppea ja niiden pohjalta on vaikea luoda kokonaisvaltaista kuvaa, mikä osittain johtuu myös siitä, että kartat eivät ole täysin systemaattisesti valittuja. Tietoa saa myös
paljon helpommin kaupungeista, kuin maaseudulta. Mikko Raninen pohtiikin omassa
blogissaan, kuinka pienet tilastot maaseudulla oikein ovat, vai onko niitä
kerätty ollenkaan.  Kokeilin nimittäin
itse katsoa, millaista tilastoa Isäni host-perheen kylästä Ohion maaseudulta
oikein löytyy. Eihän siitä mitään vaihtelua saanut irti, paitsi, että yksi 25
ihmisestä on musta.

Itse karttaesityksen toteuttamisessa on myös pieniä puutteita. Nora Fabritius valittelee blogissaan karttojen pohjoisnuolen puuttumista. Pohjoisnuolta ei
välttämättä voi hyvin hyödyntää, jos kuvattava alue on todella iso, sillä
projektiotyypistä riippuen pohjoinen ei ole koko kartalla samassa suunnassa,
joten parempi olisi käyttää asteviivoja, jotka tosin puuttuvat.

Mahdollisuudet (Opportunities)

Aino Ropponen mainitsee blogissaan, kuinka hyvä asia on, että koko kansa voivoi käyttää paikkatietopalvelua sen julkisuuden ja helppokäyttöisyyden ansiosta. Hänen mukaansa on myös hienoa, että tietoja voi myös jakaa sosiaalisessa mediassa. Tieteen filosofiassa puhutaan, että tieteen ehto on sen julkisuus. Karttoja tosin voisi olla paljon lisää, jotta maasta saataisiin kokonaiskuva, jolloin muuttujien kausaalisuutta
pystyisi monet ymmärtämään. Käyttömahdollisuuksia voisi myös sivustolla
opastaa, jotta monet saisivat siitä hyötyä irti. Palvelun avulla voidaan saada
myös tietoa omasta asuinseudusta ja vertailla sitä muiden kanssa, mikä voi lisätä
paikallistuntemusta ja siinä ohessa lisäämään Mikko Ranisen mukaan myös yleistä
kartanlukutaitoa.

Uhkat (Threaths)

                             Yleisin ongelma paikkatietojärjestelmässä on yksityisyyden suoja. kartoilla voidaan esittää melko yksityiskohtaista tietoa, tosin ei esimerkiksi niin pieni, että naapurin vuositulot saisi selville.  Sen sijaan suurin ongelma tuntuu olevan se, mitä karttoja palvelu oikein tarjoaa. On kummallista, miten kartoiksi valitaan laaja-alaisten asioiden, kuten tulotasojen, asuntojen arvojen ja koulutustason joukkoon kapea-alainen, samaa sukupuolta olevien pariskuntien lukumäärä. Valinta tuntuu aika
epäsystemaattiselta. Samoin myös ihmettelin, miksi ihmeessä vapaana ja
tasa-arvoisena maana itseään pitävässä valtiossa esitetään karttoja eri
roduista? Nora Fabritius ihmettelee myös samaa asiaa ja muistuttaa, että Suomessa
vastaava vertailu tapahtuu kansallisuuden, ei ihonvärin mukaan.  Toisaalta Yhdysvalloissa tavataan toki segregaatiota ja ajattelutapa ”me ja ne muut” lienee melko yleistä. Koska palvelua ylläpitää suuri mediatalo, on mahdollisesti tällä tiedolla hankittu
lisää yleisöä palvelulle. Tämä tosin lisää segregoitumisen uhkaa eri
ihmisryhmien välillä ja samalla alueet voivat leimautua yhä erilaisemmiksi ja -arvoisiksi.
Jos otetaan esimerkiksi vaikka Detroit, tuo kuihtuva teollisuuskaupunki, missä
työttömyys- ja rikollisuusluvut ovat korkeita. Rotukartasta nähdään jo, miten
segregoitunut kaupunki on, samoin myös muista kartoista. Luoko tämä esimerkiksi
yhdysvaltalaiselle valkoihoiselle halua muuttaa esimerkiksi mustien alueelle jo
kartan pohjalta? Ei välttämättä ja juuri siksi alueet saavat yhä voimakkaammat
leimat.

Tietojen väärinkäyttö on myös mahdollista. Niitä voidaan käyttää vaikuttamisessa, esimerkiksi juuri eriarvoistamalla alueita. Yksityisyydensuoja on kuitenkin melko hyvä, vaikka takuita siitä, ettei jotain yksittäistä henkilöä pystyttäisi
tunnistamaan kartan tietojen pohjalta, ei voida taata. Tiedot eivät onneksi
palvelussa kuitenkaan aivan yksityiskohtaisia, mutta mahdollisuus tietojen ”onkimiseen”
on pidettävä mahdollisena.

Pidän myös mahdollisena ongelmana sitä, että tietokantaa ylläpitää media, ei siis niin objektiivinen taho, kuten Yhdysvaltojen tilastokeskus, US Census
Bureau. Ylläpitäjällä on suuri valta vaikuttaa kartan informaation antamaan kuvaan.

Suomi ja Yhdysvallat

New York Timesin paikkatieto-ohjelmaa voi siis julkisesti käyttää kuka vain. Suomessa julkisia paikkatietojärjestelmiä ei ole näin julkisessa käytössä, tai
niistä ei tiedetä varsin hyvin. Itsestäni myös tuntuu siltä, että tietoa
väestöstä ei ole niin julkisesti saatavilla, kuin esimerkiksi tietoa
infrastruktuurista, teistä, liikenteestä sekä luonnonmaantieteellisistä
teemoista, kuten maaperästä. Maantieteilijät ovat tähän asti saaneet käyttöönsä
väestötietokantoja tilastokeskukselta, mutta tähänkin on tullut muutos ja
tilastoja paikkatietokäyttöön saavat yhä vain harvemmat. Tosin osaa aineistosta
saa edelleen pyydettäessä, joskin joskus maksua vastaan. Tietokantojen arvo
voivat nousta jopa yli tuhanteen Euroon aineistolta ainakin MapInfo-aineiston
osalta (karttakauppa 17.2.2012). Toisaalta Suomessa kerätään ja voitaisiin
esittää hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Yhdysvalloissa puolestaan koetaan
Viljami Ruohosen mukaan liian tarkkojen tilastojen esittämisen aiheuttama
yksityisyyden suojan heikkeneminen loukkaavaksi, ehkä enemmän kuin Suomessa,
minkä vuoksi tarkkoja tilastoja ei esimerkiksi julkisesti ole tarjota.  Paikkatiedon laaja käyttö tosin voisi parantaa
kansallista ja alueellista identiteettiä, kun saadaan kokonaisvaltaisempi kuva
omasta alueestaan, oli se sitten esimerkiksi Suomi tai Mäntyharjun
keskustaajama. Siinä mielessä on ikävä, että tietoa pantataan, mutta toisaalta
yksityisyydensuoja on kyllä sellainen, asia, johon täytyisi keksiä ratkaisu,
vaikka esimerkiksi ottamalla hieman mallia New York Timesin
paikkatietopalvelusta.  Suomesta on monia
kartastoja, mutta yhtenäisen paikkatietopalvelun kehittämiselle olisi silti
tarvetta, sillä nyt tietoa joudutaan metsästämään hyvin monista lähteistä,
joista kaikki eivät välttämättä ole julkisia.
Tietojen pitäisi olla myös moninaisia, systemaattisesti valittuja,
toisin kuin Mapping America, minkä tiedot antavat vain osakuvan ja voivat
yleistää todellisia asioita ja lisätä tahatonta ja tahallista alueellista
leimautumista.

Lähteet:

Fabritius, R. (2012). TVT3-blogi 17.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/norafabr/>

Karttakauppa.fi (17.2.2012). Karttakeskus. <http://www.karttakauppa.fi/workspace.client_organization/PublishedService?file=page&pageID=3&action=view&groupID=1488>

Mapping America: Every City, Every Block (2012). New York Times. <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer>

Raninen, M. (2012). TVT3-blogi 17.2.2012 <https://blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Ropponen, A. (2012). TVT3-blogi  18.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainoropp/>

Ruohonen, V. (2012) TVT3-blogi 17.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/viljamir/>

Räty, S. (2012). TVT3-blogi 17.2.2012.<https://blogs.helsinki.fi/saturaty/>

SWOT-analyysi (2012). Opetushallitus. <http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/laadunhallinnan_tuki/wbl-toi/menetelmia_ja_tyovalineita/swot-analyysi>